Äitienpäivää ajettiin Suomeen 100 vuotta sitten 100 000 lentolehtisellä – ensimmäisissä juhlissa tarjottiin teetä, mutta sokeri piti tuoda itse

Vain Alavieska tarttui toimeen vuonna 1918, kun Kotikasvatusyhdistys yritti juurruttaa äitienpäivän viettoa Suomeen. Ensimmäinen juhla pidettiin tosin heinäkuussa.

äitienpäivä
Kankaita ja mekkoja näyteikkunassa äitienpäivää ennakoiden keväällä 1958.
Kankaita ja mekkoja näyteikkunassa äitienpäivää ennakoiden keväällä 1958.Helsingin kaupunginmuseo, CC BY 4.0

"Tämä kaunis tapa pitäisi tulla meilläkin käyttöön. Emmekö voisi sitä nyt alkaa näiden huolihuntuisten äitien muistolle viettämällä tänä kesänä kaikkialla maassamme suuria äitienpäiviä?"

Näin maalaili Kotikasvatusyhdistyksen sihteeri Vilho Reima yrittäessään sata vuotta sitten saada suomalaisia innostumaan äitienpäivän vietosta (siirryt toiseen palveluun). Reima oli itse tutustunut tapaan Yhdysvaltojen-matkallaan ja markkinoi ideaa jo vuosina 1912 ja 1913 yhdistyksen Koti-lehdessä. Vielä tuolloin ajatus ei ottanut tuulta.

Vuoden 1918 toisessa numerossa Reima esitti, että heinäkuun ensimmäisenä sunnuntaina vietettäisiin kaikkialla Suomessa äitienpäiväjuhlia.

"Nämä juhlat on saatava lämpimiksi, kodikkaiksi tilaisuuksiksi, joista viha ja vaino kauaksi karkottuu, jossa kasvattajat yhdistyvät yhteiseksi rintamaksi vääryyttä ja pimeyttä vastaan taistelemaan, ja joissa annetaan uskoa ja toivoa ihmisille sekä luottamusta tulevaisuuteen."

Ensimmäisiin juhliin Vilho Reima halusi erityisesti kaikkien kaatuneiden äidit päivän sankareiksi. Koska elettiin vuotta 1918, hän korosti sanaa "kaikkien".

"... sillä vihollisenkin äidillä on äidin sydän. Hekin rakastivat poikiaan."

Reima myös painatti asiasta 100 000 lentolehtistä. Silti ajatukseen tarttui saman syksyn Koti-lehden mukaan tuona vuonna vain yksi kunta, Alavieska Pohjois-Pohjanmaalla. Museoviraston perinnearkistossa on merkintä toisestakin heinäkuisesta juhlasta, mutta se ei ollut äitienpäiväjuhla.

Valkovuokot ja kääretorttuleivokset odottamassa äitienpäiväkahville tulevia äitejä vuonna 1986.
Eeva Rista / Helsingin kaupunginmuseo, CC BY 4.0

Aili Nuorala on mukana järjestämässä Alavieskassa tapahtuman satavuotisjuhlaa heinäkuussa. Hän on myös tutkinut juhlan historiaa aikanaan lopputyössään.

Selkeää selitystä sille, miksi juuri Alavieska ainoana kuntana tarttui asiaan, ei ole. Nuorala uskoo, että taustalla on monen sattuman summa. Alavieskan kirkkoherran tytär opiskeli Helsingissä lastentarhaopettajien seminaarissa. Nuorala arvelee, että Reiman lentolehtiset tavoittivat tyttären, joka toi viestiä isälleen. Myös seminaarissa on voitu keskustella aiheesta.

Heinäkuussa juhla järjestettiin ehkä käytännön syistä: tieto kulki hitaasti ja järjestelyt veivät aikansa.

Omat sokerit mukaan

Matti Isomaa kirjoittaa Suomen ensimmäisestä äitienpäiväjuhlasta Alavieska – kotiseutuni -teoksessa. Teksti löytyy myös Kirjastovirmasta (siirryt toiseen palveluun).

Juhlasta kerrottiin juhlavasti kirkollisissa ilmoituksissa. Niissä toivottiin, ettei lapsia otettaisi mukaan tilan ahtauden takia. Sen sijaan tarjoiltavia piti tuoda kotoa:

"Tilaisuudessa on teetarjoilu, mutta jokaisella olkoon sokeria muassansa."

– Aika huvittavaakin, mutta kaipa ihmiset ovat toppasokerista leikanneet paloja taskuunsa ja tuoneet juhlaan, pohtii Aili Nuorala.

Koti-lehden syksyisen numeron mukaan juhla oli onnistunut: koulusali aistikkaasti koristettu ja täynnä juhlivaa väkeä. Ohjelmaan kuului esitelmä lastentarhatyöstä, puhetta sisällissodassa turvattomiksi joutuneiden lasten puolesta, virvokkeita ja hengellisiä lauluja. Lapset esitttivät kuvaelman, lauluja ja lausuntaa.

"Kaikin puolin vakava juhlatilaisuus päättyi rukouksella. Osanottajiin jätti juhla syvällisen muiston."

Juhlassa sodan uhreiksi joutuneista lapsista virinnyt keskustelu sai aikaan sen, että Alavieskassa valittiin toimikunta edistämään turvattomien asiaa ja kotikasvatustyötä.

Kotiäiti ja lapset ruokailemassa pöydän ääressä.
Aiti ja lapset (sisko ja veli) ruokailemassa pöydän ääressä keittiössä vuonna 1969.Yle

Aili Nuorala muistuttaa, että äitienpäivä on yhä myös muistojuhla, jolloin muistetaan kukkasin myös edesmenneitä äitejä.

Sittemmin äitienpäivän vietto levisi ympäri maan, ja juhlinta alkoi saada uusia muotoja. Virallinen juhlapäivä siitä tuli 1927 jälkeen, kun juhlapäiväksi vakiintui toukokuun toinen sunnuntai. Suomessa äitienpäivä on ollut liputuspäivä vuodesta 1947. Painettujen korttien lähettämisen vakintui 1920-luvulla, ja kukkien tuominen seuraavalla vuosikymmenellä.

Alavieskassa esitetään äitienpäivän vieton 100-vuotisjuhlassa uudestaan ensimmäisessä juhlassa kuultu Juomarin laulu, jonka paikallinen kanttori on etsinyt käsiinsä. Nuorala on ylpeä siitä, kuinka Alavieska on onnistunut tekemään ja ylläpitämään historiaa. Aiheen kunniaksi paljastettiin myös vuonna 2002 Äiti-patsas.

Alavieskassa paljastettiin Äiti-patsas vuonna 2002.
Alavieskassa paljastettiin Äiti-patsas vuonna 2002.Aili Nuorala

Päivän määritti amerikkalaisnaisen kuolinpäivä

Äitienpäivän juuret ovat siis Yhdysvalloissa. Anna Jarvis -nimisen naisen äiti kuoli toukokuussa 1905, ja Jarvis koki, ettei äitien asemaa yhteiskunnassa huomioitu tarpeeksi (siirryt toiseen palveluun).

Hänen aloitteestaan päivää vietettiin ensi kertaa vuonna 1907, ja vuonna 1914 siitä tehtiin Yhdysvalloissa kansallinen juhlapäivä. Se sijoitettiin Jarvisin äidin kuolinpäivän tienoille toukokuun toiseksi sunnuntaiksi.

Yhdysvalloista päivä levisi ensin Australiaan ja Kanadaan, Euroopan maista ensimmäiseksi Belgiaan.

Kaksi poikaa myymässä sydämenmuotoisia kakkupapereita äitienpäivän kunniaksi.
Kaksi poikaa myymässä sydämenmuotoisia kakkupapereita äitienpäivän kunniaksi Kallion kansakoulun edustalla. helsingissä 1970.Eeva Rista / Helsingin kaupunginmuseo, CC BY 4.0