Professorit varoittavat: Veronmaksaja voi joutua sellutehdasbuumin maksajaksi – Suomi ei voi hakata metsiä näin paljon

Hiilinielujen laskentasäännöt on ymmärretty Suomessa väärin.

ilmasto
Äänekosken uusi biotuotetehdas ilmasta.
Isto Janhunen / Yle

Suomeen suunnitellut historiallisen suuret sellutehtaat tarvitsevat ennennäkemättömät määrät puuta Suomen metsistä. Vaarana on, että metsien hiilinielu pienenee niin paljon, että metsistä tulee EU:n pelisäännöissä päästölähde eikä päästöjen poistaja, kun tietty hakkuumäärä ylitetään.

Suomen ilmastopaneeli on sitä mieltä, että hallituksen ajama metsäpolitiikka ei näytä hyvältä ilmaston ja ilmastopolitiikan kannalta. Jos Suomessa parturoidaan metsää yli kaavaillun 80 miljoonaa kiintokuutiota vuodessa sellujättien tarpeisiin, sellufirmat kyllä käärivät voittoja, mutta ilmastopolitiikan takia maksajaksi voi joutua veronmaksaja.

– Tässä on aika iso riski, että meidän maankäyttösektori aiheuttaa melkoisia kustannuksia yhteiskunnassa, emmekä tiedä miten kustannukset jakautuvat eri tahojen kesken. Veronmaksajat joutuvat aika selkeästi maksajiksi, sanoo Suomen ympäristökeskuksen professori ja ilmastopaneelin jäsen Jyri Seppälä.

Hiilinielujen laskentasäännöt ymmärretty väärin – metsää ei voi hakata niin paljon kuin huvittaa

Viime joulukuussa EU:n maankäytön ilmastovaikutuksia eli hiilinielujen laskentasääntöjä määrittävä lulucf-päätös ymmärrettiin ilmastopaneelin mukaan Suomessa väärin. Metsien hiilinielujen laskentasäännöistä uutisoitiin niin, että metsien hakkuita voidaan kasvattaa vuosikasvun suuruiseksi ilman, että kasvihuonekaasujen päästöjä pitäisi sen takia vähentää jostain muualta.

– Kuviteltiin, että tästä ei tule Suomelle seuraamuksia, mutta seuraamuksia kyllä tulee; päästöjä on vähennettävä toisaalla, sanoo ilmastopaneelin puheenjohtaja, Helsingin yliopiston ympäristöekonomian professori Markku Ollikainen.

Vastuuministerit hehkuttivat myös sitä, miten Suomi sai kantansa läpi EU:ssa, ja nyt Suomessa voidaan ilman huolta hakata metsää ja keittää sellua vientiä varten. Ilmastopaneeli on kevään aikana tehnyt laskelmia ja tulkintoja asiasta ja on nyt eri mieltä: Suomi ei voi hakata metsää yhtä paljon kuin metsä kasvaa.

– On mahdollista, että maankäyttösektori onkin päästölähde, riippuen millaisen referenssitason EU Suomelle ensi vuonna asettaa. Riski tähän on suuri ja siihen meidän pitäisi herätä, Ollikainen sanoo.

Jos metsät nurin, päästöjä on hankala vähentää muualta

EU voi langettaa Suomelle taloudellisia lisäkustannuksia vaatimalla lisäpäästövähennyksiä kompensoimaan metsistä tulevia päästöjä, jos metsiä kaadetaan liikaa. Suomi pelaa kovalla taloudellisella riskillä senkin takia, että vielä ei tiedetä millainen metsänielu Suomelle ensi vuoden neuvotteluissa asettuu. Maksujen suuruus riippuu siitä.

– Näillä näkymin Suomi ei voi hakata niin paljon kuin on suunniteltu. Kaikki tosin riippuu siitä mikä on metsänielu, mikä Suomelle ensi vuonna neuvotteluissa asettuu. Mutta esimerkiksi nämä 88 miljoonan kiintokuution investointisuunnitelmat ovat ehdottomasti liian suuret, että se olisi ilmastopoliittisesti enää soveliasta, Ollikainen sanoo.

Ympäristöekonomian professori Markku Ollikainen
Markku Ollikainen.Tuulia Thynell / Yle

Ilmastopaneelin mukaan maa- ja metsätalouteen tarvitaan oma erillinen ilmastopolitiikkansa, eli miten vähentää maatalouden maaperän päästöjä, metsäkatoa ja lisätä hiilinieluja. Myös kansalaisille ja teollisuudelle pitäisi tehdä selväksi ne riskit, joita metsien hakkuuseen liittyy.

– Päästöjenvähentämisvaatimus, joka sitten kohdistuu maankäyttösektorilta muualle on niin merkittävä, että kustannukset nousevat kaikilla sektoreilla, että Suomen on todella hankala löytää niin suurta vähennystä päästöihin kuin mitä kaavaillut lisäykset nyt aiheuttaisivat, Ollikainen sanoo.

Lasku voi langeta autoilijalle tai maanviljelijälle

Sellujättien vaatima puuntarve poistaa maastamme ilmastomuutosta ehkäiseviä hiilinieluja eli metsiä isossa mittakaavassa. Ilmastopaneelin laskelmien mukaan, lasku voi langeta kansalaisen maksettavaksi. Näin voi käydä siinä tapauksessa, että hakkuut ylittävät ilmastoneuvotteluissa sovitut rajat, jolloin metsistä tuleekin päästölähde eli ilmastonmuutoksen aiheuttaja eikä päästöjen sitoja.

Rajat ylittyvät, jos kaikki suunnitellut biotuote- eli sellutehtaat saadaan pystyyn. Tällöin metsää pitäisi hakata Suomessa vuosittain yli 80 miljoonaa kiintokuutiota, mikä on Suomen ilmastostrategiassa määritelty kestävän metsänhakkuun yläraja. Sekin hipoo professorien mukaan kestävyyden rajoja.

– Jos kaikki sellu- ja muut puunkäyttöinvestoinnit toteutuisivat, ylittäisimme suurimman mahdollisen kestävän hakkuusuunnitelman. Tämän seurauksena maankäyttösektori muodostuisi päästölähteeksi, Seppälä sanoo.

Tällöin päästövähennyksiä pitää etsiä maassamme kovalla kiireellä ja valtavassa mittaluokassa muualta. Kohteita voivat olla esimerkiksi asuminen, liikenne, ruoka, maatalous ja pellonraivauksen vähentäminen. Viimeisenä keinona on myös nieluoikeuksien ostaminen muilta mailta, mikäli niitä syntyy ja ne ovat halukkaita niitä myymään.

– Helpointa sovituissa päästörajoissa pysyminen olisi hakkaamalla metsiä järkevästi, sovittavan metsänielun puitteissa, Ollikainen sanoo.

Kuusitukkeja pinossa.
Metsänhoitoyhdistys Etelä-Karjala, Jouni Tiainen

Tiilikainen: Kaikki investoinnit eivät toteudu tai toimiala maksaa veroina nieluyksiköiden hankinnan

Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) ei pidä professorien huolta aiheettomana. Hän kuitenkin epäilee, etteivät kaikki nyt julkistetut metsäteollisuuden puunkäyttöä lisäävät investoinit toteudu. Silloin Suomen vuosittainen hakkuumäärä tuskin ylittää strategiassa määriteltyä 80 miljoonan kiintokuution enimmäismäärää.

Ministerin mukaan teollisuus voisi turvautua puunhankinnassa tuontipuuhuun, jos kotimainen raaka-aineen saanti uhkaa loppua.

– Jos taas niin kävisi, että metsätalouden puunkorjuun volyymi ja teollisuuden volyymi kasvaisi niin suureksi, niin kyllä silloin toimiala itse tule maksamaan Suomen valtiolle niin paljon veroja, että ne verot ovat paljon suuremmat kuin se mahdollinen nieluyksiköiden hankinta muualta, sanoo ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen.

Metsäteollisuusyhtiöt tuskin lähtevät investoimaan satoja miljoonia hankkeisiin ilman varmuutta siitä, että raaka-ainetta on saatavilla. Euroopan tasolla metsien kasvu ylittää tällä hetkellä puun käytön erittäin paljon ja ympäristöministeri vakuuttaa, että EU pitää kiinni hiilinieluista.

Kimmo Tiilikainen
Kimmo Tiilikainen.Katriina Laine / Yle

Suomi pysyy Tiilikaisen mukaan joka tapauksessa sovituissa tavoitteissaan hiilidioksipäästöjen vähentämisessä ja Suomen metsät pysyvät edelleen hiilinieluina.

– Tottakai lähdemme siitä, että Suomen metsiä käytetään kestävällä tavalla. Siihen liittyy se, että säilytämme suunnitelman mukaisen nielun. Siihen liittyy se, että luonnon monimuotoisuudesta ja metsien virkistysarvoista huolehditaan, mutta tällä hetkellä meillä on kasvuvaraa.

– En usko kuitenkaan, että kaikki investoinnit tulevat toteutumaan, arvioi ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen.

Ilmastopaneeli edistää tieteen ja politiikan välistä vuoropuhelua ilmastokysymyksissä. Se antaa suosituksia hallituksen ilmastopoliittiseen päätöksentekoon ja vahvistaa monitieteellistä otetta ilmastotieteissä. Ilmastopaneelissa on mukana 14 ilmastopolitiikan kannalta keskeisten tieteenalojen huippututkijaa. Ilmastopaneelin selvitykset ja kannanotot tehdään tieteellisin perustein.

Lue myös:

Metsäteollisuus professoreiden ilmastohuolista: Selvää on, ettei puuta voi korjata yhtä paljon kuin sitä kasvaa

Koneen Säätiön palkitsema tutkija kyseenalaistaa Suomen kykyä hillitä ilmastonmuutosta

Analyysi: Sellupeli kovenee – Metsä Groupin miljarditehdas sekoittaisi Lapin investointipakan

Jyrkkää kritiikkiä Suomen biotalousinnostukselle: Politiikka jyrää tutkimuksen