Susan Blomqvistista tuli mummu nelikymppisenä: "Se tunne oli aivan uskomaton"

Viiden lapsen äiti ja neljän lapsen isoäiti Susan Blomqvist tekee vuorotyötä ja haaveilee enemmästä ajasta lastenlasten kanssa. Sitten joskus.

isoäidit
Susan Blomqvist ja Lilja-vauva .
Susan Blomqvist ja Lilja-vauvaSusan Blomqvist

Kokkolalainen Susan Blomqvist istuu pöydän ääressä ja juo kahvia. Iltavuoro alkaa muutaman tunnin päästä. Omakotitalon pihalla on koira, moottoripyörä ja muovinen polkumopo.

Toiseksi nuorin lapsi tulee kotiin lounaalle, nuorin on vielä koulussa. Myös jo kotoa lähteneet lapset ja 4- ja 2-vuotiaat lapsenlapset käyvät usein.

– Kaikista suurin miinus on se, kun yhteiskunta velvoittaa meidät nuoretkin mummut vielä olemaan työelämässä. Minulla on tosi pitkä ura vielä edessä. Toivottavasti pysyn terveenä.

Suomalaislapsilla oli vuosikymmenen alkupuolella Tilastokeskuksen Perheet-selvityksen mukaan noin kolme isovanhempaa. Määrä on ollut lievässä kasvussa, koska elinikä kasvaa. Lisäksi lapsilla on uusperheen mukana saatuja uusioisovanhempia, jotka eivät näy tilastoissa.

Vuonna 2011 isoäitejä oli enemmän kuin isoisiä. Kaikki neljä isovanhempaa oli 39 prosentilla alaikäisistä lapsista. Kuudella prosentilla lapsista taas ei ollut ainuttakaan isovanhempaa.

Lapsenlapsi antaa voimaa

Susan Blomqvist näyttää raikkaalta ja onnelliselta. Häntä ei ihan heti uskoisi viiden lapsen äidiksi ja neljän pienen isoäidiksi.

– Kumma kyllä jaksaa. Tietenkin tulee hetkiä, kun väsyttää. Silloin pitää olla itsekäs ja sanoa, että nyt minun pitää levähtää. Kun vastuu on aina jaettu jaettu kotona miehen kanssa, niin jaksaa paremmin. Sitä paitsi yhdessä touhuaminen piristää. Lapsen rakkaus on niin ihanaa, kun se tulee kädet ojossa, sanoo "mummu, mummu" ja kertoo asioita. Se antaa voimaa.

Susan Blomqvist.
Petra Haavisto / Yle

"Prinsessa on syntynyt"

Susan Blomqvistista tuli mummu kentän laidalla. Nuorimmainen pelasi 10-vuotiaiden piirisarjaa naapurikunnassa. Blomqvist jännitti yhdessä muiden futisäitien kanssa.

– Tiesin, että tyttö oli sisällä ja tilanne oikeasti päällä. Muistan ikuisesti, miten joukkueen äidit elivät odotuksessa mukana. Peli ehti alkaa, kun puhelu tuli ja isä kertoi, että nyt on prinsessa syntynyt. Minun piti heti huutaa kentällä pelaavalle Casperille, että nyt sinusta on tullut eno, onnea!

Peli jatkui, poika oli otettu ja hymyili kentällä. Onnitteluja sateli, ja tuore mummu soitti ilouutisesta miehelleen ja sisarilleen.

– Se tunne, kun vauva syntyi, oli aivan uskomaton. Nyt tietää, miltä äidistä tuntui, kun hänestä tuli mummi!

Lapsen ja isoäidin ensikohtaaminen tapahtui myöhemmin sairaalassa.

– Vauva oli aivan ihana. Ei voinut tajutakaan, että siinä on tuollainen pieni käärö, joka muistutti tosi paljon kumpaakin vanhempaansa. Se oli tosi liikuttavaa. Sitten, kun ajatteli, että se on minun omasta lapsestani tullut. Vielä kun se oli tyttö ja tytöt ovat tosi läheisiä äidin kanssa. Se oli tosi mahtava kokemus.

Tsemppiä ja polttoja

Susan Blomqvist tuli äidiksi 19-vuotiaana ja mummuksi 40-vuotiaana. Blomqvistille isovanhemmaksi tulo ei tullut yllätyksenä, vaikka tytär oli vasta 17-vuotias.

– Tyttäreni oli aina sanonut, että hän haluaa olla nuori äiti. Toki kannustimme häntä ensin opiskelemaan ja hankkimaan ammatin, mutta kun se soitto tuli, olin tosi onnellinen. Tietysti piti ajatella, että onko tämä oikeasti se, mitä he haluavat.

Myös Susan Blomqvistin äidistä ja sisaresta tuli isovanhempia nuorina.

– En ajatellut ikääni. Uskon, että isällä oli vähän kovempaa kuin itselläni. Alusta asti jännitin, että kaikki menee hyvin. Ainahan sitä miettii, kestääkö nuori kroppa, ettei tule mitään komplikaatioita.

Lastenlastensa odotusaikana Blomqvist tuurasi pari kertaa isää ultraäänitarkastuksessa.

– Menee ihan sydämeen asti, kun näet, että siellä pieni kasvaa ja kehittyy ja sydän jyskyttää. Saat istua siinä isän tuolissa hetken katsomassa. Olen kiitollinen, että pääsin mukaan.

Se oli vähän kuin olisit ollut synnytyksessä itse. Kivut vain puuttuivat.

Susan Blomqvis

Yhtä tytärtään hän tsemppasi synnytyksessä puhelimessa pitkin tötä. Yö oli pitkä, synnytys venyi ja tytär halusi puhua jonkun kanssa.

– Tsempattiin ja polttoja poltettiin yhdessä. Olin silloin tosi väsynyt: oli työvuoro takana ja toinen tulossa. Jännitti kovasti. Monta kertaa mietin, että pitäisikö kätilön tulla sinne ja voiko jo siirtyä synnytyssalin puolelle. Kehotin myös tytärtäni hälyttämään miehensä paikalle, mutta tämä halusi antaa hänen nukkua.

Tuona yönä tunteet vaihtelivat laidasta laitaan.

– Se oli vähän kuin olisit ollut synnytyksessä itse. Kivut vain puuttuivat. Varsinkin kun oma lapsi kärsii siellä, mutta tiedät, että ne on positiivisia juttuja. Pitää olla kipuja, jotta olet lähempänä syntymää. Yhdessä naurettiin ja välillä itkettiin.

Saliin siirryttessä isä oli jo mukana.

Iso halaaja

Susan Blomqvistilla on 4- ja 2-vuotiaat lapsenlapset. Viides lapsenlapsi syntyy toukokuussa.

– On aivan ihanaa, että on paljon lapsia ja lapsenlapsia. Haen lapsenlapsia tarhasta tai lähden yöksi Töysään tyttären perheen luokse tai he tulevat tänne. Ollaan paljon lähekkäin ja jutellaan, leikitään, ollaan ulkona, haravoidaan.

Isovanhempana Susan Blomqvist on lempeä ja arka.

– Olen sellainen sylimummu, jonka sylissä lapset tykkäävät olla. Mummun kanssa saa tehdä kaikkea ehkä semmoista, mitä ei ehkä sellaista saa tehdä kotona. Ja ehkä saa kaikkea kivaa, mitä ei ehkä kotona. Se on varmaan meidän mummujen oikeus, antaa vähän enempi ja rikkoa pikkuisen niitä rajoja. Toki kunnioitetaan vanhempiakin.

Kaikista suurin miinus on se, kun yhteiskunta velvoittaa meidät nuoretkin mummut vielä olemaan työelämässä.

Susan Blomqvist

Blomqvistin mummulassa on rajat, mutta lempeämmät.

– Omien lasten kanssa tiedät, kuinka laitat rajat, komennat ja kasvatat. Sama on lastenlasten kanssa, mutta annat ehkä enemmän narua. Ne saavat ehkä pomppia siellä sohvalla, toisin kuin omat lapset. Toisaalta olen enemmän huolissani. Joskus mietin, että miten olen pärjännyt viiden oman kanssa, kun nyt koko ajan ajattelen ja pelkään, ettei sille toiselle satu mitään, kun se ei ole oma.

Susan Blomqvist neuvoo kysyttäessä, mutta ei tuputa lastenhoitovinkkejä.

– Jokaisen pitää tehdä itse ratkaisut, miten haluaa kasvattaa. Unirytmit, pissatukset, potatukset, tutin lähtemiset, ne ovat vanhempien henkilökohtaisia valintoja. Ei minullekaan kukaan koskaan sanonut, miten pitää toimia. Oma äiti ja sisar olivat kyllä tukena. Neuvon, kun ne kysyy, mutta ei liikaa.

Osa ketjua

Susan Blomqvist on lapsenlapsilleen mummu. Valinta oli selvä alusta asti.

– Mummuksi tulo on niin arvokas asia, että haluan, että minua sanotaan mummuksi. Oma äitini haluaa olla nuorekkaammin mummi, mutta minä päätin, että otan vanhankansan mummu-roolin, kun omatkin ovat olleet mummuja.

Omat mummut herättävät naisessa lämpimiä muistoja. Blomqvist muun muassa hoiti toista isoäitiään loppuaikoina palvelukeskuksessa. Suurin esikuva on kuitenkin oma äiti.

– Hän tekee vielä töitä lasten kanssa, vaikka on eläkkeellä. Olen aina ajatellut, että saisinpa ripauksen hänen tyyliään olla lasten kanssa ja rakkautta, jota hän jakaa kaikille hoitamilleen lapsille. Hän on lempeä kasvattaja: pitää rajat, mutta rakastaa avoimesti kaikkia. Olen yrittänyt imeä sitä oppia.

Hyvin on mennyt perille. Blomqvisteilla sukupolvet kohtaavat. Jos mummu ei ole paikalla, mennään isomummille. Rakkauteen kuuluu myös jatkuva ikävä, kun yhden tyttären perhe asuu parinsadan kilometrin päässä. Ikävää hoidetaan puhelimilla, videopuheluilla ja lukuisilla valokuvilla – ja sovittelemalla aikatauluja.

– Siinäpä onkin työmaa. Haluaisin olla heidän kanssaan enemmän. Ehkä joku päivä voin tehdä vajaampaa prosenttia töitä. Silloin olisi enemmän aikaa lapsenlapsille. Sen aika ei ole kuitenkaan vielä.