1. yle.fi
  2. Uutiset

”Niin syntyi vauva hissiin, joogatrikoiden lahkeeseen vahtimestarin läsnäollessa” – äitien synnytyskertomukset ovat täynnä vahvoja tunteita, kipua ja kiitollisuutta

Yle pyysi äitienpäivän alla lukijoita lähettämään synnytyskertomuksiaan. Niitä tuli kymmenittäin.

Synnytyskertomukset
vauva imetyksessä
AOP

"Huusin kuin Puolan susi! Mies kaahasi täysiä eteenpäin ja vaihtoi lennossa Naikkarin Kättäriksi. Punaisia päin ajaessa hän totesi, että Meilahteen ei enää ehditä, on mentävä Kättärille. Minut punnattiin pyörätuoliin, vahtimestari alkoi lykkiä mua kohti hissejä ja mies lähti siirtämään autoa pääovilta parkkipaikalle. Pääsimme hissiin ja tajusin, että nyt ei auta, vauva tulee ulos – nyt. Huusin vahtimestarille, että nopeampaa nopeampaa! Ja ei auttanut, niin syntyi vauva, matkalla ensimmäisestä kerroksesta neljänteen kerrokseen, hissiin, joogatrikoiden lahkeeseen vahtimestarin läsnäollessa." Jaana

– Synnytys on kokemuksena naisen elämässä yksi merkittävimmistä tapahtumista, sanoo synnytyspelkoja tutkinut terveystieteiden tohtori Sari Haapio.

Siksi nainen, äiti palaa synnytystarinaansa yhä uudestaan ja uudestaan. Haapion mukaan synnytystarinoiden kertominen on jonkinlaista synnyttäneiden naisten ”heimopuhetta”, mitä toinen synnyttänyt ymmärtää sekä haluaa ja jaksaa kuunnella.

– Kuulluksi tuleminen on kaikille tärkeää, Haapio muistuttaa.

"Minua nauratti, kun ei tullut ponnistamisen tarvetta. Sitten vain lisää ja lisää ponnistamista. Aina vain lisää. Voimia tuli, kun kätilö kertoi, että vauvan pää näkyy jo. Työnsin, työnsin ja työnsin. Kätilö auttoi lopuksi ja veti vauvani ulos. Hetken oli ihan hiljaista. Sitten kuului parkua. Sain syliini pulloposkisen, tasan neljäkiloisen tyttäreni. Synnytys oli maailman suloisin ja karmein yhdeksäntuntinen kokemus, mutta niin ihmeellisen kaunis!" Hanna

Kyseessä on suuri ja voimakas kokemus. Tarinoiden kertominen on suuren elämäntapahtuman prosessoimista.

Kirsti Hänninen

Äitien tarinat huokuvat tunnetta: pelkoa, surua, kipua, jännitystä, iloa ja onnea. Kertojat ovat niin nuoria kuin vanhoja äitejä, joiden tarinat saattavat olla vuosikymmenten takaa. Maailman muuttuminen näkyy esimerkiksi siinä, että tarinoiden naiset synnyttivät ennen vanhaan useimmiten yksin. Nykyisin puoliso on tavallisesti tärkeä osa synnytystä.

Kuopion yliopistollisessa sairaalassa synnytyspelkopoliklinikan vastuulääkärinä työskentelevä Kirsti Hänninen ei ihmettele, että äidit haluavat toistamiseen palata synnytyskokemuksiinsa.

– Kyseessä on suuri ja voimakas kokemus. Synnytyksessä on kysymys kahden ihmisen elämästä ja terveydestä. Kipu on monille kovempaa kuin mikään muu kipu. Tarinoiden kertominen on suuren elämäntapahtuman prosessoimista, pohtii Hänninen.

lähikuva vauvan kasvoista
AOP

Vertaus inttitarinoihin jakoi tunteita

Pyysimme äitienpäivän alla Ylen lukijoita kertomaan omia synnytystarinoitaan. Sähköpostiviestejä tuli kymmenittäin eri-ikäisiltä naisilta.

Tapa pyytää synnytyskokemuksia vertaamalla niitä miesten armeijajuttuihin herätti lukijoissa myös kielteisiä ajatuksia. Osa pyynnön lukeneista ihmetteli, että miksi synnytystarinoita ei pyydetty lainkaan isiltä. Toisaalta nykyisin armeijan voivat käydä myös naiset.

Moni tarinan lähettäneistä kuitenkin vertasi itse synnytystarinoita inttijuttuihin, olivatpa ne sitten miesten tai naisten.

Synnytystarinoiden vertaamisessa inttijuttuihin on pikemminkin kyse siitä, että ne ovat tarinoita, joita jaetaan saman kokemuksen käyneiden kanssa toistamiseen. Tarinan voi jakaa jopa tuntemattoman kanssa. Vain äiti on kokenut synnytyksen fyysisesti.

”Todellakin synnytyskertomukset ovat kuin inttijuttuja, mutta onhan syntymässä kuitenkin hyvin isoista asioista kysymys. Näitä tulee aina joskus tarinoitua tuttavien kanssa ja kuten inttijututkin, niin synnytysjututkin, moista kokemattoman mielenkiinto lopahtaa hyvin nopeasti." Heidi

Doulana ja seksuaalikasvattajana työskentelevä Anna-Riitta Kässi ymmärtää vertauksen inttitarinoihin siinä mielessä, että aivan kuten jokainen synnyttäjä kokee synnytyksensä yksilöllisesti, on inttikin jokaiselle sen käyneelle erilainen kokemus.

– Molemmista jäänyt kokemus voi vaikuttaa yksilön elämään vielä pitkään, niin hyvässä kuin pahassa. Näitä tarinoita kerrotaan sosiaalisissa tilanteissa kuten saunominen tai illanistujaiset, Kässi pohtii.

Synnytysmuistot ovat hyvin yksityiskohtaisia

Synnytystarinoita hurjan määrän kuulleet ja synnytyksiä nähneet asiantuntijat pitävät lukijoiden lähettämiä kertomuksia hyvin samankaltaisina. Metropolia-ammattikorkeakoulussa kätilötyön lehtorina työskentelevän Sari Haapion mielestä tarinat etenivät hyvin samankaltaisesti synnytysprosessia noudattaen.

– Etenkin synnytyksen käynnistyminen on äideille varmaankin tärkeä hetki, sillä lähes kaikissa tarinoissa tämän vaiheen kuvaukseen käytettiin paljon aikaa, analysoi Haapio.

Hetki, jolloin synnytys käynnistyi, on ikimuistoinen.

"Esikoiseni synnytys käynnistyi elokuvatyyliin lapsivesien lasauttamisella keittiön lattialle. Mies istui vessassa ja huusin nauraen, että tule pois sieltä, mulla menee vedet. Siinä sitten nauraen survoin pyyhettä pöksyihin, kun hän ähersi itseään ulos vessasta." Tiina

"No, tuli aika lähteä synnyttämään – lapsivedet tulivat keskelle suojatietä, kun olimme menossa kotiin Peyton Placea katsomaan, oli lämmin elokuinen keskiviikkoilta ja kello hiukan ennen 21 illalla. Lähtö oli yhtä sekoilua kuten kuvitella saattaa." Anne-Marie

Synnytyksenaikaiset tapahtumat ovat usein jättäneet äiteihin hyvin tarkan muistijäljen. Vuodenajoista, säästä, ruokailusta sekä sairaalaan lähtemisestä kerrotaan seikkaperäisesti.

Synnytys on kokemuksena niin merkittävä, että pienetkin yksityiskohdat jäävät mieleen.

Riikkamaria Korhonen

– Tarinat vilisevät myös numeroita: paljonko kello oli, montako senttiä kohdunsuu oli avautunut, supistusväli ja niin edelleen, tiivistää Anna-Riitta Kässi.

Taidekasvattaja Riikkamaria Korhonen sanoo hänkin synnytyksen olevan kokemuksena niin merkittävä, että aivan pienetkin yksityiskohdat jäävät mieleen.

"Koko synnytykseen meni kaikkine supistuksineen, istukka mukaan lukien, alle 2h. Kokemus oli aivan erilainen kuin ensimmäinen synnytykseni, mikä kesti käynnistettynä noin 8h."Anna

"Pian minua tsempattiin: nenä näkyy jo! Pieni poika syntyi 21 minuutin ponnistusvaiheen jälkeen mitoin 48 cm ja 3086 g raskausviikolla 38+6." Sanna

Henkilökunnan käytös jää elämään tarinoihin

Äitien synnytystarinoissa korostuu sairaalan henkilökunnan merkitys. Moni kuvasi tarinassaan erityisesti kätilön tai lääkärin käytöstä. Jos synnytyksessä oli mukana oma puoliso tai muu tukihenkilö, heidän roolinsa ei tarinoissa samalla lailla korostunut. Sekä Sari Haapio että synnytyspelkopoliklinikan vastuulääkäri Kirsti Hänninen havaitsivat saman seikan.

– Eniten huolta tai pahaa mieltä äideille näiden tarinoiden mukaan oli aiheuttanut vaikeudet kommunikoinnissa synnytyksessä avustaneiden henkilöiden kanssa. Tökeröt huomautukset tai ajattelemattomat sanat jäivät mieleen, tulkitsee Haapio.

Synnytyspelkoja työkseen käsittelevä Kirsti Hänninen on kohdannut tämän myös työssään.

– Hoitohenkilökunnan tökeröt sanomiset voivat jättää niitä kaikista vahvimpia muistijälkiä, Hänninen muistuttaa.

Nämä kokemukset ovat tarinoiden perusteella tärkeä osa äidin synnytystarinaa. Seksuaalikasvattaja Anna-Riitta Kässi kokee myös, että suurin osa muistaa, miten heille on puhuttu ja miten heitä on kohdeltu.

– Nöyryyttäminen on yksi vallankäytön keino ja jotenkin alla olevat lukemani kätilöiden kommentit saivat itsenikin kyynelehtimään, suree Kässi.

"Ponnista, PONNISTA, ei sieltä väärästä reiästä." anonyymi äiti

"Kylläpä sinä olet urheillut paljon, kun on niin piukat paikat." anonyymi äiti

– Ihan kammottavaa kommentointia ammattilaiselta, todella asiatonta. Moni muisti henkilökunnan vähättelevät ja ilkeät sanat ja näitä oli jopa vuosikymmenten takaa, harmittelee Kässi.

Sari Haapio muistuttaa, että yhteistyö on yksi tärkeimmistä tekijöistä.

– Kätilön kehut ja kannustus olivat myös jääneet äideille mieleen.

"En koskaan unohda kuinka hyvin ja ystävällisesti kätilöt kohtelivat minua ja lastani Kätilöopiston sairaalassa 1970-luvulla." Irma

"Ihmettelin koko ajan, että miten hän oli valinnut tämän ammatin ja MITEN hänet oli otettu töihin kätilöksi – niin kiukkuinen hän oli." Margit

Synnytystarinoilla haetaan toisen äidin vertaistukea

"Synnytystarinat ovat naiselle tärkeitä, allekirjoitan täysin! Huomaathan, kirjoitan niistä puolen yön aikaan täysin vieraalle ihmiselle." Elina

Pyyntö kertoa oma synnytystarina sai myös monet sellaiset naiset lähettämään kokemuksiaan, jotka eivät ole aiemmin jakaneet synnytystarinaansa kenenkään kanssa. Kirjoittaminen ventovieraalle ei säikäyttänyt äitejä. Tämä kertoo ainakin osittain siitä, että synnytyskokemus halutaan edes joskus kertoa toiselle äidille. Moni hakee tarinallaan vertaistukea.

– Vertaistuki, "vertaistarina" kuten eräs kirjoitti, on polku oman kokemuksen purkamiselle ja ymmärtämiselle. Tälle keskustelulle on suuri tarve, vaikka synnytyksestä olisi kulunut jo useita vuosikymmeniä, taidekasvattaja Riikkamaria Korhonen sanoo.

"Voi olla, että kirjoitan jo toiseen kertaan, mutta tuntuu niin helpottavalta purkaa tätä pahaa oloa, joka sisälläni on ollut monta kymmentä vuotta." Terttu

Jokainen äiti tietää, että olipa oma synnytyskokemus pitkä tai lyhyt, kivuton tai kivulias, on sen lopputulos sanoinkuvaamattoman arvokas, kun lapsi saapuu maailmaan terveenä. Myös traumaattinen kokemus ja menetykseen päättyvä raskaus- tai synnytystarina ovat tärkeitä.

Tarinan jakaminen ääneen tai kirjoitettuna saattaa nostaa kyyneleet silmiin useita kertoja. Äitien synnytyskokemuksista vetämissään sanataidepajoissa keskustellut taidekasvattaja Riikkamaria Korhonen pitää myös kuulluksi tulemista tärkeänä.

– Kuten eräässä tarinassa kirjoitettiin: "Kiitos kun jaksoit lukea".

"Synnytys on elämäni vahvimpia kokemuksia ja olen niistä äärimmäisen kiitollinen. Lapseni, kaksi tyttöä ja poika ovat antaneet minulle valtavasti. On upeaa olla äiti." Tiina

"Minulla on synnytyskertomuksen tuoreessa muistissa, koska synnytin tasan kahdeksan päivää sitten. Olen 34-vuotias ensisynnyttäjä. Mitäkö jäi mieleen synnytyksestä? Se oli pitkä kuin nälkävuosi. Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen synnytyskokemukseen, vaikka se olikin pitkä kuin nälkävuosi. Parasta oli saada oma lapsi käsivarsille – terveenä" Sirja

Lue seuraavaksi