"Voin kyllästyä itseeni, mutta muut ihmiset ovat pohjattoman kiinnostavia" – Näyttelijä Maria Sid kasvoi koomikosta oopperoiden ohjaaksi

"Älä ole niin paska", sanoi ohjaaja nuorelle Maria Sidille. Itse hän haluaa olla ohjaajana herkkä, ei tyranni.

Kulttuurivieras
Maria Sid
Maria SidNella Nuora / Yle

Ohjaaja ja näyttelijä Maria Sid osaa ottaa yleisönsä jopa kävellessään Helsingin Ruotsalaisen teatterin kahvilan läpi. Hän halaa tuttua koreografia, kehuu tämän keskustelukumppania ja hurmioituu valokuvaajan tekemästä kuvaussuunnitelmasta.

Ei ihme, että Sidin kanssa työskennelleet kehuvat häntä hurjan mukavaksi ja ystävälliseksi.

Onhan se kiva, että ihmiset ovat iloisia, kun he näkevät minut!

Maria Sid

Toisten ihmisten huomaaminen ja huomioiminen ovat Maria Sidille kuin elämäntehtävä.

– Olen pohjattoman kiinnostunut muista ihmisistä! Olen tutkinut ihmisiä koko elämäni. Voin olla joskus kyllästynyt itseeni, mutta on mahdotonta, että kyllästyisin muihin ihmisiin.

Donna Paukku laukaisi hysterian

Kahvilan pöytään tilataan cappuccino ja limemehu. Flunssasta toipuva Sid kertoo yrittävänsä vähentää kahvin määrää. Alkoholiakaan hän ei juuri juo. Klisee jatkuvasti juhlivista taiteilijoista ei siis hänen kohdallaan pidä paikkansa.

Maria Sid pamahti suuren yleisön tietoisuuteen koomikkona viimeistään vuonna 2006 tv-sarja Donna Paukun myötä. Satiirisessa sarjassa Sidin näyttelemä Donna Paukku hiillosti persoonallisella ja viihdyttävällä tavalla huippupoliitikkoja ja muita julkkiksia.

– Television voima on valtava. Kun tein Donna Paukkua, niin julkisuus oli hysteeristä.

En kadu mitään valintoja. Kaikki työt ovat opettaneet jotain.

Maria Sid

Myöhemmin televisionkatsojat saivat nautiskella Sidin näyttelijäntaidoista rääväsuisessa Kätevä emäntä –sarjassa. Näyttelijää itseään koomikon maine ei harmita.

– Vielä nykyäänkin taksikuskit juttelevat minulle tekemistäni sketsisarjoista. Onhan se kiva, että ihmiset ovat iloisia, kun näkevät minut, Sid naurahtaa.

Komedian lisäksi Sid on tehnyt hengästyttävän monipuolisen uran Suomessa ja Ruotsissa. Hän näytellyt lukuisissa tv-sarjoissa, elokuvissa ja näytelmissä. Lisäksi hän on ohjannut näytelmiä, musikaaleja ja oopperoita.

Maria Sid
Maria SidNella Nuora / Yle

Parhaillaan työn alla on Chess–musikaalin ohjaaminen Helsingin Ruotsalaiseen teatteriin. Lisäksi valmisteilla on Iiro Rantalan säveltämä ja Minna Lindgrenin kirjoittama Pikaparantola –ooppera Kansallisoopperaan. Ohjaaja innostuu kehumaan oopperan ideaa fantastiseksi.

– Kyseessä on koominen ooppera, joka leikkii vakavilla asioilla. Siinä tarjotaan neurooseihin parannusta pikakurssin avulla, mutta eihän se ihan onnistu.

Maria Sidiä kiehtoo ajatus nykypäivän ongelmien tuomisesta oopperan lavalle. Elämme neurooseja ruokkivaa aikaa, ja erilaisia enemmän tai vähemmän uskottavia terapioita on tarjolla yllin kyllin.

– Olen superinnoissani, koska moni katsoja pystyy varmaan samaistumaan aiheeseen ja tunnistamaan itsensä näyttämöltä.

Vaikka ohjaaminen vie yhä enemmän Sidin aikaa, hän valmistelee samalla sekä televisio- että elokuvaroolia. Roolirepliikkien lukeminen kuulemma rentouttaa ohjaustyön ohessa.

"Älä ole niin paska"

Marmoripöydällä ohjaajan edessä on kaksi puhelinta. Niistä toinen soi. Maria Sid vastaa ja torjuu määrätietoisesti jonkin alkavan kriisinpoikasen.

Sid asuu puolisonsa ja kahden lapsensa kanssa Tukholmassa. Vanhin tytär on jo muuttanut omilleen. Jatkuva kahden maan välillä reissaaminen ei häntä väsytä, mutta omatunto kolkuttaa välillä lentomatkustamisen päästöjen takia. Silloin Sid astuu lentokoneen sijaan Ruotsin-laivaan. Kotiin Tukholmaan on päästävä ainakin viikonlopuiksi.

Tänä keväänä työt painottuvat Helsinkiin, jossa Sidin vanhin lapsi on töissä. Äiti ja tytär päättivätkin lyödä kuukaudeksi hynttyyt yhteen ja asuvat nyt kämppäkavereina.

– Onhan se vähän outoa! Tytär saattaa soittaa ja kysyä, haluanko jotain kaupasta, Sid nauraa perheroolien kääntymistä päälaelleen.

Sid on kysytty näyttelijä ja ohjaaja myös Ruotsissa. Ruotsissa hänen ohjaustyyliään kuvataan jämäkäksi. Hän osaa kuunnella, mutta saa myös päätöksiä aikaan. Sid puolestaan arvostaa ruotsalaisten avointa keskustelukulttuuria ja toisaalta suomalaista aitoutta.

Kun ohjaan, minua ei oikeastaan ole olemassa.

Maria Sid

Suomessa ohjaustyyli on perinteisesti ollut kovempaa kuin Ruotsissa. Maria Sid muistelee, että hänkin sai uransa alkuvaiheessa ohjaajalta palautetta, että ”älä ole niin paska”.

– Kyllähän ohjaajan pitäisi haukkumisen sijaan antaa joku työkalu tai ohje, miten voisin tehdä paremmin.

Nykyään ohjauskulttuuri on Suomessakin vähitellen muuttunut paremmaksi. Ylilyöntejäkin kuitenkin tapahtuu, kuten Aku Louhimiehen ja Lauri Törhösen tapaukset osoittavat.

Sid pitää erittäin tervetulleena, että muun muassa #metoo-kampanjan ansiosta Suomessakin on alettu julkisesti puhua tunteista. Hänen neuvonsa on, että asioista saa olla eri mieltä, mutta toisen mielipidettä ja tunteita täytyy kunnioittaa.

Ohjaaja, joka häivyttää itsensä

Itse Maria Sid on keskusteleva ja kuunteleva ohjaaja. Hän antaa tilaa näyttelijöille ja muille tuotannossa mukana oleville.

– Kun ohjaan, minua ei oikeastaan ole olemassa. Silloin tärkeitä ovat muut ryhmän jäsenet ja teosta koskevat ajatukset, Sid pohtii kahvikuppinsa reunaa sivellen.

Sid imi teatterimaailman itseensä jo lapsena. Hänen isänsä Sven Sid on myös ohjaaja ja näyttelijä. Ohjaamiseen tytär uppoutui jo teatterikoulussa, jossa hän istui lukemattomat harjoitukset ohjaajien vieressä ja teki muistiinpanoja heidän työskentelystään. Osa kallisarvoisista muistikirjoista on yhä tallella.

Maria Sid
Maria SidNella Nuora / Yle

Ohjatessaan Sid rakastaa keskusteluja ja ryhmätyötä.

– En halua olla mikään tyranni, joka huutaa, että "teidän täytyy toteuttaa minun visiotani!" Minä kysyn mitä mieltä muut ovat, vaikka minulla olisikin jo vastaus olemassa.

Hän on myös erityisen kiinnostunut ottamaan jokaisen ryhmän jäsenen huomioon yksilönä ja auttamaan eteenpäin työssä ilman luovuuden tukahduttamista.

– Ohjaajan tärkein ominaisuus on nähdä, mihin joku on menossa. Ja sen jälkeen antaa työkaluja tavoitteen saavuttamiseksi.

50-vuotisjuhlien sijaan taidenäyttelyyn

Maria Sid täyttää äitienpäivänä 50 vuotta. Ikä hieman huvittaa häntä. Hän ei aina edes muista, mitä kaikkea uran aikana on tullut tehtyä. Silloin täytyy turvautua Googleen.

– Minua ei oikeastaan kiinnosta ura, vaan se, mitä teen juuri nyt. En kadu mitään valintoja, koska kaikki työt ovat opettaneet jotain. Tämänikäisenä minulla on hirveän paljon annettavaa työhön.

Toisaalta samanikäisten ihmisten sairastumiset ovat lisänneet nöyryyttä sekä kunnioitusta elämää ja biologiaa kohtaan. Elämän rajallisuuden tajuaminen tekee ihmisestä kiitollisen juuri tästä hetkestä.

Suuria syntymäpäiväjuhlia ei ole tulossa työkiireiden takia. Merkkipäivän kohokohta on käynti jossain taidenäyttelyssä Tukholmassa, samoin kuin viime vuonna. Taide kaikissa muodoissaan on Sidille sopiva lahja.

– Koen suurta rakkautta taidetta kohtaan. Se ruokkii minua.

Herkkyys on hyve, ei synti

Iltapäivä alkaa kääntyä illaksi. Ruotsalaisen teatterin kahvila tyhjenee teatterin henkilökunnasta ja turisteista. Ikkunoista sisään siivilöityvä valo saa iltaruskon sävyjä.

Maria Sid juo cappuccinonsa loppuu ja jää katsomaan kupin pohjalle jäänyttä maitovaahtoa. Yhden neuvon hän antaisi nuoremmalle minälleen: säilytä herkkyys itsessäsi. Maailma on kiireinen paikka ja kun elämässä tapahtuu paljon, voi kadottaa yhteyden omaan itseen.

– Kun säilyttää herkkyyden, kokee sekä ilon että surun tunteet vahvoina. Pitää luottaa siihen, että juuri se on ihmisen elämää ja fantastista.

Sid kokee 50-vuotiaana löytäneensä uudestaan herkkyyden ja itsensä kuuntelemisen. Nuorempana hän koki, että pärjätäkseen täytyy olla vahva. Nyt pelkkä ajatus vahvasta naisesta tuohduttaa.

– Vihaan koko ilmaisua ”vahva nainen”. Mitä se tarkoittaa? Vahva suhteessa mihin: heikkoon naiseen vai? Toisaalta mitä tarkoittaa ”vahva mies”? Nämähän ovat meidän luomiamme myyttejä, joihin sisältyy arvolatausta.

Maria Sid
Maria SidNella Nuora / Yle

Lähes tunnin kestäneen haastattelun jälkeen ohjaajalla alkaa olla kiire Chessin iltaharjoituksiin. Päivällä on tehty musikaalin ensimmäiset koreografiaharjoitukset, joita ohjaaja luonnollisesti kehuu.

– Haluan oppia jotain joka päivä. Tänään harjoituksissa opin monta asiaa ja illalla opin varmasti lisää.

Kunhan eläkepäivät joskus koittavat Sid haaveileekin alkavansa opiskella historiaa, josta hän on jatkuvasti yhä enemmän kiinnostunut. Mutta nyt hän kerää kännykkänsä pöydältä ja nousee seisomaan. Kahvilan ovella hän halaa kiitokseksi.

– Kiitos mukavasta keskustelusta! Olet selvästikin fiksu nainen.

Sieltä se taas tuli: mariasidismi. Luontevasti heitetty kehu, joka nostaa hymyn huulille.

Pakkohan hänestä on tykätä.

Kuuntele seuraavaksi: Saako nainen olla vahva? Näyttelijä-laulaja Mia Hafrén pohtii naisen eri rooleja. https://areena.yle.fi/1-4400800