Ahdistaako ajatus siitä, että puhelimessasi on verimineraaleja? Turhaan, koska maailma ei muutu ostamalla vaan äänestämällä, sanoo tutkija

Tutkija Ilari Aulan mukaan kuluttajien syyllistäminen on jopa vahingollista. Se siirtää huomion pois keinoista, jotka voisivat auttaa vaikeiden konfliktien ratkaisemisessa.

Kuluttaja-asiat
Nuoret tutkivat kännyköitään.
Tiina Jutila / Yle

Luet tätä artikkelia joko puhelimella, tabletilla tai tietokoneella. On todennäköistä, että laitteesi mikropiireihin on käytetty mineraaleja, jotka on louhittu konfliktin keskellä Kongon demokraattisessa tasavallassa.

Itäinen Kongo on maailman kurjimpia paikkoja. Väkivallan kierre on jatkunut vuosikymmeniä. Raiskaukset ovat yleisiä, ja nälkä uhkaa lähes kahdeksaa miljoonaa kongolaista, kertoo YK:n alainen Maailman ruokaohjelma (siirryt toiseen palveluun).

Paikalliset aseryhmät käyvät kauppaa mineraaleilla kuten tinalla, tantaalilla ja volframilla ja hallitsevat suoraan osaa kaivoksista.

Kun ostat puhelimen, olet siis saattanut rahoittaa epäsuorasti näitä aseryhmiä. Pitäisikö sinun tuntea tästä huonoa omaatuntoa? Oletko peräti vastuussa näistä konflikteista, kun ostat jälleen uuden Applen, Samsungin tai Huawein uusimman puhelimen tai läppärin?

Et ole, sanoo kansainvälisen politiikan tutkija Ilari Aula. Hänen mukaansa ansaitset kuluttajana ainakin osittaisen synninpäästön: tuotantoketjujen alkupään konfliktit eivät ole sinun vastuullasi.

Aulan mukaan kuluttajien syyllistäminen on jopa vahingollista. Se nimittäin siirtää huomion pois keinoista, jotka voisivat todella auttaa vaikeiden konfliktien ratkaisemisessa.

Pakolaisia Itä-Kongossa.
Unicefin mukaan jopa 1,3 miljoonaa ihmistä joutui pakenemaan itäisen Kongon väkivaltaisuuksia vuonna 2017.Dai Kurokawa / EPA

Aulan väite perustuu väitöskirjaan, jota hän valmistelee huippuyliopisto London School of Economicsissa. Tutkimustaan varten hän teki kymmeniä asiantuntijahaastatteluja muun muassa Kongon demokraattisessa tasavallassa ja Nigeriassa.

Aulan mukaan Kongon konfliktin osalta kuluttajalta on turha perätä vastuuta, koska väkivallan juurisyynä ei varsinaisesti ole mineraalikauppa.

Itäisen Kongon alueella toimii satoja aseellisia ryhmiä. Niiden yhteenottojen taustalla on etnisten ryhmien välistä vihanpitoa, konfliktiin sekaantuvia naapurivaltoja ja jopa elinkeinoihin liittyviä ristiriitoja.

– Kiistoja syntyy esimerkiksi karjankasvattajien ja maanviljelijöiden välillä, kun karjaa siirretään laitumelta toiselle vuodenkierron mukaan, Aula sanoo.

Ilari Aula kultakaivoksella Etelä-Kivun osavaltiossa Kongossa.
Ilari Aula kultakaivoksella Etelä-Kivun osavaltiossa Kongon demokraattisessa tasavallassa.Ilari Aulan kotialbumi

Itä-Kongoon on tulvinut pienaseita vuosikymmeniä kestäneen konfliktin aikana. Valtion ote on monin paikoin heikko tai olematon. Kongon armeija ei tuo asukkaille turvaa, vaan päinvastoin armeijan sotilaat terrorisoivat itsekin väestöä.

– Olisi täysin väärin väittää, että kuluttajat ovat aiheuttamassa konfliktia millään moraalisesti merkittävällä tavalla, Aula sanoo.

Aula on perehtynyt myös Nigerian suistoalueen aseelliseen konfliktiin. Siellä tilanne on monella tapaa toisenlainen kuin Kongossa: konflikti on syntynyt öljyntuotannon ympärille.

Öljyn pumppaaminen on ajanut paikalliset yhteisöt ahdinkoon. Öljyvuodot ovat aiheuttaneet ympäristötuhoja, jotka ovat vaikeuttaneet kalastusta ja maanviljelystä. Vuodot ja maakaasun polttaminen aiheuttavat vakavia sairauksia.

Nuorten miesten tulevaisuudennäkymät ovat heikot. He päätyvät aseellisiin ryhmiin, jotka sieppaavat öljy-yhtiöiden työntekijöitä ja varastavat öljyä.

Vahvasti aseistettuja miehiä.
Nigerian suistoalueella aseistetut joukkiot sieppaavat öljy-yhtiöiden työntekijöitä lunnasrahojen toivossa.George Esiri / EPA

Kansainväliset yritykset ovat Nigeriassa läsnä aivan eri tavalla kuin Kongossa. Siinä, missä mineraalit päätyvät Kongosta puhelimiin ja tietokoneisiin monien välikäsien kautta, Nigeriassa Exxon Mobil, Total, Shell ja Statoil ja muut öljyjätit toimivat itse keskellä konfliktia.

Silti tähänkään selkkaukseen et käytännössä voi vaikuttaa omilla ostopäätöksilläsi.

Öljy on mukana kaikessa, mitä teemme.

Ilari Aula, tutkija

Nigerialaisöljyä on nimittäin mahdotonta välttää. Suomeen sitä ei tuoda raakaöljyn muodossa, mutta esimerkiksi siitä valmistettuja muovituotteita myydään kaikkialla maailmassa.

Öljyä viedään poltto- ja raaka-aineeksi muun muassa Intiaan, Yhdysvaltoihin ja Länsi-Euroopaan, kertoo nigerialainen The Guardian -sanomalehti. (siirryt toiseen palveluun)

– Öljy on mukana kaikessa, mitä teemme, Aula selittää.

Yritysten vastuullisuutta tutkivan Finnwatch-järjestön toiminnanjohtaja Sonja Vartiala on Aulan kanssa samaa mieltä. Hänen mukaansa tuotannon ihmisoikeusloukkaukset eivät ratkea kuluttamisella tai kuluttajia syyllistämällä.

Eettisiä ostopäätöksiä on usein käytännössä mahdotonta tehdä, sillä suuri osa kauppojen tuotteista myydään ilman minkäänlaisia tietoa tuotanto-olosuhteista.

– Vaikka pidän itseäni valistuneena kuluttajana, en monestikaan pysty varmistamaan, että ostamani tuotteet on valmistettu asianmukaisissa oloissa, Vartiala sanoo.

Kylänäkymä.
Maakaasun liekittäminen ja öljyputkien vuodot ovat saastuttaneet laajoja alueita Nigerian suistoalueella.Tife Owolabi / EPA

Hänen mielestään kuluttajilla on kuitenkin tietynlaista valtaa, joka liittyy yritysten maineeseen. Etenkin ruokaa, vaatteita ja muita kulutustuotteita myyvät yritykset pelkäävät kohuja, joiden myötä kuluttajat saattaisivat hylätä ne.

Vartialan mukaan ihmisiä puhuttaneet mediakohut ovat vaikuttaneet yritysten toimintaan. Kun yli tuhat tekstiilityöläistä kuoli Bangladeshissa tekstiilitehtaan romahduksessa vuonna 2013, tekstiilialan jättien oli pakko toimia. Monet niistä ovat julkistaneet alihankintaketjujaan ja hankkineet erilaisia vastuullisuutta varmistavia sertifikaatteja.

Tutkija Ilari Aula pitää kuluttajien valintoja lähinnä tapana viestiä siitä, mitä itse kukin pitää tärkeänä.

– Minä esimerkiksi olen kasvissyöjä mahdollisimman julkisesti, Aula sanoo.

– Ehkä se lähettää viestin jollekulle, joka voisi vaikuttaa eläinten tuotanto-oloihin. Mutta en usko, että omat päätökseni vaikuttaisivat eläinperäisen ruoan kysyntään.

Sotilaita aseet kädessä.
Itä-Kongon aseistetut ryhmät rahoittavat toimintaansa esimerkiksi kauppaamalla huumeita tai palmuöljyä.Dai Kurokawa / EPA

Jos todella haluat auttaa sotien ja kurjuuden pysäyttämisessä, sinun olisi parempi miettiä ostoksien sijaan toimintaasi kansalaisena.

Näin sanovat sekä Ilari Aula että Sonja Vartiala.

– Voit äänestää, lähteä mukaan kansalaisjärjestöihin ja käydä vaikka mielenosoituksissa. Ne ovat tehokkaampia vaikutuskeinoja kuin päätökset, joita teet kuluttajana, Aula sanoo.

Vartiala on kannustanut ihmisiä olemaan päättäjiin yhteydessä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Omia tavoitteita ajavia järjestöjä kannattaa myös tukea.

Aulan mielestä kansalaisvaikuttaminenkaan ei toisaalta ole ongelmatonta. Hän nostaa esimerkiksi kansainväliset kampanjat, joita ajoivat muun muassa järjestöt Global Witness (siirryt toiseen palveluun) ja Enough Project. (siirryt toiseen palveluun) Ne pyrkivät puuttumaan juuri Itä-Kongon konfliktimineraalien kauppaan.

Kampanjoiden myötä Yhdysvalloissa säädettiin vuonna 2010 laki, joka velvoittaa yhdysvaltalaisyritykset selvittämään käyttämänsä kongolaisen tinan, kullan, volframin ja tantaalin alkuperän.

Käytännössä laki johti etenkin ensimmäisinä vuosina siihen, etteivät yritykset eivät uskaltaneet käyttää kongolaisia mineraaleja, koska ne pelkäsivät maineensa puolesta.

Kultakaivoksen työntekijä kantaa maa-ainesta huuhdottavaksi.
Itä-Kongossa mineraaleja kaivetaan käsipelillä alkeellisissa ja vaarallisissa oloissa.Marc Hofer / EPA

Seurauksena monet Kongon kaivostyöläiset menettivät työnsä. Lisäksi laki johti laajaan salakuljetukseen, kun Kongossa kaivettuja mineraaleja vietiin naapurimaihin Ruandaan ja Burundiin.

– Kongon sekavia olosuhteita ei otettu riittävästi huomioon lakia säädettäessä. Lakia on erittäin vaikea valvoa, eikä se tarjoa korvauksia kaivostyöläisille, Aula sanoo.

Sittemmin monien mineraalien kysyntä on palautunut lähes entiselleen. Aulan mukaan edelleenkään ei ole ratkaisevaa näyttöä siitä, että konfliktimineraaleja koskeva lainsäädäntö olisi hillinnyt Kongon konfliktia.

Aseryhmien toimintaa laki ei pysäyttänyt. Aulan ja monen muun tutkijan (pdf) (siirryt toiseen palveluun) mukaan Kongon aseryhmät eivät ole riippuvaisia mineraalikaupasta. Ne voivat siirtyä käymään kauppaa muun muassa puulla, palmuöljyllä tai huumeilla.

Kamppailut on valittava oikein. Maailman parantamiseen löytyy kyllä tapoja.

Ilari Aula, tutkija

Kansalaisvaikuttamisella on myös rajansa. Vaikka Suomen valtiojohto voisikin satsata enemmän esimerkiksi Kongon rauhanturvaoperaation rahoitukseen, lopulta suomalaisilla on vain vähän vaikutusmahdollisuuksia Kongon konfliktiin.

– Kamppailut on valittava oikein. Maailman parantamiseen löytyy kyllä tapoja, Aula sanoo.

Euroopan unioni ryhtyy vaatimaan yrityksiltä selvityksiä Eurooppaan tuoduista mineraaleista vuonna 2021. Lain esikuvana on Yhdysvaltain lainsäädäntö.

Vaikka Yhdysvaltain mineraalilainsäädäntö on tuottanut Kongossa myös ongelmia, Finnwatchin Sonja Vartiala pitää sitä hyvänä ensiaskeleena.

Hänen mielestään kaikkien toimialojen yritykset tulisi velvoittaa pitämään huolta ihmisoikeuksista. Tämä olisi myös YK:ssa vuonna 2011 sovittujen periaatteiden mukaista.

– Nyt se on vapaaehtoista. Osa yrityksistä toimii vastuullisesti, osa ei, Vartiala sanoo.

Ranskassa on jo otettu seuraava askel. Siellä hyväksyttiin viime vuonna ensimmäisenä maailmassa laki, joka edellyttää kaikkia suuria yrityksiä huolehtimaan ihmisoikeuksien toteutumisesta tuotannossaan ja alihankinnassaan kaikkialla maailmassa.

Myös tutkija Ilari Aulan mielestä yrityksiä velvoittavat lait vievät oikeaan suuntaan.

– On hyvä, että suuryritykset joutuvat ottamaan vastuuta omista tuotantoketjuistaan, Aula sanoo.

Lue myös:

Lähes neljä miljoonaa jättänyt kotinsa Kongon demokraattisessa tasavallassa – "Kauppani räjäytettiin raketinheittimellä"

Apple lupaa tehdä puhelimensa pelkistä kierrätysmineraaleista – mutta ei tiedä miten

Pakkotyöläiset keräävät valkoista kultaa Uzbekistanin pelloilla – Osa puuvillasta voi päätyä Suomessa myytäviin vaatteisiin