Nyt on oiva aika aloittaa retroharrastus – kamera korvaa kasviprässit

Kasvien opettelu on hyvä aloittaa keväällä, kun tunnistettavia lajeja on esillä aloittelijallekin sopiva määrä. Kasvien tunnistamisessa suomalaisilla olisi selvästi parannettavaa.

kasvit
Hannu Kämäräinen ja valkovuokkoja
Hannu Kämäräinen on harrastanut kasveja liki neljän vuosikymmenen ajan.Janne Rönkkö / Yle

Hämeenlinnalainen Hannu Kämäräinen aloitti kasviharrastuksen vuonna 1979. Kasveja hän oli kerännyt jo kouluaikana 1960-luvun lopulla, mutta varsinainen kipinä kasvien opetteluun syttyi myöhemmin.

– Koulussa kasvien keräily oli pakkopullaa ja tuntui kovasti vastahakoiselta. Olin tyytyväinen, kun pääsin siitä eroon. Olen kuitenkin aina tykännyt liikkua luonnossa. Varsinaisen kasviharrastuksen aloitin, kun lapset olivat pieniä. Silloin se pientareilla kyykkiminen hävetti niin, että kasvinäytteitä ottaessani käytin lapsia kulissina, Hannu Kämäräinen tunnustaa.

Kämäräinen toteaa, että halu tunnistaa luonnossa eteen tulleet kasvit sai ostamaan kasvikirjan. Siitä alkoi lajien opettelu. Taustalla oli myös keräilijäluonne, joka näkyi postimerkkien ja tulitikkuetikettien keräämisenä. Vakavammin keräilyinnostus roihahti kukkaan kasvien kohdalla.

Keräilyvälineet muutamalla kympillä

Kasvien prässäämiseen tarvittavat välineet maksavat muutaman kympin. Hannu Kämäräinen on rakentanut kasviprässinsä itse. Hyvän kasviprässin saa tehtyä kahdesta vesivanerista. Lisäksi tarvitaan esimerkiksi kosteutta imevää huopaa, sanomalehtipaperia ja vesivanerin kanssa samankokoisia aaltopahvin kappaleita.

Kasvinäyte
Kuivatut kasvinäytteet kiinnitetään isoille arkeille.Janne Rönkkö / Yle

Kasvien prässäämisessä vesivanerin päälle asetellaan aaltopahvit, huopa ja sanomalehtipaperit. Kasvit asetellaan huolellisesti sanomalehtipaperien väliin. Kun kaikki on paikoillaan, prässi puristetaan nippuun puristimilla. Kuivatut näytteet kiinnitetään isoille paperiarkeille.

Tuhansia kasvinäytteitä

Nykyään Hannu Kämäräisen kodissa on useita kaappeja täynnä kasvinäytteitä. Kotimaisia näytteitä on nelisen tuhatta ja ulkomailla kerättyjäkin liki pari tuhatta.

Hannu Kämäräinen ja kasvinäytekaappi
Hannu Kämäräisen kaapeissa on tuhansia kasvinäytteitä niin Suomesta kuin ulkomailtakin.Janne Rönkkö / Yle

– Sen verran harvinaista tämä kasvienkeruu on, että yksityisillä henkilöillä ei montaa vastaavansuuruista kokoelmaa taida olla. Kautta linjan kasvit on aika pienen piirin harrastus, puhumattakaan keräilystä. Tässä on vähän samaa piirrettä kuin postimerkkeilyssä, ettei nuoria paljon joukossa ole.

Liikkeellä oltava keväästä syksyyn

Jos kasviharrastuksen aloittaa, liikkeellä tulee olla varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn, mikäli mielii saada talteen kasvien kaikki vaiheet. Esimerkiksi varhain keväällä kukkivasta leskenlehdestä lehden saa kokoelmaansa vasta kesällä.

– Nyt on hyvä aika aloittaa, kun kaikki alkaa viheriöimään ja puut tulevat lehteen. Esimerkiksi pajut kukkivat juuri tähän aikaan. Ensin pitää kerätä kukkivia oksia ja myöhemmin lehtioksia. Samoin on koivun ja monien muiden kasvien suhteen. Kyllä luonnosta löytyy paljon kerättävää tähänkin aikaan vuodesta.

Myöhemmin, kun luonto on rehevimmillään, kasveja on esillä niin paljon, että se voi tuoda aloittelevalle kasviharrastajalle "infoähkyn". Runsaudenpulassa kaikkea ei ehdikään selvittää.

Poimi vain tunnistettuja kasveja

Hannu Kämäräinen pitää tärkeänä, että kasviharrastaja tunnistaa tallettamansa kasvit, sillä osa kasveista on rauhoitettuja. Niitä ei sovi poimia.

– Tässä pätee sama ohje kuin sienestäjällä, että kerää vain varmuudella tunnistamiaan sieniä. Sama on kasvien suhteen. Ei pidä vain ottaa sieltä täältä ja kotona katsoa, mitä saaliiksi tuli.

– Järjestys on se, että ensin pitää oppaiden avulla tunnistaa kasvi luonnossa. Kun on todennut, että kasvi on rauhoittamaton ja että sitä on sen verran runsaasti, että sitä voi kerätä, vasta sen jälkeen ottaa näyte.

Löytötiedot näytteen oheen

Pienistä kasveista näyte tulee yleensä ottaa juurineen. Näytteen ottamisessa hyvänä apuna on pieni puutarhalapio. Isommista kasveista voidaan ottaa kasvin latvaosa ja tyvilehtiä. Maastoon on hyvä ottaa mukaan isoja Minigrip-pusseja, joihin näytteet laitetaan. Tiiviisti suljetuissa pusseissa näytteet eivät pääse kuivumaan liikaa.

Valkovuokkoja
Nyt on se hetki, kun valkovuokoista saa parhaat näytteet kasvikokoelmaansa.Janne Rönkkö / Yle

Tärkeää on myös liittää näytteiden oheen kasvin löytöpaikka ja löytöaika, sillä ilman näitä tietoja näyte on tieteellisesti arvoton. Koordinaatit saa helposti matkapuhelimiin tarkoitetuilla applikaatiollla. Niillä löytöpaikan voi määrittää jopa metrin tarkkuudella. Tiedot on hyvä merkitä maastovihkoon ja kotona siirtää tiedot kasvinäytteen yhteyteen.

Kamera korvaa prässäämisen vaivan

Suomalaisten taitoja tunnistaa kasveja Hannu Kämäräinen ei pääse kehumaan. Keskimäärin suomalainen tunnistaa kasvit varsin huonosti. Tämä päivänä tilannetta parantaa hieman se, että kouluissa kerätään taas pieniä kasvikokoelmia. Niitä voidaan kerätä sekä perinteisinä näytteinä että digitaalisina kasvioina kameran kuvina.

– Kameroiden myötä kiinnostus luontoon on lisääntynyt. Näen asian niin, että kaikkien ei tarvitse keräillä kasveja, mutta luontoon kannattaa tutustua. Se on valtava rikkauden ja kokemusten lähde. Jokaisen kannattaa kehittää itselleen omanlaisensa tapa lähestyä luontoa. Itsekin lähestyn sitä yhä enemmän kuvaamisen kautta. Kuvaaminen on myös ainoa tapa tallettaa rauhoitettuja kasveja.

Hannu Kämäräinen on ottanut parhaina – tai hänen omien sanojensa mukaan pahimpina vuosina 20 000 valokuvaa kasveista.

Herbaarion tekemiseen vinkkejä tarjoaa myös Strömsö-ohjelma verkkosivuillaan. Ylen Luonto -sivuilta löytyy puolestaan vinkkejä digikasvion tekoon.