Lastensuojelussa käynnissä jättimuutos: Lopultakin aikaa lasten kohtaamiseen – uutta työtapaa kokeillaan 40 kunnassa

Uudessa työmallissa asiakasmäärät pudotetaan kolmannekseen nykyisestä, ja sosiaalityöntekijä saa taakseen ammattilaisten tiimin. Opit uuteen toimintatapaan tulevat Lontoosta.

lastenhuolto
Lapsen käsi nyrkissä.
Mikko Suhonen

Maanantai-aamuna kello kahdeksan lastensuojelun sosiaalityöntekijä Leena Paasonen istuu pyöreän pöydän ääreen ja toivottaa huomenet jo paikalle tulleille kollegoille. Pöydän ympärillä istuu kaksi sosiaaliohjaaja, vastaava sosiaalityöntekijä ja perheterapeutti. Tarkoitus on käydä läpi neljän lastensuojelun asiakkaana olevan perheen tilanne.

Tähän saakka Paasonen on kantanut vastuuta perheiden ongelmien ratkomisesta pääasiassa yksin. Nyt hän on mukana kokeilussa, jolla yritetään ohjata koko suomalainen lastensuojelutyö uusille urille. Sen ansiosta Paasosen ympärille on jo puolen vuoden ajan kokoontunut kerran viikossa moniammattillinen tiimi, joka ratkoo asioita yhdessä.

– Henkinen kuorma on vähentynyt kun voin jakaa ajatuksiani muiden kanssa, Paasonen sanoo.

– Myös perheiden ajatukset tulevat nyt paremmin esille., kun useampi ihminen tuo pöytään näkemyksiään siitä, mikä olisi perheelle hyväksi.

Leena Paasonen
Sosiaalityöntekijä Leena Paasonen on pitänyt aina työssään tärkeänä lasten tapaamista. Uuden työtavan myötä tapaamisille on raivattu aikaa.Yle

Paasonen kaivaa esiin suuren paperiarkin, johon on piirretty asiakasperheen monimutkainen sukupuu. Uudessa työmallissa kukaan ei enää puhu ongelmanuoresta ja hänen vaikeuksistaan, vaan katse suunnataan lasta ympäröiviin ihmisiin ja olosuhteisiin. Erilaiset symbolit kuvastavat, millaiset välit perheen ja suvun jäsenillä on toisiinsa.

Piirroskaavion tarkoituksena on saada käsitys lapsen koko verkostosta, kaikista merkityksellisistä ihmisistä lapsen elämässä.

– Aikaisemmin ollaan tarkasteltu yksilön ongelmia. Nyt lähdetään määrätietoisesti miettimään, mistä systeemistä lapsi tulee. Siellä voi olla vaikka pappa, joka on lapselle merkityksellinen, mutta se ei olisi näyttäytynyt meidän aikaisemmalla työtavalla, Paasonen kertoo.

Perheet toivovat, että heitä tavattaisiin tarpeeksi usein.

Sosiaalityöntekijä Leena Paasonen, Essote

Paasosen tiimillä kokeilussa olevaa työtapaa testataan nyt 40 kunnassa ympäri Suomea. Tavoitteena on ravistella maan lastensuojelun työkulttuuri kohti entistä pehmeämpiä arvoja, kuten keskustelevuutta, perheiden kunnioittamista, empaattisuutta ja armollisuutta.

Suomalaisen sosiaalityön uudistus kumpuaa Lontoosta. Nyt kokeiltava työtapa pohjautuu Hackneyn kaupunginosassa vuosina 2007-2011 tehtyyn sosiaalityön kokeiluun, joka mullisti sikäläisen lastensuojelun.

Kokeilun seurauksena Hackneyssa huostaanotot vähenivät 40 prosenttia. Sosiaalityöntekijöillä oli kolme kertaa enemmän aikaa lasten kohtaamiseen kuin ennen. Asiakkaat kokivat tulleensa ystävällisesti kohdatuksi, ja sosiaalityöntekijöiden työssä viihtyminen parantui.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on muokannut Hackneyn mallin Suomen olosuhteisiin sopivaksi. Perusajatus on pysynyt samana: Sosiaalityötä ei tehdä enää yksin vaan perheiden asioita hoitaa useista ammattilaisista koostuva tiimi. Sosiaalityöntekijälle annetaan aikaa asiakasperheen ja lapsen tapaamiseen viikottain, ei ainoastaan monen kuukauden välein. Perheen ongelmia ratkotaan terapeuttisella, keskustelevalla otteella, ei byrokratialla ja kontrollilla.

Minusta on tärkeää päästä käymään perheiden luona. Silloin voi aistia ihan eri tavalla, onko perheessä lämpöä.

Sosiaalityöntekijä Leena Paasonen, Essote

Leena Paasonen tapaa asiakasperheitään uuden mallin myötä kerran viikossa, usein heidän kotonaan. Voidaan keitellä kahvit ja olla normaalisti, ilman jäykkää pönötystä lastensuojelun toimistossa. Perheen tapaamisen lisäksi Paasonen voi tavata perheiden lapsia viikon varrella myös kahden kesken.

– Kukaan ei ole kieltäytynyt ottamasta meitä vastaan tai sanonut, että tapaamme liian usein. Tässä kokeilussa olen huomannut, että perheet toivovat, että heitä tavattaisiin tarpeeksi usein, Paasonen sanoo.

– Jotenkin asiat etenevät ihan eri tavalla, kun tapaamisia on tiiviisti ja suunnitellusti.

Muutos tapaamisten määrässä aikaisempaan on radikaali. Tähän asti Paasonen on tavannut lapsia ja heidän vanhempiaan 3-6 kuukauden välein. Muun ajan hän on seurannut perheen tilannetta kentällä toimivien sosiaaliohjaajien raporttien kautta. Silti Paasonen sosiaalityöntekijänä on ollut vastuussa lasta koskevista päätöksistä.

– Minusta on tärkeää päästä käymään perheiden luona. Silloin voi aistia ihan eri tavalla, onko perheessä lämpöä ja emotionaalista sitoutumista lapsiin vai kylmyyttä. Kylmyys on vaikeampi korjata, Paasonen sanoo.

Kontrollin ja pelon ilmapiiri vaihdetaan terapeuttiseen kohtaamiseen

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen uutta mallia kuvaavassa työpaperissa todetaan, että lastensuojelun on pyrittävä pois nyt vallitsevasta byrokraattisesta pelon ilmapiiristä.

– Moni ajattelee meistä, että “ne tulevat ja kontrolloivat ja vähintään vievät meidän lapset”, vaikka meidän tavoitteenamme on auttaa perheitä tulemaan toimeen omillaan, Leena Paasonen toteaa.

THL:n lastensuojelun kehittämispäällikkö Päivi Petrelius arvelee, että laki on alkanut ohjata lastensuojelutyötä väärällä tavalla.

– Lakiprosesseista on tullut ainoa työtä määrittävä viitekehys. Lain perusteellinen tunteminen ja noudattaminen on välttämätöntä, mutta hyvä vuorovaikutus ja auttaminen ovat nyt jääneet vähemmälle, Petrelius sanoo.

Uudessa työmallissa korostetaan perhettä kunnioittavaa vuorovaikutusta ja perheterapeuttista otetta työhön. Vaikka sosiaalityöntekijät eivät ole terapeutteja, heidän työnsä pohjautuu esimerkiksi ratkaisukeskeisen terapian oppeihin. Moniammatillisessa tiimissä jäsenenä on aina perheterapeutti.

– Minun tehtäväni on tuoda suvun, perheen ja lapsen näkökulmia keskusteluun. Tiimin kanssa on juuri keskusteltu, että voisimme myös käydä läpi joitakin perheterapeuttisia menetelmiä, Paasosen tiimissä toimiva perheterapeutti Jaana Nulpponen kertoo.

Pyritään pois sellaisesta perinteisemmästä työstä, jossa ulkopuolelta tullaan ja sanotaan, miten pitäisi toimia. Se ei kanna.

perheterapeutti Jaana Nulpponen, Essote

Nulpponen kuvaa perheterapeuttista työtapaa keskusteluksi tunteista, arvoista ja asenteista. Perheissä voi olla esimerkiksi tapoja toimia, joita perhe itse ei näe. Keskustelemalla ja yhdessä pohtimalla voidaan avata perheen itseymmärrystä.

– Kaikki perheenjäsenet osallistuvat oman hyvinvointinsa parantamiseen. Pyritään pois sellaisesta perinteisemmästä työstä, jossa ulkopuolelta tullaan ja sanotaan, miten pitäisi toimia. Se ei kanna, Nulpponen sanoo.

Sosiaalityöntekijän työkalupakissa on uudistuksen jälkeenkin kovia keinoja. Kaikki tilanteet eivät ratkea ymmärtämällä. Lapsen turvallisuus on aina ykköasia, ja esimerkiksi huostaanottoja tehdään jatkossakin.

– Se, että lapsi joudutaan sijoittamaan ei kuitenkaan tarkoita, että vanhempiin pitäisi suhtautua kylmän viranomaistyylisesti. On lapsen edun mukaista pyrkiä säilyttämään yhteistyösuhde vanhempiin ja tukemaan vanhempien mukanaoloa lapsen elämässä myös sijoituksen aikana, THL:n kehittämispäällikkö Päivi Petrelius sanoo.

Kaatuuko malli resurssipulaan?

THL:n tavoitteena on päästä kouluttamaan lisää sosiaalityöntekijöitä uuteen työmalliin. Mallin avulla halutaan uudistaa lastensuojelua laajasti koko maassa.

Mikkelissä Leena Paasosen tiimi on kokeillut uutta mallia vasta puoli vuotta, mutta jo kahden kuukauden jälkeen mallista innostuttiin lastensuojelussa niin paljon, että Essoten alueelle päätettiin perustaa saman tien lisää kokeilutiimejä. Nyt niitä toimii Etelä-Savon alueella kuusi. Kokeilua koordinoivat uskovat, että uuden työtavan hyvä maine on kiirinyt jo työnhakijoidenkin korviin, ja se on osaltaan helpottanut Mikkelin tukalaa sosiaalityöntekijäpulaa.

THL arvioi, että uutta työmallia voidaan toteuttaa, jos yhdellä sosiaalityöntekijällä on korkeintaan 15-20 lasta kontollaan. Paasosella on tosielämässä, kokeilun ulkopuolella 68 lasta asiakkaanaan. Se on ihan tavallinen määrä. Lastensuojelua valvovat viranomaiset ympäri Suomea kertovat lastensuojelun olevan suurissa ongelmissa.

THL:ssä tehdään tutkimusta mallin vaikutuksista. Vaikka työ on pahasti kesken, jo nyt arvostellaan sitä, ettei malli voi toimia jos asiakasmääriä ei saada alas.

– Se edellyttäisi sitä, että lasten peruspalveluissa, kuten neuvoloissa ja kouluissa, pystyttäisiin hoitamaan aika hankaliakin tilanteita sen sijaan, että ne ohjattaisiin lastensuojeluun. Tai sitten lastensuojeluun pitäisi saada kertakaikkiaan lisää työntekijöitä, THL:n kehittämispäällikkö Päivi Petrelius sanoo.

Ehkä nyt on aiempaa enemmän motivaatiota saattaa asiakasmäärät sopivalle tasolle.

lastensuojelun kehittämispäällikkö Päivi Petrelius, THL

Mäntsälässä THL:n nyt kouluttaman mallin kaltainen työtapa on ollut käytössä jo vuodesta 2009. Siellä asiakasmäärät on onnistuttu pudottamaan 50-60 lapsesta noin viiteentoista. Asiakasmäärän pudottaminen on onnistunut rakentamalla lasten, nuorten ja perheiden palvelut kokonaan uusiksi ja kouluttamalla työntekijöitä. Nyt perheestä ei tule automaattisesti lastensuojelun asiakasta vaan apu voi tulla jo esimerkiksi neuvolasta.

Petrelius ei usko, että koko Suomessa lastensuojelun asiakasmääriä saadaan laskettua kovinkaan nopeasti. Hän ei silti kuulosta toivottomalta. Petrelius uskoo, että nyt ympäri Suomea käynnissä olevat kokeilut tekevät näkyväksi sen, millaista hyvä lastensuojelutyö voisi oikeasti olla.

– Nyt on helpompi sanoittaa, mitä vaikeiden tilanteiden ratkominen perheissä vaatii. Se vaatii intensiivistä ja kohtaavaa työtä.

Petrelius heittää palloa etenkin tulevien maakuntien päättäjille. Hänen mielestään uuteen malliin kannattaa panostaa, vaikka se maksaakin.

– Aluksi voi näyttää siltä, että kustannukset jopa nousevat, Petrelius sanoo.

Kustannusten nousu aiheutuu paitsi asiakasmäärien pienentämisestä, myös siitä, että joillakin paikkakunnilla intensiivisempi työ perheiden kanssa on aluksi johtanut hieman yllättäen kodin ulkopuolisten sijoitusten kasvuun. Etenkin niissä perheissä, missä lapset ovat vielä niin pieniä, etteivät osaa kertoa elämästään, ongelmien laajuus on tullut näkyviin vasta nyt, kun perheissä on käyty aiempaa useammin.

– Ehkä nyt on aiempaa enemmän motivaatiota saattaa asiakasmäärät sopivalle tasolle, Petrelius sanoo.