Aluepolitiikan kauhuesimerkki löytyi Länsi-Afrikasta: Yle tutustui savannille rakennettuun haamupääkaupunkiin ja maailman suurimpaan kirkkoon

Norsunluurannikon upporikas diktaattori siirsi 1980-luvulla pääkaupungin kotikyläänsä, keskelle ei mitään. Ylen toimittaja matkusti selvittämään, mitä Yamoussoukrolle tapahtui presidentin kuoleman jälkeen.

Norsunluurannikko
Maailman suurin kirkko, Rauhan Notre-Damen basilika Yamoussoukrossa.
Yamoussoukron Rauhan Notre-Damen basilikasta piti tulla Pietarinkirkkoa matalampi, mutta katon kultaristin ansiosta siitä tuli maailman korkein kirkko.Ange Michel Tano

Epätodellista.

Se on ensimmäinen ajatus, joka tulee mieleen saapuessani Yamoussoukroon, Norsunluurannikon nimelliseen pääkaupunkiin.

Tie suurkaupunki Abidjanista Yamoussoukroon on samankaltainen kuin moottoritie Helsingistä Tampereelle: kaksi kaistaa molempiin suuntiin.

Kontrasti kolmen miljoonan asukkaan kuhisevaan Abidjaniin on valtava.

Yamoussoukrossa ei ole ruuhkaa – yksi pikku Peugeot siellä, polkupyörä täällä. Silti Yamoussoukron keskustan bulevardit ovat jopa kuusikaistaisia.

Miksi ihmeessä keskelle savannia on vedetty moottoritien levyisiä kulkuväyliä?

Sen ymmärtämiseksi on palattava 1960-luvulle, Norsunluurannikon itsenäisyyden alkuvuosiin ja Yamoussoukron suureen oppituntiin.

Bulevardi Assaboussa Norsunluurannikon Yamoussoukrossa.
Assaboun kaupunginosan pääkadulla mahtuu ajamaan.Ange Michel Tano

Yksi Ranskan siirtomaa-ajan talouden hedelmistä nauttineista patruunoista oli Yamoussoukron kyläpäällikkö, rikas plantaasinomistaja Félix Houphouët-Boigny.

Noustuaan valtaan Houphouët-Boigny päätti, että Abidjan jää historiaan siirtomaa-aikaisena pääkaupunkina. Keskellä maata sijaitsevasta presidentin kotikylästä tehtäisiin kansakunnan uusi hallinnollinen keskus.

Siis maataloudesta elävästä kyläpahasesta pääkaupunki. Alueellistamispolitiikkaa isolla A:lla.

Norsunluurannikko.
Yle Uutisgrafiikka

Hanke käynnistyi mahtipontisesti Yamoussoukron suureksi oppitunniksi nimetyllä toimituksella.

Houphouët-Boigny kutsui Yamoussoukroon vuonna 1965 virkamiehiä Abidjanista sekä kyläpäälliköitä ja kaupunginjohtajia muualta maasta. Yamoussoukron oli määrä toimia maanviljelyn malliesimerkkinä.

Kaakaosta ja kahvista tuli itsenäisen Norsunluurannikon reippaan talouskasvun vetureita. Talouskasvu jatkui aina 1980-luvulle asti. Muualla Afrikassa ihailtiin norsunluurannikkolaista ihmettä – miracle ivoirienne.

Yamoussoukron kaupunki Norsunluurannikolla.
Yamoussoukro monumentteineen on rakennettu tasaiselle savannille Norsunluurannikon keskiosaan.Ange Michel Tano

Ihme kuitenkin tehtiin kansalaisten poliittisten vapauksien kustannuksella. Houphouët-Boigny hallitsi Norsunluurannikkoa diktaattorin rautaisella otteella.

Diktaattorin katsottiin kaudellaan rakentaneen niin menestyksekkäästi rauhaa maan kymmenien etnisten ryhmien välille, että jopa YK:n tiede- ja kulttuurijärjestö Unescon rauhanpalkinto (siirryt toiseen palveluun) nimettiin hänen mukaansa.

Houphouët-Boigny rakennutti kotikyläänsä Yamoussoukroon rauhaa symboloivan palatsin, jonne hän siirsi Norsuunrannikon parlamentin toiminnan.

Nyt ruohoniityn keskellä kohoavan rauhansäätiön palatsi tuo mieleen Pekingin Taivaallisen rauhan aukion.

Graniittiportaat nousevat korkeuksiin

Arkkitehtuurin symmetria ja joka suuntaan levittäytyvä asfalttipiha kertovat diktatuurin tarinaa. Vain johtajan muotokuva puuttuu koristamasta pääsisäänkäyntiä.

Entisen presidentin Félix Houphouët-Boignyn rauhansäätiön rakennus Yamoussoukrossa.
Félix Houphouët-Boignyn rauhansäätiön päärakennuksen muodot ovat symmetriset.Ange Michel Tano

Vaan löytyyhän se sieltä sittenkin, sisältä keskeltä porrasaulaa. Ympärillä graniittiportaikot ja suomalaisen Koneen rullaportaat nousevat yläkerroksiin.

Félix Houphouët-Boigny oli vallassa samoihin aikoihin kuin Urho Kekkonen Suomessa, vuodesta 1960 vuoteen 1993.

Mutta rauhaa juhlapuheissa korostanut (siirryt toiseen palveluun) Houphouët hallitsi paljon Kekkosta itsevaltaisemmin. Hän muun muassa valjasti mediat tuottamaan hallituksen propagandaa.

Félix Houphouët-Boignyn rauhansäätiön graniittiportaikko Yamoussoukrossa.
Graniittiportaikko hallitsee Houphouët-Boignyn rauhansäätiön sisätilaa.Ange Michel Tano

Ranskaa ihaillut Houphouët-Boigny loi kotimaahansa Ranskan kaltaisen presidenttikeskeisen järjestelmän, mutta afrikkalaisin maustein – ilman oppositiota. Vaurasta diktatuuria hallitsi yksinoikeudella presidentin oma puolue, keskustaliberaali PDCI.

Entisen siirtomaaisännän lukuisat investoinnit tekivät Norsunluurannikosta taloudellisesti ja poliittisesti riippuvaisen Ranskasta.

Houphouët-Boigny olisi itsenäisyyden koittaessakin halunnut maansa jäävän Ranskan siipien suojiin.

Norsunluurannikon ensimmäisen presidentin Félix Houphouët-Boignyn muotokuva rauhansäätiön rakennuksessa Yamoussoukrossa.
Norsunluurannikon ensimmäisen presidentin Félix Houphouët-Boignyn muotokuva komeilee rauhansäätiön rakennuksen aulassa Yamoussoukrossa.Ange Michel Tano

Diktaattori ei suvainnut toisinajattelijoita, jotka arvostelivat riippuvuutta Ranskasta. Hän vangitutti yli sata poliittista vastustajaansa 1950–60-luvun vaihteessa. Jotkin lähteet kertovat kidutuksesta.

Kun Yamoussoukrosta tuli vuonna 1983 virallisesti pääkaupunki, Rauhansäätiöstä tuli Norsunluurannikon poliittisten elinten kokoontumispaikka.

Näissä puulla paneloiduissa saleissa kokoontuva parlamentti onkin ainoa hallintoelin, joka Yamoussoukroon on onnistuttu alueellistamaan.

Tämä ei ole kuitenkaan vielä mitään Yamoussoukron katolisen pyhiinvaelluskohteen rinnalla.

Maailman suurimpaan kirkkoon marmoria kolmesta maasta

Keskellä savannin palmuja kohoaa pala Vatikaania viidakossa. Ylimpänä taivaisiin kurkottaa kultaristi.

Guinnessin ennätystenkirja on tunnustanut Rauhan Notre-Damen basilikan maailman suurimmaksi kirkoksi. Sen tiluksia hoitaa yhä 43 puutarhuria.

Kirkko oli Houphouët-Boignyn silmäterä. Presidentti kutsui sitä henkilökohtaiseksi lahjakseen Norsunluurannikolle.

Tai ainakin sen katolisille, joita on noin 17 prosenttia väestöstä.

Maailman suurin kirkko, Rauhan Notre-Damen basilika Yamoussoukrossa.
Rauhan Notre-Damen basilikan puutarhaan on otettu mallia Ranskan Versailles’n palatsin puutarhan symmetrisistä muodoista.Ange Michel Tano

Rahankäyttö basilikan rakennusvaiheessa oli vertaansa vailla. Marmoria tuotiin Italiasta, Espanjasta ja Portugalista, koska yksi maa ei kyennyt toimittamaan tarvittavaa määrää.

Kirkonpenkkejä varten paikallista trooppista puuta laivattiin käsiteltäväksi Italiaan asti.

Jokaisessa kirkkosalin istuimessa on oma yksilöllisesti säädettävä ilmastointi. Nykyisin sitä ei tosin juuri käytetä.

Arviot basilikan rakennuskustannuksista vaihtelevat 115 miljoonasta yli 200 miljoonaan euroon.

Houphouët-Boigny väitti käyttäneensä hankkeeseen omaa henkilökohtaista omaisuuttaan. Monet kuitenkin epäilevät valtion rahakirstun vajenneen kirkon rakentamisen takia merkittävästi.

Maailman suurimman kirkon, Rauhan Notre-Damen basilikan kirkkosali Yamoussoukrossa.
Rauhan Notre-Damen basilikan kirkkosalissa on 7 000 istumapaikkaa, joissa on yksilöllisesti säädettävä ilmastointi.Ange Michel Tano

Paavi Johannes Paavali II saapui vuonna 1990 Houphouët-Boignyn kutsusta vihkimään basilikan, jonka mallina oli toiminut Vatikaanin Pietarinkirkko.

Brittilehti Guardianin mukaan (siirryt toiseen palveluun) paavi vaati, että basilikan viereen rakennetaan sairaala, jotta tavallinen kansa kostuisi jotain koko projektista.

Monin verroin kirkkoa pienempi sairaalarakennus nököttääkin paikallaan viereisen kadun varressa.

Tarina ei kerro, halusiko paavi nähdä presidentinpalatsin viereisen tekolammen kaimaanit. Siellä ne joka tapauksessa edelleen sukeltelevat, laiskasti iltapäivän auringossa.

Talouden nousukaudesta jäljellä vain muisto

Autot pujottelevat hiekkatien pätkällä puolen metrin kuoppien välistä.

Ympäröivä savanni ja viidakko valtaavat kaupunkia joka suunnalta, ja rikkaruohot puskevat esiin asfaltin alta.

Houphouët-Boignyn aikana rakennetut ylileveät bulevardit on jätetty rapistumaan.

Huonokuntoinen katu Assaboun kaupunginosassa Yamoussoukrossa.
Autoilijat joutuvat väistelemään Yamoussoukron katujen vaurioituneita kohtia.Ange Michel Tano

Päiväntasaajan aurinko kipuaa pikkuhiljaa korkeammalle. 53-vuotias entinen maanviljelijä Mamadou Yeo istuskelee keskustorin mangopuiden varjossa.

– Kun muutin tänne 1980-luvun lopulla, täällä viljeltiin mangoa, ananasta ja kaakaopuuta. Nyt katujakaan ei enää paikata asfaltilla vaan kivisoralla, Mamadou Yeo toteaa mangopuun oksien alla.

Entinen maanviljelijä Mamadou Yeo Yamoussoukrossa.
Mamadou Yeo oli ennen maanviljelijä, mutta on tehnyt viime aikoina muun muassa vartijan töitä.Ange Michel Tano

Hieman loitommalla 61-vuotias kansanparantaja Adama Thiendé nojailee hiekan punertamaan polkupyöräänsä.

– Houphouët-Boignyn aikaan Yamoussoukrossa meni hyvin. Kaikki oli halpaa, mutta nyt hinnat ovat nousseet eikä toimeentuloa ole. Olemme väsyneitä tilanteeseen, Thiendé tuskailee.

Täällä Félix Houphouët-Boigny on Mannerheimin kaltaisen kansallissankarin arvossa.

Eikä syyttä. Kun Norsunluurannikon talous kasvoi kohisten, presidentin pääkaupungiksi nostama Yamoussoukro kehittyi julkisten rakennushankkeiden ansiosta.

61-vuotias Adama Thiendé polkupyörineen Yamoussoukron Dioulakron kaupunginosassa.
Houphouët-Boignyn aikaa kaipaava Adama Thiendé asuu Dioulakron kaupunginosassa.Ange Michel Tano

Kriitikot muistavat huomauttaa (siirryt toiseen palveluun), että presidentti ylläpiti järjestelmää, jossa nopean talouskasvun hedelmät jaettiin poliittisen eliitin kesken. Tämä puoli ei nouse esiin haastatteluissa yamoussoukrolaisten kanssa.

– Houphouët-Boigny oli hyvä presidentti. Hänen aikanaan meillä oli aihetta iloon, Thiendé vakuuttaa.

Nykyään asiat ovat toisin.

Moni nuori on muuttanut muualle

– Ei täällä ole helppoa. Työtä on vaikeaa löytää. Monet ystäväni ovat muuttaneet Abidjaniin, 30-vuotias Ange Konan kertoo.

Nainen istuskelee toimettomana kadunkulmassa Assaboun kaupunginosassa.

Kaakaon maailmanmarkkinahintojen laskusta seurannut talouskriisi ja 2000-luvun alkupuolen sisällissota ovat tehneet tehtävänsä. Houphouët-Boignyn kuoltua vuonna 1993 hänen seuraajansa eivät ole halunneet kehittää Yamoussoukroa.

Yamoussoukron keskustan tekojärvi.
Yamoussoukroon on rakennettu useita toisiinsa yhdistyviä tekojärviä.Ange Michel Tano

Aikanaan niin tuotteliaat riisi- ja sokeritehtaat ovat sulkeneet porttinsa kauan sitten. Moni yamoussoukrolainen on nykyään työttömänä, etenkin nuoret.

Sivukadulla piennarten hiekka on levinnyt asfaltille. Kadunkulman kioskinpahasessa on kaupan keksejä ja Orangina-limonadia, mutta asiakkaita ei näy.

Kioskin luona hengaileva 35-vuotias työtön Sylvain Kouassi kertoo samaa tarinaa kuin Konan.

– Elämä täällä on kallista. Nuorena on vaikeaa tulla toimeen. Mutta unelmani on silti rakentaa talo tänne Yamoussoukroon, Kouassi sanoo.

14-vuotias yläasteelainen Estelle Konangi N’Guessan Yamoussoukrossa.
14-vuotias Estelle Konangi N’Guessan haaveilee ulkomaille muutosta.Ange Michel Tano

Hiljaisella poikkikadulla joukko nuoria on matkalla kotiin koulupäivän päätteeksi. Yllään heillä on Googlen mukaan nimetyn yläkoulun koulupuvut.

– Unelmani on lähteä Brasiliaan. Haluaisin nähdä, millaista elämä on ulkomailla, 14-vuotias Estelle Konangi N’Guessan toteaa.

Pääkaupunki siirretty keskelle maata muuallakin

Norsunluurannikko ei ole ainoa Afrikan maa, jossa keskushallintoa on haluttu alueellistaa.

Myös Nigeriassa sotilashallinto päätti 1970-luvulla siirtää (siirryt toiseen palveluun) pääkaupungin Lagosista keskelle maata. Vuonna 1991 uskonnollisista ja etnisistä riippuvuuksista neutraaliksi katsotusta Abujasta tehtiin pääkaupunki.

Samoin Tansaniassa presidentti Julius Nyereren hallitus päätti 1970-luvulla siirtää pääkaupungin Dar-es-Salaamista keskelle maata Dodomaan.

Liittovaltion virastoista ja suurlähetystöistä valtaosa on kuitenkin vastustanut siirtämistä, ja niistä suurin osa sijaitsee edelleen vanhassa pääkaupungissa.

Niin on käynyt myös Norsunluurannikolla. Vaikka Yamoussoukro on virallinen pääkaupunki, kaikki ministeriöt ja suurlähetystöt sijaitsevat rannikkokaupunki Abidjanissa. Diplomaatit ja virkamiehet eivät hevin jätä merenrantahuviloitaan.

Yamoussoukron pysähtynyt tunnelma jää taakse ja kiidämme moottoritietä takaisin Abidjaniin. Auto jämähtää ruuhkaan jo hyvissä ajoin ennen keskustaa, ja pakokaasut kutittavat kurkkua.

Mutta tänne moni yamoussoukrolainen haluaa. Täällä on työtä.

Houphouët-Boignyn pääkaupunkihanke taitaa jäädä historiaan vain epäonnistuneen alueellistamisen malliesimerkkinä.