Kanafarmari julisti vesisodan cityketuille – onko etikka riittävän hapokasta repolaisen häätämiseen?

Ihmisiin tottuneet kaupunkiketut eivät kaihda keskustan vilinää. Kanojaan puolustava tarhaaja turvautui vesipyssyyn.

luonto
Kanat nokkivat jyviä naisen kädestä.
Tarja Hiltunen / Yle

Neljän kaupunkikanan leppoisa kotkotus on saanut cityketun lipomaan suupieliään. Aivan Turun keskustan tuntumassa, Raunistulan kaupunginosassa pihamaalla nokkivat kanat ovat Hanna Oksasen silmäterä.

Ja silmä kovana Oksanen saa kanojaan vahtiakin, sillä aikaisempina kesinä muutama niistä on joutunut repolaisen ruuaksi. Perheen viisi kovaäänistä, vesileikeissä viihtyvää tyttöä pitävät ketun kaukana aurinkoisina hellepäivinä, mutta muutoin Hanna Oksanen on joutunut turvautumaan järeämpiin aseisiin.

– Sain ohjeet ladata vesipyssy etikkavedellä, että kettu saattaisi alkaa karttaa pihaa. Ilmeisesti etikan haju toimii muihinkin eläimiin. Ainakin se toimii siivoamiseen, niin ehkä tulee siivottua talo samalla, nauraa Hanna Oksanen.

Cityketut ovat nykyään aika härskejä tapauksia.

Hanna Oksanen

Varmuutta etikan toimivuudesta repolaiseen Hanna ei vielä ole saanut. Fiksu eläin on välttänyt tulilinjalle tepastelua Oksasen vahtivuorolla, joten ladattu tykki on odottanut toimettomana.

Konservaattori Ari Karhilahdella Turun yliopiston eläinmuseosta ei ole omakohtaista kokemusta etikan tehosta kettuihin. Hajut kyllä ovat varmimpia kutsumattomien vieraiden karkottimia.

– Kokeilisin sitruunaa, sillä se voisi olla mukavampi kuin etikka, mutta elukalle epämieluisa haju. Koirien haukkupannoissahan käytetään sitruunasuihkausta hillitsemään haukkumista, miettii Karhilahti.

Myyräkarkottimet tai ääneen perustuvat apparaatit eivät tahdo tehota kaupunkiympäristön kirjavaan äänimaailmaan tottuneille eläimille.

Kettujen loukutus hankalaa

Ketut ovat kuuluneet kaupungin kulkijoihin jo vuosikausia. Ari Karhilahti kertoo Turun kaupungin eläinsuojeluvalvojan käyneen juuri siirtämässä kettupesueen korttelin päästä kauppatorilta avarammille alueille.

kettu citykettu villieläin kaupunki kaupunkiympäristö
Citykettuja ei kannata ruokkia, muuten ketut kesyyntyvät ja kanta lisääntyy.Yle/Elli Sormunen

Myös Hanna Oksanen on havainnut, että ketut eivät ole ihmisistä millänsäkään.

– Cityketut ovat nykyään aika härskejä tapauksia. Aika lähelle saa mennä ennen kuin ne poistuvat, eivätkä ne silloinkaan kauas mene.

Ketun perinteisiä louhospesiä ja luolia ei enää ole. Ne hyödyntävät ihmisen rakennelmia pesän laitossa.

Ari Karhilahti

Silmästä silmään Hanna Oksanen ei ole saalistajaa tavannut, mutta naapurustosta on näköhavaintoja muun muassa fasaaneja hätyyttelevästä kapisesta ketusta. Vesipyssy valmiusasemissa helttakaartiaan puolustavasta Hannasta on tullut jonkinlainen kanaemo laumalleen.

Kanojen aitausta on yritetty vahvistaa ketunkestäväksi, mutta töissä olleessaan Oksanen murehtii koko ajan kotijoukkojensa selviämistä. Hän onkin miettinyt valvovan webkameran asentamista kanojensa turvaksi.

– Yritin kysellä loukkujen perään, mutta eläinsuojelusta sanottiin, että ketut eivät järin helposti loukkuihin mene. Ja vaarana omakotialueella on, että sinne menevät naapurin kissat. Se varmasti koettelisi naapurisopua.

Naapuriavun varaan Hanna Oksanen laskeekin paljon. Hän uskoo naapuruston rientävän hätiin, jos kanatarhasta alkaa kuulua kauhistunutta kotkotusta.

Kesyttämistä ei kannata yrittää

Ketut ovat rusakoiden ohella suurimpia nisäkkäitä, joihin Turun kaltaisella kaupunkialueella törmää. Läheisellä Ruissalon saarella tosin on suuri metsäkauriskanta, josta toisinaan harhautuu ruutukaavallekin joku sarvipää – kokien yleensä kurjan kohtalon.

– Ketut ovat viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana oppineet, että ihmisen lähelle uskaltaa tulla jopa pesimään, kertoo konservaattori Ari Karhilahti Turun yliopiston eläinmuseosta.

Kettuihin pitäisi suhtautua kuin niitä ei olisikaan.

Ari Karhilahti

Kettupoikueita syntyy Karhilahden mukaan vuosittain aivan kaupunkialueella esimerkiksi vanhojen teollisuushallien perustuksiin.

– Voi sanoa, että sellaisia ketun perinteisiä louhospesiä ja luolia ei enää ole. Ne hyödyntävät ihmisen rakennelmia pesän laitossa.

Citykettujen kaupunkielämä on sikäli turvattua, että ne ovat alueen isoimpia petoja – ihmistä lukuun ottamatta. Liikenne onkin niiden suurin uhka, monet ketuista linkuttavat selvittyään täpärästi auton alta.

Houkutus herttaisenoloisten ketunpentujen kesyttämiseen tulee Ari Karhilahden mukaan ehdottomasti torjua. Katsoa ja kuvata voi, mutta lähelle ei pidä mennä eikä ruokkia repolaisia. Valitettavasti näin tapahtuu Turun seudullakin vuosittain, ja kettu kesyyntyy helposti.

– Kettuihin pitäisi suhtautua kuin niitä ei olisikaan. Pizzan paloilla ja kanan luilla elävät makkaraketut saavat kapin jostain, ja sitten ollaan huolissaan, että miten sitä voi hoitaa. No eihän sitä voi, kettu menettää siinä kohtaa henkensä.

Onnellisempaa Ari Karhilahden mukaan olisikin, jos ketut kirmailisivat kauempana keskustasta lajitovereidensa kanssa. Silloin niillä olisi suuremmat selviytymismahdollisuudet.