Sosiaalityöntekijän kysymys sai Annan vihdoin lähtemään väkivaltaisesta parisuhteesta: "Mitä kauemmaksi koti jäi, sitä vähemmän minua puristi rinnasta"

Lähisuhdeväkivaltaa kokevan on vaikea lähteä pois epäterveestä suhteesta. Ammattilaisten pitäisi kysyä asiasta rohkeasti, jotta uhri kokisi tulleensa kuulluksi.

perheväkivalta
mies lyö naista siluetti
AOP

Annan mies töni ja löi. Hän nimitteli ja rajoitti Annan liikkumista useamman vuosikymmenen ajan. Uhkasi tappaakin.

– Lääkäri- tai sairaalareissuja minulle ei kuitenkaan tullut, sillä mies tiesi tasan tarkkaan, kuinka paljon fyysistä väkivaltaa voi käyttää, jotta siitä ei jää jälkiä tai joudu lääkäriin.

Kymmenettuhannet ihmiset kokevat vuosittain väkivaltaa perheissään tai lähisuhteissaan. Yksinomaan Pirkanmaalla poliisit ovat saaneet viime vuonna yli 2 000 kotihälytystä perheväkivallan vuoksi.

Annan elämän muutti sosiaalityöntekijä, joka osasi kysyä oikeita asioita. Annan lapset avautuivat hänelle perheen tilanteesta. Annaltakin sosiaalityöntekijä oli kysellyt perheen voinnista, mutta hän oli itse ollut sitä mieltä, ettei heillä ollut vielä mitään hätää.

Annan silmät avautuivat vasta, kun lapset kertoivat pelkäävänsä, mitä heidän elämänsä ykkösihmiselle eli äidille käy. Anna muutti lastensa kanssa Tampereen ensi- ja turvakotiin pakoon henkistä ja fyysistä väkivaltaa muutama kuukausi sitten.

Päätös kotoa lähtemisestä oli vaikea, mutta helpotuksen tunne oli lopulta valtava.

– Mitä kauemmaksi koti jäi, sitä vähemmän minua puristi rinnasta.

Annan oikeaa nimeä ei kerrota tässä jutussa lasten ja hänen itsensä suojelemiseksi.

On oltava rohkea ja kysyä oikeita kysymyksiä

Sairaanhoitaja Noora Kannisto on tehnyt puolisentoista vuotta lähisuhdeväkivallan vastaista työtä Tampereen kaupungillla. Hänen mielestään tärkeintä on tunnistaa avun tarve. Sen pitäisi tapahtua palveluissa, joissa ihminen jo muutenkin asioi.

– On todella tärkeää, että ne työntekijät, jotka tapaavat perheitä työssään, osaavat kysyä, oletko sinä kohdannut väkivaltaa?

Lähisuhdeväkivaltaa ja sen vakavuutta ei aina tunnisteta riittävän varhain. Kannisto tosin kiittelee Tampereen sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia, joita on koulutettu tunnistamaan ja kohtaamaan lähisuhdeväkivaltaa kokeneita ihmisiä.

– Ammattilaisten tulisi yhä enemmän rohkaistua kysymään asiasta silläkin riskillä, että asiakas myöntää kohdanneensa lähisuhdeväkivaltaa. Tässä tapauksessa on tärkeää, että työntekijällä on osaamista ohjata asiakas oikean avun piiriin.

Lähisuhdeväkivaltaan apua hakeva tarvitsee kipeimmin sitä, että toinen kuulee ja uskoo asian.

– Kaikki perustuu lopulta kohtaamisen tarpeeseen. Me kaikki haluamme tulla kuulluksi ja kohdatuksi varsinkin, jos asia on hyvin traumatisoiva ja kipeä, Kannisto uskoo.

Me kaikki haluamme tulla kuulluksi ja kohdatuksi varsinkin, jos asia on hyvin traumatisoiva ja kipeä.

Noora Kannisto

Annallekin oli tärkeää, että häntä kuunneltiin. Se auttoi häntä ratkaisun tekemisessä.

Anna ihmettelee, miksi hän kesti väkivaltaista miestään niinkin pitkään. Yhdeksi syyksi väkivallan keskellä pysymiseen hän arvelee uskonsa toisen ihmisen muutokseen. Mies vakuutti yhä uudelleen muuttuvansa ja lopettavansa väkivallan.

– Toisekseen omat voimavarat ja keinot eivät riittäneet tilanteesta ulospääsyyn.

Mikset lähtenyt aiemmin?

Ulkopuolisia usein kummastuttaa, miksi uhri sietää väkivaltaa eikä lähde suhteesta.

– Niin pitkään kuin minä syytinkin itseäni lähtemättömyydestä, olen nyt oppinut antamaan asian itselleni anteeksi. Tuossa tilanteessa en yksinkertaisesti luottanut, että voisin päästä tilanteesta kokonaan pois.

Mitä kauemmaksi koti jäi, sitä vähemmän minua puristi rinnasta.

Anna

Kaiken kokemansa jälkeen hän kannustaa lähisuhdeväkivallan uhreiksi joutuneita rohkeuteen lähteä pois epäterveestä suhteesta.

– Apua varmasti löytyy, kun sitä uskaltaa pyytää. Nämä ammattitaitoiset ihmiset eivät varmasti ylenkatso ketään asiakasta vaan kaikki asiat otetaan tosissaan.

– Lähisuhdeväkivalta ei ole koskaan pieni juttu, Anna sanoo.

Luotettavat ystävät pysyivät, turvakoti toi uusia

Tärkeimmät kaverit ja tuttavat ovat säilyneet Annan elämässä. He ovat olleet kannustamassa Annaa.

– Heikon hetken tullessa otan puhelun vanhoille kavereille ja sieltä tulee varmasti joka kerta kannustavia lauseita ja tsempin toivotuksia.

Osalle tuttavista ja myös Annan omille vanhemmille perheen tieto väkivallasta tuli yllätyksenä. Yli kymmeneen vuoteen hän ei uskaltanut kertoa asiasta edes parhaille ystävilleen.

Kaikki ne sanat, kontrollointi ja henkinen alistaminen ovat jättäneet minuun pysyvät jäljet.

Anna

Anna muutti toiselle paikkakunnalle miestään pakoon. Erityisesti turvakodista on löytynyt uusia ystäviä.

– Heidän kanssaan pystyy puhumaan kaikesta ja jakamaan ne kaikkein kauheimmat tarinansa, eikä kukaan pyörittele silmiään vaan on pikemminkin toisen tukena.

"Tulevaisuudessa paljon ystäviä ja paljon rakkautta"

Fyysistä väkivaltaa rankempana Anna pitää pitkään jatkunutta henkistä väkivaltaa.

– Kaikki ne sanat, kontrollointi ja henkinen alistaminen ovat jättäneet minuun pysyvät jäljet. Usein havahdun itse, kuinka ajattelen jostain asiasta tietyllä tavalla, mutta nyt ymmärrän, että kaikki heijastuu jollain tapaa kieroutuneesta parisuhteesta.

Anna kiittelee turvakodin väkeä keskusteluavusta. Hän luottaa yhä toisiin ihmisiin.

– Mä uskon, että minulla on tulevaisuudessa paljon ystäviä ja paljon rakkautta. Mahdollisesti siihen kuuluu myös jokin tärkeä, erityinen ihminen.