Torimyyjän huikea menneisyys merillä ja hypnologina: "En minä näitä kaikille kerro, eivät usko kuitenkaan"

Kesään heräävillä toreilla kuulee perinteisten kaupantekotarinoiden lisäksi hurjiakin elämäntarinoita. Tomi Tiihonen kasvoi pajukoreja kauppaavasta sotalapsesta merimieheksi, vakuutusmyyjäksi ja hypnologiksi.

hypnoosi
Tomi Tiihonen Suomen Joutsenen pelastusrenkaan kanssa
Tomi Tiihonen suoritti asepalveluksensa Suomen Joutsenella. Hänellä oli silloin takanaan jo useita vuosia merillä.Susanna Pekkarinen / Yle

Tomi Tiihonen katsoo aamuun heräävällä Mikkelin torilla Mannerheimin näköispatsasta. Kun muut ohikulkijat eivät edes nosta katsettaan patsaan kasvoihin, Tiihonen muistaa elävän Marskin ilmeet ja eleet yhtä elävästi kuin intiaaniheimon ystävällisyyden.

Syy siihen, miksi 82-vuotias Tiihonen on juuri tässä, on aivan eri kuin mitä aluksi voisi luulla. Matkailuautonsa vieressä rollaattoriin nojaava Tiihonen on nimittäin selvästi tullut tutuksi torin asiakkaille ja ohikulkijat huikkaavat tuttavallisesti. Hän näyttää kuuluvan juuri tähän hetkeen.

Uurteet Tiihosen kasvoilla eivät kuitenkaan ole syntyneet paahteisella kauppapaikalla, vaan merituulien tuiverruksesta nuoren seikkailijan iholla sekä ihmisten murheiden kuuntelemisesta. Torimyyjänä hän on ollut nyt vasta viitisen vuotta.

Elämäntyönsä mies on tehnyt Helsingissä tarjoten hypnoosia ja henkistä valmennusta, koska alkuperäinen haave merikapteenin ammatista kariutui. Maailman merten sijaan Tiihonen opetteli navigoimaan ihmismielen sokkeloissa - ja vaikuttamaan ihmiseen.

Pitkänhuiskealla miehellä on lempeät, mutta tarkkaavaiset silmät, jotka herättävät luottamuksen. Jos mies kirjoittaisi kirjan, hänellä riittäisi todisteltavaa värikkäitä yksityiskohtia vilisevissä jutuissaan.

– En minä näitä kaikille kerro, kun eivät usko kuitenkaan. Ajattelevat, että tässä minä olen aina torilla ollut, Tiihonen nauraa.

Kun hän kertoo elämäntarinaansa, puheen rytmi kiihtyy pikku hiljaa, sitten se välillä aaltoilee. Hän on puhuja, joka tunnustelee kuuntelijansa reaktiota. Ehkä mies on tottunut epäuskon värähtämiseen toisen kasvoilla, pelkoonkin.

Puheissa vilisevät 1960- ja 1970-lukujen kuuluisuudet, kuten Kekkonen ja Koivisto. Merimiesslangin koukeroita hän selittää kärsivällisesti.

Tiihonen on tänään torilla, koska eläkeläiselle tuli tarve tavata ihmisiä. Hän tiesi, että elämä tuntuisi tyhjältä, jos kukaan ei kolkuttaisi ovelle.

Toisaalta torille meno oli paluuta juurille, lähelle paikkaa, jossa hän Suomeen palanneena sotalapsena kauppasi pajukoreja.

Marski ja intiaanipäällikkö toivat itseluottamusta

Lapsuuden käänteen tekeviä hetkiä Tomi Tiihoselle oli kohtaaminen Mikkelissä Hyytiäisen parturissa. Poika oli juuri Ruotsista Suomeen palannut sotalapsi. Parturi vinkkasi Marskille, että vieressä istuva poika ei puhu suomea.

– Marski puhutteli minua ruotsiksi. Se osui johonkin kohtaan sisimmässä. Siihen aikaan ei ymmärretty, miten tärkeä sotalapsille olisi ollut saada puhua tuttua kieltä.

Parturikohtaamisen jälkeen Marski kyseli toisinaan pojan kuulumisia. Pysäytti hevosensa varta vasten.

Siksi Tiihonen parkkeeraa myyntikojun virkaa toimittavan matkailuautonsa Mikkelin torille aina niin, että näkee Päämajakaupungin historiaa henkivän patsaan.

Toinen Tiihoseen yhtä vahvasti vaikuttanut mies oli eräs intiaanipäällikkö Argentiinan viidakoissa, jonka nuori mies kohtasi ollessaan merillä. Päällikkö sytytti karjalaisevakon pojassa halun auttaa ihmisiä rentoutumaan ja löytämään omat voimavaransa.

Tomi Tiihonen
Kodin seiniä koristavat muistot meriltä ja Karjalasta.Susanna Pekkarinen / Yle

Äiti löysi poikansa poliisimiehen hartioilta

Varhaisin lapsuusmuisto on kauempaa kuin Mikkelin torilta kivenheiton päässä sijainneesta Hyytiäisen parturista, nimittäin Kivennavalta vuodelta 1939. Miehet kaivoivat pihapiirissä juoksuhautaa, jonka merkitystä 3-vuotiaalle ei raaskittu selittää.

Sitten tuli nopea lähtö Viipuriin hevosrattaiden kyydissä. Äiti tuli sinne eri kyydillä palveluspaikastaan. Poika karkasi asemalla saattajiltaan, kun aikuiset eivät kertoneet, että äiti on tulossa.

– Asemalla liki kaksimetrinen poliisi nosti hartioilleen. Äiti löysi minut sitten siitä, sillä hän oli merkinnyt paitani sydämen kuvalla, Tiihonen kuvailee ja taputtaa varovaisesti toista rintaansa.

Mies on edelleen ylpeä äitinsä neuvokkuudesta.

Äiti on kuitenkin sana, jonka Tiihonen lausuu hieman eri äänenpainolla kuin muut. Äiti löysi hänet kyllä asemalta, mutta lähetti hänet sitten sotalapseksi satojen kilometrien päähän.

Sillä välin kun Tomi-poika eli Ruotsin-perheessä, äiti löysi uuden miehen. Tiihonen sai Ruotsiin kirjeen, jossa äiti ja isäpuoli lupasivat, että Tomi saa jäädä. Kirjeen viestiä oli vaikea ymmärtää, sillä vaikka Ruotsin-äiti oli hyvä ihminen, omaa äitiä ei korvaisi kukaan.

– Olin ikävöivä lapsi. Sanoin Ruotsin-perheelleni, että karkaan joka tapauksessa. Niin he lähettivät minut Suomeen. Sitten alkoi uusi elämä täällä.

Toisaalta pojasta kasvoi Mikkelin suurperheessä noheva kauppamies, joka torilta palatessaan möi isäpuolensa rakentamia pajukoreja ovelta ovelle. Kaikki oli myytävä, ennen kuin sai mennä kotiin. Toisaalta lähtö maailmalle tuli vastaan 14-vuotiaana, kun isäpuoli katsoi, että sänkyjä ei enää ole riittävästi kaikille perheen lapsille.

Omaan isäänsä Tiihonen on kertomuksensa mukaan törmännyt vain kerran sattumalta Helsingin Maunulassa. Mies esitteli humalapäissään kuvaa lapsestaan.

Tiihonen ei kertonut, että kuvassa oli hän.

Ensimmäisenä yönä laivassa opittiin fööri ja ahteri

Teini-ikäinen Tiihonen lähti bussilla Helsinkiin etsimään töitä.

– Minulla oli taskussa viisi markkaa. Menin merimiesvälitykseen. Laivalla sain heti ruokaa. Yöllä kippari selitti mikä on fööri, ahteri, ja styyrpuuri. Se riitti alkuun.

Meri ja muut merimiehet opettivat lopun tarpeellisen. Nuorukaiseen luotettiin jopa niin, että hänet vaadittiin ruoriin aina hankalan paikan tullen. Vuodet Etelä-Amerikan reitillä karaisivat ja tekivät Tiihosesta pärjääjän. Haave merikapteenin ammatista vei eteenpäin.

Uruguayn pääkaupungissa Montevideossa kävi ensi kertaa niin, että mies jäi ahteriin, siis satamaan, kun laiva jo lähti aamulla. Laiva ei odota. Merimies osasi kääntää tilanteen itselleen parhain päin.

Hetkeen tarttuminen vei viidakkoseikkailuun, jollaista nykyiset reppureissaajat voivat haikailla.

– Baarissa juttelin tarjoilijattaren kanssa. Hän oli menossa intiaaniheimonsa kesäkylään. Kohta matkasimme moottoriveneellä jokea pitkin. Perillä selvisi, että hän oli päällikön tytär. Leirissä kofeiinipitoinen mate-tee kiersi ringissä.

Kesä viidakossa ja merimieskirkon työmaalla

Päällikkö innostui suomalaisesta nuorukaisesta ja halusi opettaa hänet rentoutumaan omalla tekniikallaan.

– Hän levitti viltin ja kehotti katselemaan kumpupilviä. Hän sanoi, että relax, rentoudu. Kun heräsin, olin ikionnellinen. Se ei ollut känni, vaan hyvä olotila, muistelee Tiihonen.

Puhe rientää jo seuraavaan seikkailuun.

Leiriin kantautui tieto, että tuttu suomalaislaiva oli tulossa muutaman kuukauden kuluttua Buenos Airesiin. Tiihonen päätti lähteä sinne. Matkaa taitettiin maitse hevosella ja päädyttiin suomalaiskylään.

Suomalaiset merimiehet, aikansa maailmankansalaiset, olivat siihen aikaan tuttu näky Etelä-Amerikassa, mutta myös ihanne-elämästä haaveilevat perheet hakeutuivat viidakoihin.

Suomalaiskylästä neuvottiin loppumatka Buenos Airesiin. Laivaa odotellessa Tiihonen päätyi merimieskirkon rakentamistalkoisiin.

– Muistan sen paikan osoitteen edelleen, ja pastori Pohjanpirkan. Hän teki ison työn kirkon eteen, vaikka oli yksikätinen, Tiihonen sanoo.

Oiva Pohjanpirkasta ja eteläisimmästä suomalaisesta merimieskirkosta on sittemmin kirjoitettu kirjakin.

Rio de Janeirosta ostettu Jeesus-taulu
Tomi Tiihonen osti Rio de Janeirosta Jeesus-taulun, joka on koristeltu perhosensiivillä.Susanna Pekkarinen

Pikku hiljaa meriä kiertäessä nuoren miehen mielessä hengellisyys ja päällikön opettama rentoutumisharjoitus yhdistyivät toisiinsa. Häneen suhtauduttiin laivoilla usein jo kuin hengenmieheen, jolle voi uskoutua.

Päällimmäisenä oli edelleen haave ryhtyä perämieheksi tai merikapteeniksi. Merikouluun voisi pyrkiä, kun Tiihonen olisi ollut merillä seitsemän vuotta.

Varusmiespalvelus nykyisen Hangon Lappohjaan ankkuroidulla Suomen Joutsenella oli luonnollinen jatkumo kohti unelmien täyttymistä.

– Aamuisin kiivettiin mastoon toista puolta ja laskeuduttiin toista alas. Olinhan ollut purjelaivassa muutaman viikon, mutta en oikein pitänyt purjeiden vetämisestä.

Joutsenesta ja torpedoveneellä ajamisesta Tiihonen puhuu kepeästi. Haave perämiehen tutkinnosta tyssäsi lopulta siihen, että Tiihosen toisessa silmässä oli huonompi näkö. Pettymys sai sisuuntumaan.

– Silloin päätin, että hankin ammatin, jossa kukaan ei neuvo.

Tiihosesta tuli maissa vakuutustarkastaja ja hypnoosia hyödyntävä henkinen valmentaja. Hypnoterapeuttina tai hypnologina, kuten hän itse itseään nimittää, hän piti vastaanottoa 36 vuotta.

Omaa espanjaa ja nyrkkeilykultaa

Merimiehen elämään kuului myös voimien koettaminen ja niiden osoittaminen. Tiihonen on ehtinyt harrastaa nyrkkeilyä ja voimanostoa. Hänestä tuli Mikkelin Nyrkkeilijöiden ensimmäinen nuorten Suomen mestari vuonna 1955 raskaassa keskisarjassa eli 81 kilon sarjassa.

Urheilutaustasta oli apua, kun mies toimi muun muassa lentopallossa henkisenä valmentajana. Kiinnostus siihen, mihin ihmisestä on, kun hän on rentoutunut ja auki onnistumiselle, on pysynyt Tiihosen mielessä jatkuvasti.

Kauppamiestä Tiihosessa oli heti maihin jäätyään jo sen verran, että hän kokeili vakuutusyhtiön piiritarkastajan työtä. Vakuutusten myyntiin kuuluneet kosteat kestitykset saivat kuitenkin miehen luopumaan alasta.

Tuosta työstä mukaan tarttui kuitenkin aarre, joka kultaa muistot ja tekee ne vieläkin eläväksi. Eräällä työkeikalla nimittäin elämään tuli Eila, jonka kanssa yhteistä eloa on takana jo 35 vuotta.

– Hän oli jäänyt leskeksi, ja soitti, tulisinko siirtämään vakuutukset hänelle, kun mies oli kuollut. Meitä yhdisti, että Eila opetti kieliä ja oli kiinnostunut suggestopediasta.

Tomi ja Eila Tiihonen
Susanna Pekkarinen / Yle

Suggestopedia on bulgarialaisen psykiatrin Georgi Lozanovin kehittämä menetelmä, jossa oppijan luovuus ja aistit valjastetaan esimerkiksi vieraan kielen sanojen opetteluun.

– Eila oli ensimmäinen nainen, joka ymmärsi minua, eikä pitänyt noitana. Minä sitten puhuin välillä Eilalle espanjaa, nauraa Tiihonen.

Vieressä Eila-vaimo kohottelee kulmiaan ja purskahtaa myös iloiseen nauruun.

– Juu, sellaista omaa espanjaa, Eila Tiihonen kiusoittelee lempeästi.

Merimiehelle oli ollut tärkeämpää tulla ymmärretyksi kuin hallita kieli yksityiskohtaisesti. Se ei jäänyt kieltenopettajalta huomaamatta.

Eila Tiihosen katse ja puhe kodin keittiön pöydän ääressä paljastavat, että niin muistoissa kuin nykyisessä arjessa on lämmintä sanailua ja kannattelevia ilonpilkahduksia. Torille kaupantekoon lähdetään yleensä yhdessä ja sohvalle istutaan vierekkäin niin, että iho koskettaa toista.

Lähimmäinen ei kelvannut titteliksi

Hypnoosi ja rentoutumisharjoitukset olivat Suomessa Tomi Tiihosen toimintaansa aloittaessa vielä uusi asia. Toimen harjoittamiseen ei ollut virallista koulutusta tai nimikettä, minkä takia verotoimistossa vierailu uuden ammatin aloittamiseksi oli seikkailu.

– Tarjosin titteliksi lähimmäistä ja selitin, mitä teen. Laitetaan hypnologi, sanoi virkailija, Tiihonen muistelee.

Myös Valviran edeltäjän eli lääkintöhallituksen kanssa oli kädenvääntöä.

– Lääkintöhallitukseen oli kantautunut tieto kansanparantajasta, jolle oli kadulle asti jono, kehaisee Tiihonen.

Hän sanoo olleensa lääkintöhallituksessa kuultavana kahtena päivänä peräkkäin.

– Kuulustelivat, että mitä teen. Kerroin, että keskustelen ja autan rentoutumaan. Hypnoosihan on mielikuvien ohjaamista haluttuun suuntaan. Sitähän me teemme arjessa muutenkin joka päivä, Tiihonen selventää.

Hypnoosin vaikutuksista ja tehosta on kiistelty vuosien varrella.

– Aina parinkymmenen vuoden välein ilmestyy professori, joka tyrmää hypnoosin. Olen itse ollut esittelemässä hypnoosia radiossa ja televisiossa, sanoo Tiihonen.

Tomi Tiihosen valmennuskasetti
Susanna Pekkarinen / Yle

Hypnoosin lisäksi Tiihonen on ollut kiinnostunut muistakin 1970-1980-luvun suuntauksista. Tiihonen kertoo tunteneensa aikansa tunnetuimman selvänäkijän Aino Kassisen. Kassisen kerrotaan olleen paitsi Risto Rytin myös Urho Kekkosen läheinen ystävä ja neuvonantaja.

– Näin hänet Kassisen vastaanotolla ja juttelin hänen kanssaan, sanoo Tiihonen

Kun Tiihonen puhuu Kekkosesta, hänen äänensävynsä muuttuu yhtä kunnioittavaksi kuin Mannerheimia kuvaillessaan. Kekkosen seuraaja Mauno Koivisto nostattaa hauskankin muiston. Kun Tiihonen muistelee Manua, hän kohottelee kulmakarvojaan eri tavalla kuin Kekkosesta kertoessaan, aivan kuin jäljittelisi Koiviston ilmehdintää.

– Istuin lentopallo-ottelussa, ja Manu istui viereeni, koska tunsimme Turun satamasta. Manu oli siellä ollut kymppinä ja vaihdoimme kuulumisia. Henkivartija tuli siihen ja käski mennä pois, mutta Manu sanoi, että älä Tomia aja pois, Tomi on istunut tässä jo ennen minua.

Uusien kokemusten jano ja asioiden opettelu on jatkunut myös myöhemmällä iällä. Torimyyjäksi alkanut Tiihonen virkisti pari vuotta sitten myös lauluharrastuksensa ja on videoinut musiikkia ja rentoutumisharjoituksenkin Youtubeen. Haaveena on, että videoita syntyy vielä lisää ja netti avartaa maailmaa samalla tavalla kuin valtameret aikanaan.