Pariisin kevät muutti paljon, mutta nainen sai vaieta: "Muistiin ovat jääneet vain miesten puheet", sanoo mukana ollut suomalainen Mia Heporauta

Euroopan hullusta keväästä 1968 on 50 vuotta. Ranskassa koettiin seksuaalinen vapautuminen, mutta sukupuolten tasa-arvo jäi lähtökuoppiin.

Ranska
Mia marssi 1968 Pariisissa maailman muuttamiseksi
Mia marssi 1968 Pariisissa maailman muuttamiseksi

PariisiKun parikymppinen Mia Heporauta muutti miehen perässä Ranskaan, äiti varoitteli.

– Hän sanoi, että siellä on keskiaika. Siellä ei ole kaksinkertaisia ikkunoita, ja saat lapsen joka vuosi, Heporauta muistaa.

Vuosi oli 1968. Se sama, jona opiskelijanuoret kaatoivat Ranskassa vanhaa valtaa. "Olkaamme realisteja, vaatikaamme mahdotonta", kuului kevään lainatuin iskulause.

Mia Heporaudan äiti oli hiukan jyvällä Ranskan oloista, myös naisten asemasta.

– Tieto ikkunoista piti paikkansa, mutta lasta en kuitenkaan saanut joka vuosi, Heporauta sanoo.

Yhden lapsen hän myöhemmin Ranskassa sai, avioliiton ulkopuolella. Sen vuosi 1968 sai aikaan: nainen saattoi häpeää tuntematta synnyttää aviottoman lapsen.

Vanha valokuva.
Mia Heporaudan kotialbumi
Vanha valokuva.
Mia Heporauta muutti Pariisiin vuonna 1968.Mia Heporaudan kotialbumi

Yhdessä taisteltiin, muttei tasa-arvoisina

Lämpimässä Pariisin ilmassa oli keväällä 1968 muutoksen tuoksu. Opiskelijamellakoiden lisäksi myös miljoonat työläiset Ranskassa lakkoilivat.

Mia Heporaudan tuleva aviomies oli kommunisti ja ammattiliittoaktivisti. Heporauta löysi pian itsensä miehensä rinnalta jakamasta kommunistien L’Humanité-lehteä.

– Olimme toivoa täynnä. Uskoimme, että maailma muuttuu täydellisesti ja kapitalismi häviää kokonaan, hän muistelee 50 vuoden takaista idealismiaan.

Nuoret haaveilivat vallankumouksesta. Yöt kuluivat ulkona, puhuttiin politiikkaa.

Oltiin solidaarisia, mutta ei välttämättä tasa-arvoisia.

Mia Heporauta
Mia Heporauta on asunut Ranskassa 50 vuotta.Edouard Plongeon

Vaikka seksuaalinen vapautuminen otti vuoden 1968 liikehdinnän ansiosta pitkän harppauksen eteenpäin, todellinen sukupuolten välinen tasa-arvo jäi lähtökuoppiin. Tänä keväänä Ranskassa on muisteltu paljon sitä, kuinka vanhakantaisia opiskelija- ja lakkoliike olivat tasa-arvoasioissa.

Yliopistoilla ja työpaikoilla puhuivat miehet, naisen kohtalo oli vaieta.

– Mielenosoituksissa ja yliopistoilla oli mukana valtavasti naisia, mutta muistiin ovat jääneet vain miesten puheet. Vain miehiä kuunneltiin, sanoo Mia Heporauta.

Tätä asetelmaa vuosi 1968 ei muuttanut.

Kuuntele Maailmanpolitiikan arkipäivää -ohjelmasta, millaista oli olla nuori nainen keskellä Pariisin kuohuntaa vuonna 1968.

Vanha valokuva.
Mielenosoituksissa ja yliopistoilla oli mukana valtavasti naisia, mutta muistiin ovat jääneet vain miesten puheet, Mia Heporauta sanoo.Mia Heporaudan kotialbumi