Vuoden eläinlääkäri lähes kasvoi navetassa – nykyään sorkkaterveys on "lehmien työterveyslääkärille" sydämen asia

Sorkkaterveys on Suomessa paremmalla tolalla kuin vaikkapa Keski-Euroopassa, mutta paljon on vielä tehtävääkin, sanoo alan asiantuntija Reijo Junni.

lehmät
Lehmät tervehtivät Reijo Junnia navetassa.
Lehmät tervehtivät Reijo Junnia navetassa.Kalle Niskala / Yle

Kokkolalainen Reijo Junni on ollut tekemisissä lehmien, lampaiden, vasikoiden, kanien, kissojen ja koirien kanssa lähes koko ikänsä. Poika lähes kasvoi navetassa ja sanoi äidilleen jo 10-vuotiaana, että hänestä tulee eläinlääkäri.

Lehmien työterveyslääkäriksikin kutsutun miehen sydäntä lähellä on erityisesti lehmien sorkka- ja jalkaterveys. Hän muistuttaa, että iso eläin on paljon jalkojensa päällä, joten kyseessä on merkittävä hyvinvointitekijä.

– Jos lehmä ei liiku navetassa, se ei syö ja laihtuu. Eläin voi käydä lypsyrobotilta syömässä väkirehuannoksensa, muttei syö karkearehuaan. Seurauksena voi olla hapanpötsi, juoksutusmahasairauksia tai sorkkavälin ajotulehdus.

Vuoden eläinlääkäriksi nimetty Junni on tehnyt työtä eläinten parissa yli 30 vuotta, ensin kunnaneläinlääkärinä Halsualla ja Kälviällä Keski-Pohjanmaalla ja nykyään terveydenhuoltoeläinlääkärinä Kokkolassa.

Reijo Junni mittaa vasikkaa.
Kalle Niskala / Yle

Sorkkia on hoidettava säännöllisesti

Junni puhuu intohimoisesti sorkkaterveyteen satsaamisesta ja kiertää luennoimasta aiheesta eläinlääkäreille, sorkkahoitajille ja tuottajille. Hänen mukaansa tuottajat ymmärtävät säännöllisen sorkkahoidon merkityksen yhä paremmin. Myös ruokinta on kehittynyt, ja silläkin on vaikutusta sorkkaterveyteen.

Navetan olosuhteillakin on merkitystä. Makuuparren pitää olla mahdollisimman houkutteleva, jotta lehmä menee mielellään makuulle ja viihtyy makuullaan 12–14 tuntia vuorokaudessa.

Sorkkaterveyteen vaikuttaa myös navetan ilmanvaihto: liika ammoniakki syö sorkkia. Lannanpoistokin on tärkeää, sillä sorkan on pysyttävä mahdollisimman puhtaana ja kuivana.

Kesällä lehmien on päästävä ulos jaloittelemaan ja laiduntamaan. Parsinavetoissa talvijaloittelu on tärkeää.

Lehmiä kirmaamassa laitumelle.
Lehmiä kirmaamassa laitumelle.Kalle Niskala / Yle

Sorkat pitäisi hoitaa vähintään kaksi kertaa vuodessa sekä parsi- että pihattonavetoissa. Pihatoissa hoitoväli pitää räätälöidä tilakohtaisesti: jos väli venähtää 4–5 kuukautta pidemmäksi, uhkana ovat tarttuvat että ei-tarttuvat sorkkasairaudet, sanoo Reijo Junni.

Sorkkahoitajia ei ole kaikkialla riittävästi, näin on esimerkiksi Pohjois-Karjalassa ja Hämeessä. Junni pitääkin tuottajille ensiapukoulutuksia siitä, miten ontuvan lehmän terveeseen sorkkaan liimataan sorkkakenkä, jolla pärjätään siihen saakka, että sorkkahoitaja ehtii paikalle. Hän toivoo myös asennemuutosta: ei saa jättää vaivaan tarttumista odottamaan sitä hetkeä, kun hoitaja ehtii hätiin.

Tarttuvat sairaudet voivat käydä kalliiksi

Reijo Junni oli vuosina 2012–2015 tutkijana Helsingin yliopiston ja Eviran projektissa, joka tutki juuri sorkkaterveyteen liittyviä ongelmia. Tuolloin hän huomasi, että yksikin eläin voi tuoda tullessaan sorkkavälin ajotulehduksen, joka voi käydä kalliiksi.

– Jos se pääsee valloilleen tilalla, siihen voi sairastua 10-70 prosenttia tilalla. Yhden tulehduksen hinta on yli 500 euroa. Jos 100 lehmän karjasta sairastuu puolet, se maksaa 25 000 euroa, havainnollistaa Junni.

Laajentavien tilojen olisikin hänen mielestään hyvä pystyä kasvattamaan uusi eläinaines omasta karjasta. Jos eläimiä ostetaan, niiltä pitää vaatia terveystodistus.

Reijo Junni tarkastaa lehmien parsien mitoitusta.
Reijo Junni tarkastaa lehmien parsien mitoitusta.Kalle Niskala / Yle

Tällä hetkellä sorkkaterveys on Suomessa parempi kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa, mutta Junni on silti huolestunut tulevasta. Isoja harppauksia on otettu, mutta lisää tarvitaan.

– Tietoa ja taitoa on jaettava isännille ja eläinlääkäreille sekä sorkkahoitajille, silloin päästään hyvälle puolelle.

Ruotsissa sorkkien hyvästä hoidosta saa korvausta

Suomeen on Junnin mukaan leviämässä esimerkiksi sorkka-alueen ihotulehdus (siirryt toiseen palveluun), jota pidetään nautojen merkittävimpänä tarttuvana sorkkasairautena ulkomailla.

– Kaikki toimenpiteet pitää suunnata sen ennaltaehkäisemiseen. Paljon on vielä tehtävää, ei voi jäädä laakereille lepäämään.

Junni ajaa myös Suomeen Ruotsin-mallia. Siinä tila saa niin sanotun sorkkahyvinvointikorvauksen, kun eläinten sorkat hoidetaan kahdesti vuodessa ja hoidon tekee sertifioitu sorkkahoitaja.

Reijo Junni opastaa emäntä Anna Niemelää ternimaidon vasta-ainepitoisuusmittarin käytössä.
Reijo Junni opastaa emäntä Anna Niemelää ternimaidon vasta-ainepitoisuusmittarin käytössä.Kalle Niskala / Yle

Samoin Junni haluaisi, että kaikilla Suomessa ammattisorkkahoitoa tekevillä ja esimerkiksi kengittäjillä olisi ammattitutkinto.

Vuoden eläinlääkärin omiin tavoitteisiin kuuluu väitöskirjan saaminen valmiiksi. Junni haluaisi myös tehdä kotimaisen sorkkahoitoa ja -sairauksia käsittelevän kirjan sekä opetusvideoita sorkkahoidosta. Työ on vienyt miestä ympäri maailman ja sekä ottanut että antanut paljon.

– Onhan tämä työ intohimo, ja otan sen vähän myös harrastuksena. Tämä vie mennessään, mutta on myös antanut todella paljon.