Lapsi asuu molemmilla vanhemmilla, mutta vain toinen saa tukea – Katso tästä 8 parannusehdotusta erolasten vuoroasumiseen

Tukien ohjautuminen vain toiselle vanhemmalle asettaa vanhemmat eriarvoiseen asemaan ja aiheuttaa ylimääräisiä riitoja. Tukien jakaminen vanhempien kesken mahdollistaisi vuoroasumisen paremmin myös vähävaraisille perheille, arvioi asiantuntija.

Yhteishuoltajuus
lapsi leikkii
Lapsi ei voi kuulua kahteen ruokakuntaan.Markku Pitkänen / Yle

Erotilanteessa yhä useammat vanhemmat päätyvät siihen, että lapset asuvat yhtä paljon molempien vanhempien luona. Vaikka lapsen hoitokulut ja -vastuu jakautuvat näin ollen puoliksi, usein vain toinen vanhemmista voi saada yhteiskunnalta tukea.

Monet yhteiskunnan palvelut ja etuudet saadaan sen mukaan, kumman vanhemman luona lapsen väestötietojärjestelmän mukainen asuinpaikka on.

Ensi- ja turvakotien liiton Ero lapsiperheessä -tiimin asiantuntijan Linda Niinisen mukaan tukien jakautuminen vain toiselle vanhemmalle on epätasa-arvoista. Se aiheuttaa usein jo valmiiksi tulehtuneisiin erotilanteisiin vain lisää riitoja.

– Taistellaan siitä, kumman luona lapsi on kirjoilla. Siitä tapellaan juuri sen takia, että se niin sanottu lähivanhempi saa ne tuet.

Vuoroasuminen toimeentulosta kiinni

Vuoroasuminen edellyttää usein vanhemmilta myös hyvää taloudellista tilannetta, sillä kummankin pitää pystyä järjestämään asuminen niin, että lapselle on tarpeeksi tilaa.

– Missään pienessä yksiössä ei vuoroviikkoasumista voi toteuttaa. Karu totuus on ollut se, että hyvin toimeentulevat ihmiset ovat paremmin pystyneet vuoroasumista toteuttamaan, Niininen sanoo.

Jotta molemmat kodit tuntuisivat lapselle omilta, on niissä oltava lapsen omia tavaroita ja vaatteita, ettei lapsen tarvitse kuljettaa koko omaisuuttaan aina mukanaan edes takaisin.

– Tukien, esimerkiksi asumistuen, jakaminen mahdollistaisi vuoroasumisen myös niille vanhemmille, joilla ei ole niin hyvä toimeentulo.

Muutosehdotuksia tukien jakamiseen

Sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä on nyt kartoittanut vuoroasumiseen liittyviä lainsäädännön ongelmia perheiden palveluiden ja etuuksien näkökulmasta.

Tässä keskeiset ehdotukset.

1. Vuoroasuminen väestötietojärjestelmään

Merkintä väestötietojärjestelmässä edesauttaisi vuoroasumisen huomioon ottamista etuuslainsäädännössä ja etuuksien toimeenpanossa.

Voimassa olevassa etuuslainsäädännössä vuoroasumista ei ole otettu erillisenä etuuden myöntämiseen vaikuttavana seikkana huomioon. Etuuslainsäädännössä lähtökohtana on ollut lapsen asuminen yhdessä osoitteessa, eikä etuuksia jaeta lapsen huoltajien kesken.

2. Yleinen asumistuki

Työryhmän mukaan yleisen asumistuen ruokakuntakäsitettä tulisi uudistaa siten, että lapsi voitaisiin katsoa pysyvästi asuvaksi kahdessa asunnossa ja lapsi kuuluisi samanaikaisesti kahteen ruokakuntaan. Se olisi lapsen edun mukaista, jos vuoroasumistilanteessa lapsen tilantarve huomioitaisiin molemmissa kodeissa.

Asumistuen tarkoituksena on alentaa pienituloisten kotitalouksien asumismenoja. Tuki on ruokakuntakohtainen eli tuen määrään vaikuttavat ruokakunnan koko ja sen jäsenten tulot.

Vuoroasumistilanteessa lapsen voidaan katsoa kuuluvan tuen tarpeessa olevan vanhemman ruokakuntaan, vaikka hänen virallinen asuinpaikkansa olisi toisen vanhemman luona.

Tällä hetkellä lapsi ei kuitenkaan voi kuulua kahteen ruokakuntaan. Jos lapsella on kaksi kotia, lapsi voidaan ottaa huomioon vain toisen vanhemman asumistuessa, yleensä sen vanhemman, jonka luona lapsen virallinen asuinpaikka on. Tilanteessa, jossa molemmat vanhemmat ovat asumistuen tarpeessa, voi asumistukea koskeva nykyinen sääntely estää lapsen pidempiaikaiseen oleskeluun soveltuvan asunnon hankinnan.

3. Lastenhoidon tuet

Työryhmä ehdottaa, että vanhempien tilanteita tulisi tarkastella vuoroasumistilanteissa erikseen. Tukilain mukaisia etuuksia tulisi voida myöntää molempiin koteihin silloin, kun molemmat vanhemmat hoitavat lasta kotihoidon tuella, tai kun lapsi on yksityisessä varhaiskasvatuksessa vuoroviikoin.

Nykytilanteessa kotihoidon tukea tai yksityisen hoidon tukea ei voi saada jos lapsella on kunnallinen varhaiskasvatuspaikka.

Esimerkiksi jos lapsi on päiväkodissa äidin luona asuessaan, mutta toisessa kunnassa asuva isä hoitaisi lasta kotona, ei isällä ole oikeutta kotihoidon tukeen.

Saman lapsen perusteella voidaan maksaa vain yhtä kotihoidon tukea tai yksityisen hoidon tukea, eli vaikka molemmat hoitaisivat lasta kotona, tukea maksetaan vain toiselle vanhemmista eli sille, jonka luona lapsen virallinen asuinpaikka on.

4. Lapsilisä

Työryhmän mielestä lapsilisä tulisi voida jakaa vuoroasumistilanteissa. Lainuudistuksen yhteydessä pitäisi selvittää esimerkiksi, miten lapsilisän yksinhuoltajakorotus jaettaisiin vuoroasumistilanteissa ja miten lapsilisä määräytyisi useamman lapsen perheessä.

Nyt vuoroasumistilanteessa lapsilisä ja mahdollinen yksinhuoltajakorotus voidaan maksaa kummalle tahansa vanhemmista vanhempien keskenään sopimin tavoin. Lisää voidaan kuitenkin maksaa vain toiselle vanhemmista.

Mikäli vanhemmat ovat erimielisiä siitä, kummalle lapsilisä tulisi maksaa, maksetaan lapsilisä sille henkilölle, joka pääasiassa huolehtii lapsen hoidosta ja kasvatuksesta. Jos vanhemmat hoitavat lasta yhtä paljon, ja lapsilisän nostamisesta on erimielisyyttä, maksetaan etuus sille, jonka luona lapsi väestötietojärjestelmän mukaan asuu.

5. Elatustuki

Työryhmän ehdotuksessa elatustukilakia tulisi uudistaa siten, että lapsen vuoroasuminen elatusvelvollisen luona ei estä tuen maksua. Lisäksi olisi hyvä mahdollistaa tuen jakaminen vanhempien kesken. Lainsäädännön uudistamisen yhteydessä tulee selvittää, miten elatustuki voidaan vanhempien välillä jakaa.

Lapsella on oikeus elatustukeen tilanteessa, jossa lapsi ei saa elatusta elatusvelvolliselta tai jos elatusapu on pienempi kuin elatustuki. Lapsella ei tällä hetkellä ole oikeutta elatustukeen, jos lapsi asuu elatusvelvollisen luona.

6. Vammaisetuudet

Työryhmä ehdottaa, että vuoroasumistilanteissa tulisi olla mahdollista maksaa vammaisetuus jaettuna molemmille vanhemmille. Vammaistuen maksaminen molemmille vanhemmille samasta lapsesta ei ole nykylainsäädännön mukaan mahdollista.

7. Sairausvakuutuslain mukaisten matkakustannusten korvaus

Työryhmän mukaan sairausvakuutuslakia tulisi muuttaa siten, että lapsen matka hoitopaikkaan korvataan vuoroasumistilanteissa molempien vanhempien luota riippumatta siitä, kumpi asuinpaikka on lapsen virallinen asuinpaikka.

Sairausvakuutuslain perusteella korvataan esimerkiksi sairauden ja kuntoutuksen vuoksi tehdyistä matkoista aiheutuneita kustannuksia. Tällä hetkellä matkakorvaus myönnetään asiakkaan vakinaisesta kotiosoitteesta asiakasta lähimpänä olevaan hoitopaikkaan.

8. Koulukyydit ja muut palvelut

Työryhmän mukaan kuljetusten järjestäminen molempien vanhempien luota laajentaisi kuntien lakisääteistä tehtävää. Sen aiheuttamista kustannuksista tarvittaisiin lisätietoja. Koulumatkatuen myöntämisehtoja tulisi työryhmän mukaan joustavoittaa.

Maksuton koulukuljetus myönnetään oppilaan ensisijaisen, väestörekisteriin merkityn kotiosoitteen ja lähikoulun väliselle matkalle. Lapsen asuessa kahden eri huoltajan luona, kunta on velvollinen järjestämään lapsen koulukuljetuksen vain väestörekisteriin merkittyyn vakinaiseen osoitteeseen.

Voimassa oleva lainsäädäntö mahdollistaa järjestämään koulukuljetukset molempien vanhempien luota. Kunta voi päättää järjestää palvelut myös laissa säädettyä laajemmin.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta työryhmä toteaa, että palvelut tulee järjestää lapsen ja perheen tarpeen mukaisesti lapsen molemmissa kodeissa, ja riippumatta siitä, sijaitsevatko ne yhden vai kahden kunnan alueella.

Ehdotukset etenevät portaittain

Työryhmän raportin vastaanottanut perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) pitää tarvetta muutoksille vuoroasuvien lasten näkökulmasta merkittävänä.

Nykyinen lainsäädäntö antaa Saarikon mukaan etuusjärjestelmän osalta melko vähän liikkumavaraa lapsen vuoroasumisen huomioimiseen ja tukien jakamiseen.

Monet työryhmän tekemistä ehdotuksista edellyttävät lisäselvityksiä ja lainsäädäntömuutoksia. Ehdotusten kustannusvaikutuksia ei ole voitu arvioida, sillä vuoroasumisen laajuudesta ja sen eri muodoista ei ole riittävästi tietoa.

Saarikko sanoo, että aluksi, ilman lainsäädäntömuutoksia, on mahdollista uudistaa soveltamisohjeita huomioimaan paremmin lapsen vuoroasuminen siinä laajuudessa kuin se nykylakien puitteissa on mahdollista.

Esimerkiksi ohjetta elatusavun suuruuden määrittelemisestä voidaan alkaa uudistamaan mahdollisimman pian.

Kesän jälkeen on tarkoitus myös aloittaa tutkimushanke mahdollisimman tarkkojen tietojen saamiseksi vuoroasumisesta. Tällä hetkellä tiedossa olevista kuntien sosiaalitoimen vahvistamista asumissopimuksista noin 15 prosenttia on vuoroasumisjärjestelyjä.

Vuoroasumisen osuus kaikista asumisjärjestelyistä on todennäköisesti kuitenkin paljon suurempi. Tilaston ulkopuolella ovat esimerkiksi vanhempien keskenään sopimat asumisjärjestelyt.

Lainsäädäntöä ei voida uudistaa ilman tarkkoja vaikuttavuusarvioita, mikä puolestaan edellyttää riittävää tietoa muutoksen kohteena olevasta ilmiöstä, Saarikko sanoo.

– Tämän jälkeen päästään etenemään seuraavaan vaiheeseen eli lainsäädännön muutosesityksiin työryhmän esittämällä tavalla.