Vanhat veriviholliset Yhdysvallat ja Iran ovat pitkään kilpailleet vaikutusvallasta Irakissa.
Nyt molempien maiden suunnitelmat ovat kokeneet takaiskun, kun Irakin parlamenttivaaleissa mahtitekijäksi näyttää nousevan populistinen shiiajohtaja ja uskonoppinut Muqtada al-Sadr.
Vaikutusvaltaisesta shiiasuvusta tuleva Sadr on ehtinyt uhmata sekä Yhdysvaltain että Iranin vaikutusvaltaa Irakissa.
Sadrista ei voi tulla pääministeriä, sillä hän ei asettunut itse ehdolle vaaleissa. Hänellä voi kuitenkin olla keskeinen rooli tulevan hallituksen muodostamisessa.
Vuonna 2006 yhdysvaltalainen Newsweek-aikakauslehti luonnehti Sadria Irakin vaarallisimmaksi mieheksi (siirryt toiseen palveluun). Sadrin perustama Mahdin armeija lietsoi osaltaan shiiojen ja sunnien keskinäistä väkivaltaa Irakissa.
Vaaleissa takaiskun näyttää kokeneen myös pääministeri Haider al-Abadi, joka on pyrkinyt pitämään hyvät välit molempiin maihin. Parlamenttivaalit olivat Irakissa ensimmäiset sen jälkeen, kun äärijärjestö Isis ajettiin asemistaan maassa.
Irakissa pelätään, että maa voi joutua Yhdysvaltain ja Iranin kärjistyvän kamppailun taistelutantereeksi.
Shiiajohtajasta muovautui nationalisti
Muqtada al-Sadr on muokannut imagonsa jyrkästi uusiksi.
Radikaalin shiiajohtajan sijaan hän esittäytyy korruptiota vastustavana kansallismielisenä populistina.
Sadr pyrki kampanjassaan ylittämään uskonryhmien rajat, mitä korostaakseen hän liittoutui vaaleissa Irakin kommunistien ja muiden riippumattomien maallisten liikkeiden kanssa.
Liittouma lupasi äänestäjille Irakin jälleenrakentamista ja terveyspalveluja ja koulutusta köyhille.
Sadr saa väkijoukot liikkeelle, sillä hänellä on vahva kannatus työväenluokkaisissa shiiakortteleissa. Hänen ydinaluettaan on Bagdadissa sijaitseva shiialainen Sadr City.
Vuonna 2016 Sadrin kannattajat vyöryivät Bagdadin tiukasti vartioidulle hallintoalueelle, niin sanotulle Vihreälle vyöhykkeelle, kun Sadr arvosteli poliitikkoja kyvyttömyydestä uudistaa poliittista järjestelmää.
Saddam murhautti Sadrin isän
Shiialaisen uskonoppineen nousu Irakin politiikan keskiöön alkoi, kun Yhdysvallat miehitti Irakin vuonna 2003, mutta taustalla on pitkä historia.
Sadrin vaikutusvallan juuret ovat hänen sukutaustassaan. Sadrin suku oli merkittävässä roolissa Saddamin hallintoa vastustaneessa shiialaisessa liikehdinnässä.
Sadrin isä, arvovaltainen suurajatolla Muhammad Sadiq al-Sadr, ja kaksi hänen veljistään murhattiin vuonna 1999, koska Sadrin isä oli uhmannut Irakin johtajaa Saddam Husseinia.
Vuonna 1980 Saddam oli teloituttanut Sadrin isän serkun, merkittävän uskonoppineen Muhammad Baqir al-Sadrin.
Taustalla vaikutti vuoden 1979 Iranin islamilainen vallankumous. Saddam pyrki murskaamaan shiialaisen kansannousun uhan Irakissa. Irak ja Iran kävivät raskaan ja verisen sodan 1980–88.
Isänsä kuollessa Muqtada al-Sadr oli 25-vuotias ja hän vältti vain täpärästi isänsä ja veljiensä kohtalon.
Sadr oli kotiarestissa vuoteen 2003, jolloin Yhdysvallat kaatoi Saddamin.
Mahdin armeija haastoi miehittäjät
Kun Yhdysvallat vuonna 2003 kaatoi Saddam Husseinin hallinnon, se tuli tahtomattaan avanneeksi ovet shiiapapiston johtaman Iranin vaikutusvallan kasvulle shiiaenemmistöisessä Irakissa.
Irakin arvoaltaisin shiiajohtaja, suurajatolla Ali al-Sistani, kehotti shiioja suhtautumaan miehitykseen maltillisesti, mutta Muqtada al-Sadr vastusti Yhdysvaltain joukkojen läsnäoloa alusta alkaen.
Muqtada al-Sadrilla ei ollut korkeaa asemaa Irakin shiialaisessa papistossa, mutta hänellä oli takanaan Sadrin suvun maine.
Hän toimi nopeasti. Sadrin liike otti haltuunsa enemmistön Bagdadin köyhän shiialaisen kaupunginosan Sadr Cityn moskeijoista. Alueesta muodostui sadristien linnoitus pääkaupungissa.
Kesäkuussa 2003 Sadr muodosti Mahdin armeija -nimellä tunnetun puolisotilaallisen ryhmittymän kamppailemaan miehitystä vastaan ja suojelemaan shiioja.
Shiialaisille Mahdi on 12. imaami, jonka Allah on kätkenyt ihmiskunnalta ja joka palaa lopun aikojen lähestyessä.
.
Sadrin joukot ottivat yhteen Yhdysvaltain joukkojen kanssa Najafissa vuonna 2004 ja kävivät sissisotaa brittimiehittäjiä vastaan Basrassa.
Yhdysvallat voitti sotilaallisesti, mutta poliittisesti kamppailu sadristeja vastaan oli tappio, koska miehittäjät eivät kyenneet lopullisesti nujertamaan Sadria ja tämän liikettä.
Mahdin armeija lietsoi uskonryhmien sisällissotaa
Sadrin Mahdin armeija otti yhteen myös sunnien ja muiden shiiaryhmittymien kanssa.
Irak oli nopeasti vajoamassa sunnien ja shiiojen sisällissotaan.
Kun heikko valtio ei kyennyt takaamaan turvallisuutta, yhteisöt tukeutuivat puolisotilaallisiin ryhmiin, joiden väkivallanteot lietsoivat edelleen vastakkainasettelua.
Jordanialaisen jihadistin Abu Musab al-Zarqawin ryhmästä kehittyi Irakin al-Qaida. Sen veriset iskut shiioja vastaan osoittivat shiioille, ettei Yhdysvallat tai maan hallitus kykene suojaamaan heitä.
Väkivalta oli huipussaan vuosina 2006–2007.
Sadrin ryhmittymän katsottiin osaltaan lietsoneen shiiojen ja sunnien keskinäistä väkivaltaa. Mahdin armeija syyllistyi sunneihin kohdistuneisiin raakuuksiin. Sen nimestä tuli suorastaan synonyymi kuolemanpartioille ja puhdistuksille.
On epäselvää, missä määrin Sadr kykeni enää kontrolloimaan luomustaan.
– Minua kuvataan Azraeliksi, kuoleman enkeliksi, kuin olisin syy kaikkeen tappamiseen Irakissa, Sadrin kerrotaan valittaneen kannattajilleen.
Iran pyrki vaikuttamaan Mahdin armeijaan
Yhdysvallat on syyttänyt, että Iran rahoitti, aseisti ja koulutti Mahdin armeijaa. Muqtada al-Sadr itse on kiistänyt tämän.
Shiialaisesta suuntauksestaan huolimatta sadristit ovat perinteisesti vastustaneet ajatusta, että persialainen Iran määräisi arabimaa Irakin suunnan.
Iranin vaikutusvallan määrää on vaikea määritellä, varsinkin kun asiasta liikkuu paljon kaikkien osapuolten propagandaa.
Brittiläinen toimittaja Patrick Cockburn arvioi, että Iranin tiedustelu alkoi kasvattaa vaikutusvaltaansa Mahdin armeijan riveissä vuoden 2005 aikana. Toisaalta Iran soluttautui myös toisiin, kilpaileviin shiiaryhmittymiin.
Cockburnin tietojen mukaan Sadr olisi itse vastustanut Iranin materiaalisen tuen ja vaikutusvallan kasvua Mahdin armeijassa muttei kyennyt estämään sitä.
Cockburn huomauttaa, että Mahdin armeija ei ollut yhtä kurinalainen ja yhtenäinen kuin Iranin tukema Libanonin shiialainen Hizbollah-liike.
Sadr otti vauhtia Iranista
Kun Yhdysvallat vuonna 2007 lisäsi voimakkaasti joukkojaan Irakissa, paine kohdistui myös Sadrin liikkeeseen.
Vuonna 2008 Sadr hajotti virallisesti Mahdin armeijan ja matkusti Iraniin. Qomissa hän jatkoi islamin opiskelua.
Kulissien takana hän todennäköisesti vaikutti edelleen Irakin tilanteeseen.
Brittiläinen toimittaja Patrick Cockburn kertoo, että shiiakortteleissa seiniin ilmestyi spraymaalilla tehtyjä kirjoituksia, Irakin televisiokanavien vikailmoitusta matkien: – Anteeksi keskeytyksestä, palaamme pian takaisin.
Sadr teki paluun
Kun Sadr palasi Irakiin tammikuussa vuonna 2011, hän alkoi rakentaa poliittista imagoaan uusiksi. Sadr pyrki karistamaan harteiltaan mielikuvan shiialaisesti islamistiradikaalista.
Hänestä tuli vaikutusvaltainen pelaaja Irakin politiikassa.
Sadrin liikkeen jäseniä oli jo pääministeri Nuri al-Malikin hallituksessa, mutta samaan aikaan Sadr arvosteli Malikia.
Vuonna 2014 sunnien ääriliike Isis otti nopeasti haltuunsa suuria alueita Irakissa, mukaan lukien maan toiseksi suurimman kaupungin Mosulin.
Isisin nopea nousu paljasti Irakin armeijan heikkouden.
Taistelussa Isisiä vastaan Irakin hallitus joutui monin paikoin turvautumaan shiiojen puolisotilaallisiin ryhmittymiin, minkä katsottiin vahvistavan Iranin vaikutusvaltaa Irakissa.
Sadr on yksi harvoista Iraniin etäisyyttä ottaneista shiiajohtajista. Iran ilmoitti julkisesti, ettei se sallisi Sadrin liittouman nousua valtaan Irakissa.
– Emme salli liberaalien ja kommunistien hallita Irakissa, Iranin korkeimman johtajan ajatolla Ali Khamenein neuvonantaja Ali Akbar Velayati sanoi helmikuussa.
Sadrin liittouman menestys voi heijastella sitä, että monet irakilaiset ovat saaneet tarpeekseen ulkomaisesta sekaantumisesta maan asioihin.
The Independentin haastattelussa vuonna 2013 (siirryt toiseen palveluun) Muqtada al-Sadr sanoi irakilaisten tehneen virheen, kun he yrittivät ratkaista yhden ongelman luomalla pahemman.
Irakilaiset olivat kuin henkilö, joka löysi hiiren talosta, osti kissan karkottamaan hiiren, koiran karkottamaan kissan, elefantin karkottamaan koiran – ja sitten osti jälleen hiiren.
Lähteenä on käytetty Patrick Cockburnin teosta Muqtada al-Sadr and the Shia Insurgency in Iraq. Faber 2008.
Lähteet: AFP, AP, Reuters