Analyysi: Aktiivimalli lyö metallimiestä ja ekonomia useammin kuin tarjoilijaa, mutta auttaako se ketään heistä työllistymään?

Hallituksen yritys patistella samalla keppimallilla kaikenlaisia työttömiä näyttää huteralta, kirjoittaa politiikan toimittaja Jyrki Hara.

työttömyysturvan aktiivimalli
Ovi Kelaan.
Emmi Korhonen / Lehtikuva

Kohutun aktiivimallin vaikutuksista työttömien käyttäytymiseen yritetään vasta hapuillen saada selvää, vaikka ensimmäinen kolmen kuukauden tarkastelujakso on jo tukevasti takana.

Jotain jo tiedetään: Sekä Suomen suurin ansiosidonnaista työttömyysturvaa maksava kassa YTK että Kela ovat kertoneet omista asiakkaistaan.

Molemmilla noin puolet työttömistä on yltänyt hallituksen tavoittelemaan aktiivisuuteen ja saa pitää korvauksensa. Puolet joutuu selviämään seuraavat kuukaudet leikatulla tuella.

Ehkä tulos on juuri sellainen, kuin lainsäätäjä on tarkoittanutkin.

Kenties tukileikkauksen uhka todella patisti työttömät suurempaan aktiivisuuteen, kun näinkin moni selvisi syynistä. Ja kenties leikkauksen kohteeksi joutuneet havahtuvat nyt ponnekkaampaan työnhakuun, kun tuntevat aktiivimallin leikkausraipan nahoissaan.

Mutta paraneeko työllisyys?

Vastausta ei valitettavasti ole. Ei ainakaan vielä. Mallin mukaiseen aktiivisuuteen yltäneiden prosenttiosuudesta ei voi suoraan päätellä, oliko uudistus hyvä vai huono.

Selvältä silti näyttää, ettei aktiivimalli ota kovin hyvin huomioon erilaisten työttömien erityistä tilannetta.

Esimerkiksi Kelan kautta työttömyysturvaa nauttivat ovat aivan omanlaisensa työttömien joukko. Osa heistä ei pysty aktivoitumaan, oli vaikutus tukiin mikä vain. He tarvitsisivat työkuntoon päästäkseen tyystin erilaista apua kuin aktiivimallin tarkoittamat työllistymispalvelut.

Kepillä kannustaminen toimii parhaiten, jos työttömän valmiudet työllistyä ovat valmiiksi kohtalaisen hyvät.

Hallitus korjasi kehysriihessään joitakin aktiivimallin valuvikoja. Työvoimatoimistot saivat lisää resursseja ja aktiivisuuden osoittamiseen kelpaavia koulutusvaihtoehtoja lisättiin.

Mutta uudistuksen perusajatus ei ole muuttunut: työttömien käyttäytymistä halutaan muuttaa etuuksien leikkaamisen uhalla. Samat aktiivisuusehdot koskevat kaikkia työttömiä.

Aktiivimallin leikkuri näyttää kuitenkin osuvan joihinkin kipeämmin kuin toisiin, eikä syy ole välttämättä aktiivisuudessa tai sen puutteessa.

Palvelualojen työttömät näyttävät selviävän aktiivimallin leikkauksilta muita paremmin. Vain vajaa kolmannes kaikista edunsaajista on reputtanut aktiivisuusvaatimuksen ja joutuu leikkurin kohteeksi.

Työttömien diplomi-insinöörien ja ekonomien tilanne taas on aivan toinen. Etuusleikkuri heilahtaa suurimmalle osalle. Vain noin kolmannes (siirryt toiseen palveluun) on pystynyt täyttämään aktiivisuusehdon.

Selitys löytyy alojen erityispiirteistä.

Palvelualan hommissa tehdään paljon osa-aikatöitä ja nautitaan samalla soviteltua työttömyyspäivärahaa. Toisin sanoen palvelualoilla työttömyysturvaa saavista suuri osa ei lähtökohtaisestikaan ole kokonaan työttömiä. "Aktiivisuus" on ollut lähtötilanne, eikä seurausta oivaltavasta työllisyyspolitiikasta.

Kokonaan toinen kysymys on, ovatko palvelualojen monet osa-aikaiset tilanteessa omasta tahdostaan.

Diplomi-insinööreille, ekonomeille ja arkkitehdeille osa-aikatöitä ei kuitenkaan ole läheskään yhtä paljon tarjolla. Sopivien työvoimapalveluidenkin löytäminenkin voi olla hankalaa.

Myös teollisuudessa ollaan palvelualoja useammin joko kokopäivätöissä tai kokonaan työttömiä. Aktiivimalli leikannee sielläkin etuuksia yli puolelta työttömistä.

Kattavampaa dataa aktiivimallin seurauksista on käytössä vasta vuoden lopulla, kun useampi kolmen kuuden tarkastelujakso on vertailtavissa. Silloin nähdään, onko aktiivisuuteen yltävien osuus muuttunut ja millä keinoilla se erilaisissa ammattiryhmissä saavutetaan.

Tietoa pitäisi saada myös siitä, miten aktiivisuuden osoittaminen on onnistunut eri alueilla ja eri ikäryhmissä. Jos arvata pitää, aktiivimallin leikkaus osuu useammin iäkkäisiin kainuulaisiin kuin Etelä-Suomen keskusten nuoriin.

Lopulta aktiivimallin onnistumisen ratkaisee se, parantaako sen käyttöönotto työllisyyttä Suomessa.

Saa nähdä. Tai sitten ei saa. Aktiivimallin vaikutusta tulee lopultakin olemaan erittäin vaikea osoittaa.

Suomi elää nousukautta ja työmarkkinat vetävät muutoinkin paremmin kuin pitkään aikaan. Jos työllisyys on ensi keväänä nykyistä paremmalla tolalla, hallitus kiittää asiasta itseään ja siinä sivussa aktiivimallia. Vaalitaistoa käyvä oppositio kertoo työllisyyden parantuneen suotuisan suhdanteen vuoksi, eikä kiitä hallitusta mistään.

Hallituksen oma tavoite on aktiivimallin aiheuttamaan poruun ja byrokratiaan nähden sitäpaitsi vaatimaton: vain 8000 työllistä lisää.