Uhkaako harrastamisesi mennä överiksi? Asiantuntija antaa viisi vinkkiä, joiden avulla puntaroida varustelukierrettä

Tarvitsetko oikeasti vielä yhtä uutta kameraa, kitaraa tai onkivapaa? Psykiatrin mukaan rajanveto intohimoisen harrastuksen ja överiksi menevän varustelukierteen välillä on hankalaa.

harrastukset
Myynnissä olevia keräilijä Matti Rajantien kitaroita.
Yle

Tässä kitarassa on mahtava soundi, paljon parempi kuin niissä entisissä. Tulisiko se ennätyskala paremmin uudella vavalla tai uistimella? Miksi puoliso valittaa rahanmenosta, eihän tämä uusi maastopyörä maksanut kuin pari tonnia? Kerroimme aiemmin harrastajista, joiden kalastukseen ja Pokemoniin osoittama intohimoisuus hakee vertaistaan. Pitääkö olla huolissaan?

Psykiatrian erikoislääkäri Juha Väänänen Vastaamo Oy:stä Tampereelta neuvoo intohimoista harrastajaa miettimään omia vaikuttimiaan – mikä harrastuksessa lopulta on takana?

– Onko se sitä, että oikeasti tarvitsee jotain niistä tavaroista, onko se vielä harrastuksen puitteissa ja onko järki mukana? Vai tuleeko ostohimo hankkia jotain uutta? Onko kyse hifistelystä vai onko kyse jo pakonomaisesta toiminnasta?

Rajanveto on hankalaa. Mikä menee överiksi? Jos on kolme pyörää, yksi kuntoiluun, yksi työajoon ja yksi kaupunkiajoon, onko se kohtuullista vai pärjäisikö yhdellä tai kahdella? Entä rahankäyttö: kuinka paljon se summa on pois jostain muusta, mitä sijoittaa harrastevälineisiin?

– Voi olla, että tietyllä tapaa harraste on minän jatke: mitä hienommat vehkeet on, sitä parempi tyyppi tai harrastaja on. Onko siihen todella tarvetta ja hyötyä, on se kysymys.

Väänänen muistuttaa, että tiettyyn rajaan asti ihminen nostattaa itsevarmuuttaan ja itsetuntoaan sillä, kenellä on hienompi auto tai asunto. Myös harrastustoiminta voi liittyä tähän.

– Voi todeta itselleen, että olen sellainen, jolla on parasta tässä lajissa, maksoi mitä maksoi.

Pitääkö intohimoisesta harrastevarustelusta sitten olla huolissaan, jos ei vie taloutta vararikkoon, kariuta parisuhdetta tai vaaranna terveyttä?

– En olisi huolissaan, jos harraste ei vie jostain merkittävästä pois. Jos kuitenkin alkaa näkyä merkkejä, että tämä ohittaa tärkeämmät asiat elämässä, silloin on syytä olla huolissaan. Mitä varhaisemmin, sitä parempi, Väänänen pohtii.

Yhteisön arvostus palkitsee

Harrastaja voi hankkia hienoja, uusia välineitä myös kompensoidakseen oman taitotasonsa tai fysiikkansa puutteita. Vaikkei olisikaan maailmanmestari, niin varusteissa ainakin on huipputasolla.

– Se tuottaa itsetunnon nousun siinä yhteisössä, jotka sitä ymmärtää. Ihmiselle on tärkeää kokea olevansa yhteisössä, olen polkupyöräilijä ja hyvä siinä. Yhteisössä jos ei taidoiltaan riitä, niin voi ostaa ainakin hyvät välineet.

Harrastaminen voi myös olla tietynlaista pakoa arjesta, ahdistavista asioista ja stressistä. Jollekin asialle omistautuminen hyvin vahvasti voi tuoda mukanaan mahtavan flow-tilan, kun kaikki sujuu. Vahva läsnäolo hetkessä saa murheet ja työasiat unohtumaan.

– Mutta jos rupeaa jäämään arjen velvoitteet hoitamatta, silloin mennään rajan yli. Silloin se voi muotoutua pakkomielteisen riippuvaiseksikin asiaksi. Riippuuvuudelle on tyypillistä, ettei se enää tuota sitä mielihyvää mitä ennen, vaan tekeminen on pakonomaista.

– Tiettyyn rajaan asti sillä on hyvät puolensa, että on harrastus, johon on intohimoinen suhtautuminen. Mutta aika helposti se muuttuu ahdistavaksi, kun muutakin täytyy tehdä, syntyy ajan- ja rahankäytöllinen ongelma.

Parisuhdekriisi: puoliso vai harrastus?

Harrastajan puoliso saattaa kokea mustasukkaisuutta ja katkeruutta kumppanin rientäessä taas omiin menoihinsa. Menetetty yhteinen aika, kotitöiden epätasainen jakautuminen ja yksin jäämisen kokemus kismittävät. Psykiatrian erikoislääkäri Juha Väänänen kehottaa paljon harrastavaa miettimään tärkeysjärjestystään.

– Mikä on tärkeintä elämässä? Mille sijalle parisuhde ja lapset laitetaan verrattuna omiin harrastuksiin? On iso riski parisuhteelle, jos harrastus ei ole yhteinen, ja siihen menee suuri osa rahaa, mille varmaan olisi puolison mielestä käyttöä jossain muussakin. Meneeko itselle kaikki se, mitä voisi yhteiseenkin hyväänkin sijoittaa?

Uhkavaatimusten "minä vai harraste" sijaan ihan perinteinen keskustelu on keino, jolla voi koettaa saada toinen ymmärtämään tilanne toisen näkökulmasta.

– Siitä voi saada motivaatiota oman käyttäytymisen muuttamiseen, jos tilanne on jo riippuvuuden tasolla. Molempien jousto on sitä yhteistä säveltä, mistä löydetään sopiva kompromissi. Omia harrastuksia ja omaakin aikaa tarvitaan parisuhteessa yleensä.

– Keskustelunaihe rahan ja ajankäytön lisäksi on myös tilan täyttäminen jollain sellaisella, mistä toinen ei pidä ja on ehkä rumaakin toisen mielestä.