Kenialaiset jääkiekkoilijat unelmoivat omasta maajoukkueesta ja MM-kisoista – "Kun näin jääkiekkoa ensi kerran, luulin sitä taikuudeksi"

Keniassa on yksi ainoa jääkiekkojoukkue, ja koko itäisessä Afrikassa vain yksi jäähalli. Silti pelaajat toivovat pääsevänsä joskus MM-kisoihin ja olympialaisiin.

Kenia
Jääkiekko harrastuksena on yhä todella pieni Keniassa, mutta pelaajat ovat sitä innostuneimpia. Varusteita tarvittaisiin kuitenkin enemmän.
Jääkiekko harrastuksena on yhä todella pieni Keniassa, mutta pelaajat ovat sitä innostuneimpia. Varusteita tarvittaisiin kuitenkin enemmän.Liselott Lindström / Yle

Lämpötila putoaa lähes viisitoista astetta, kun ulkoa astuu sisään Itä-Afrikan ainoaan jäähalliin. Sunnuntai-iltapäivänä hotellin toiseen kerrokseen rakennettuun kaukaloon virtaa liuta innostuneita lapsia.

Luistimet sujahtavat jalkaan ja kypärät päähän, mutta kaikille ei riitä pehmustettuja suojuksia. Pelipaitoja on erilaisia, suurin osa on lahjoituksia.

Niskanen, lukee yhden paidan selässä. Kyseessä ei ole suomalaisvahvistus vaan 11-vuotias Hassnein Ali, jolla on päällä Washington Capitalsin Matt Niskasen paita. Hänellä ei ole hajuakaan, kuka Matt Niskanen on. Jääkiekko ei ole Keniassa arkipäivää.

Hassnein Ali luistelee NHL-pelaaja Matt Niskasen paidassa. Lähes kaikki paidat ovat lahjoituksia ulkomailta.
Hassnein Ali luistelee NHL-pelaaja Matt Niskasen paidassa. Lähes kaikki paidat ovat lahjoituksia ulkomailta.Liselott Lindström / Yle

Vahvistuksille olisi kuitenkin tarvetta, kertoo valmentaja Ali Kilanga. Hän itse kuuli jääkiekosta ensimmäistä kertaa noin viisitoista vuotta sitten elokuvaa katsellessa ja oppi lajin omien sanojensa mukaan kantapään kautta.

– Kun opettelin pelaamaan, ei ollut Youtubea. Kukaan ei näyttänyt minulle, miten pelataan. Joten päätin, että haluan itse jakaa lasten kanssa mitä osaan.

Niinpä Kilanga perusti vuosi sitten lasten jääkiekkojoukkueen Nairobiin.

Ali Kilanga kuuli jääkiekosta ensimmäisen kerran noin kaksikymppisenä, ja opetteli sen jälkeen itse pelaamaan ilman valmennusta. Hänellä on päällään the Ice Lionsin pelipaita.
Ali Kilanga kuuli jääkiekosta ensimmäisen kerran noin kaksikymppisenä ja opetteli sen jälkeen itse pelaamaan ilman valmennusta. Hänellä on päällään Ice Lionsin pelipaita.Liselott Lindström / Yle

Lapset innoissaan, vanhemmat pitävät lajia vaarallisena

Ali Kilanga viheltää pilliin.

– Punaiset tuolle puolelle ja valkoiset tähän, hän huutaa.

Jääkiekon suosio kasvaa Kilangan mukaan koko ajan. Hän kertoo, että lapset ovat innoissaan, mutta monet vanhemmat mieltävät jääkiekon vaaralliseksi lajiksi.

Toistaiseksi juniorijoukkueita on vain yksi, ja mukana on kaiken ikäisiä lapsia ja nuoria, sekä tyttöjä että poikia.

Rekrytointi joukkueeseen tapahtuu lähinnä tässä kaukalossa. Kilanga ja muutama kollega Itä-Afrikan ainoasta aikuisten jääkiekkojoukkueesta seuraavat luistelemassa käyviä lapsia ja kertovat erityisen taitaville mahdollisuudesta pelata jääkiekkoa.

Lisäksi jotkut innostuvat, kun näkevät lasten treenit. Ensimmäisellä jääkiekkotunnillaan oleva Suri kertoo olevansa viisi vuotta ja kaksi kuukautta vanha. Hän luistelee määrätietoisesti pienen mailansa kanssa välittämättä ohikiitävistä vanhemmista pelaajista.

– Tämä on kivaa, hän kiteyttää katsomatta ylös ja jatkaa luistelemista.

Viisivuotias Suri opettelee ensimmäistä kertaa jääkiekkomailan käyttöä.
Viisivuotias Suri opettelee ensimmäistä kertaa jääkiekkomailan käyttöä.Liselott Lindström / Yle

Jalkapallojoukkue Arsenalin paitaan pukeutunut Christian Bobby on jo täysin hurahtanut lajiin.

– Se on niin hauskaa, rakastan jääkiekkoa niin paljon! Toivoisin, että pelaajia tulisi lisää, jotta saisimme isomman joukkueen ja voisimme edustaa maatamme, 10-vuotias Bobby sanoo.

Varusteiden saaminen hankalaa

Unelma omasta maajoukkueesta kannustaa monia lapsista ja nuorista, vaikka he pääsevät katsomaan jääkiekkoa vain harvoin. Abdulwahab Ngamate fanittaa Pittsburgh Penguinsia ja katsoo Pohjois-Amerikan jääkiekkoliigaa NHL:ää aina, kun saa mahdollisuuden.

– Tulevaisuudessa haluaisin pelata maajoukkueessa ja ulkomailla. Ehkä voisin jopa pelata Penguinsia vastaan, 14-vuotias Ngamate sanoo.

Myös 15-vuotias Hanan Yunis toivoisi pääsevänsä ulkomaille pelaamaan.

– Olen nähnyt niin monen ihmisen pääsevän matkustelemaan jääkiekon ansiosta, joten haluaisin jatkaa harrastusta voidakseni pelata ulkomailla.

Hanan Yunis on pelannut jääkiekkoa pari vuotta. Hän toivoo, että Kenialla olisi vielä joskus maajoukkue lajissa.
Hanan Yunis on pelannut jääkiekkoa pari vuotta. Hän toivoo, että Kenialla olisi vielä joskus maajoukkue lajissa.Liselott Lindström / Yle

Jääkiekkovarusteiden hankkiminen Keniassa ei ole helppoa, ja maalivahdin varusteita joukkueella ei ole ollenkaan. Ali Kilanga on kuitenkin optimisti, ja hän pitää myös aikuisten tavoitteet korkealla.

Aikuisten joukkueessa Ice Lionsissa pelaa noin 25 kiekkoilijaa, ja se harjoittelee pari kertaa viikossa. Ali Kilangan pelitoveri Benard Azegere auttaa myös lasten valmentamisessa. Hän on oppinut kaiken jääkiekosta tässä pienessä vuonna 2005 rakennetussa kaukalossa, jonka kulmia ei ole edes pyöristetty.

– Näin jääkiekkoa ensimmäisen kerran vahingossa, Vancouverin olympialaisten aikaan vuonna 2010. Se taisi olla naisten ottelu Venäjän ja Kanadan välillä. Luulin sitä taikuudeksi. En tajunnut, miten he pystyivät liikkumaan niin nopeasti sen pienen kumijutun perässä.

Seuraavana päivänä hän näki jääkiekkoa taas – ja oli koukussa.

– Haluamme pelata isoja pelejä. Se on haastavaa, koska kaukalo on niin pieni ja meillä ei ole tarpeeksi varusteita.

Yleiskuva jääkiekko.
Nairobin jääkiekkokaukalo on kooltaan noin kolme neljäsosaa virallisesta kaukalosta, eikä sen kulmia ole pyöristetty.Liselott Lindström / Yle

Unelmana olympialaiset

Olympialaisista Benard Azegere on kuitenkin unelmoinut tuosta helmikuun 2010 päivästä lähtien. Kunhan Kenia pääsisi pelaamaan johonkin ulkomaille, innostus lajiin nousisi varmasti, uskoo Azegere.

– Jääkiekko kasvaa Keniassa. Me teemme parhaamme. Aloitimme tyhjästä, kaikille ei edes riittänyt mailoja. Mutta nyt olemme kunnianhimoisia. Uskomme siihen, että olemme hyviä, sanoo Benard Azegere.

Benard Azegere on yksi Kenian ainoan jääkiekkojoukkueen pelaajista. Hän pääsi tänä vuonna Etelä-Korean olympialaisiin katsomaan jääkiekkoa, ja toivoo pelaavansa olympialaisissa vielä joskus.
Benard Azegere on yksi Kenian ainoan jääkiekkojoukkueen pelaajista. Hän pääsi tänä vuonna Etelä-Korean olympialaisiin katsomaan jääkiekkoa, ja toivoo pelaavansa olympialaisissa vielä joskus.Liselott Lindström / Yle

Tämän vuoden olympialaisiin Etelä-Koreassa he pääsivätkin – mutta vain katsojiksi. Se kuitenkin vahvisti halua päästä olympialaisiin myös pelaamaan, sanoo Ali Kilanga.

– Vuodesta 2006 olemme unelmoineet vuoden 2022 olympialaisista. Mutta jos emme pääse sinne, olisi kiva päästä edes pelaamaan jotain amatööripelejä, hän sanoo.

Kilanga seuraa myös käynnissä olevia jääkiekon MM-kisoja, joista hän saa vinkkejä ja inspiraatiota valmentamiseen ja omaan pelaamiseensa.

– Lempijoukkueeni on Ruotsi. Ei Suomi, pahoittelut! Ihailen Ruotsia, ehkä siksi että olen katsonut niin monta heidän peliään. Mutta olen kuullut, että Suomikin on hyvä.

Ali Kilanga jakamassa joukkueita. Hän valmentaa junioreita, jotka pelaavat Itä-Afrikan ainoassa lasten jääkiekkojoukkueessa.
Ali Kilanga jakamassa joukkueita. Hän valmentaa junioreita, jotka pelaavat Itä-Afrikan ainoassa lasten jääkiekkojoukkueessa.Liselott Lindström / Yle