Sotalegenda Simo Häyhän aseen kohtalo on vuosikymmenien mysteeri: "Sen löytyminen olisi sensaatio"

Harrastajat ovat etsineet talvisodan tarkka-ampujan Simo Häyhän asetta useita kertoja Kollaan taistelupaikoilta. Toive aseen tai aseen jäänteiden löytymisestä elää yhä.

Simo Häyhä
Talvisodan aikainen jalkaväenkivääri
Tällainen jalkaväenkivääri M28–30 oli käytössä Simo Häyhällä talvisodassa.Yle / Tommi Parkkinen

Maailman kenties tunnetuin tarkka-ampuja Simo Häyhä haavoittui Kollaalla vain viikko ennen talvisodan päättymistä 6.3.1940. Tuolloin hän sai vihollisen luodista osuman kasvoihinsa.

Häyhä itse kertoo, että oli osuman jälkeen muutaman minuutin kuluttua herännyt siihen, kun aseveljet käänsivät hänet kyljelleen ja huusivat lääkintämiehiä paikalle. Kasvoihin tulleen osuman rajuudesta kertoo, että Häyhälle jouduttiin tekemään peräti 26 leikkausta, eikä leuka kuitenkaan koskaan tullut entiselleen.

Vammautumisensa takia Häyhä ei enää päässyt jatkosotaan, vaikka olisi itse sinne halunnut.

Tarkka-ampuja Simo Häyhän maailmanmaineen on luonut se, että hän lyhyessä ajassa – noin kolmessa kuukaudessa – ampui 546 vihollista. Suuren osan heistä hän ampui niin sanotulla pystykorvalla eli jalkaväenkivääri M/28-30:llä.

Lukuisat ryhmät ovat käyneet etsimässä Simo Häyhän asetta oletetuilta haavoittumispaikoilta Kollaalta Laatokan pohjoispuolelta. Kaikki etsinnät ovat olleet tuloksettomia. Toive kuitenkin elää edelleen.

"Tästähän mie niitä kyttäilin", Simo Häyhä kuvailee ampumasektoriaan Kollaanjoella kesällä 1942.
Simo Häyhä kävi jatkosodan aikana kesällä 1942 Kollaanjoella näyttämässä talvisodan aikaisia ampumapaikkojaan.SA-kuva

Vaikea löytää

Simo Häyhän aseen löytymistä vaikeuttavat monet seikat. Ensinnäkään ei ole aivan varmaa, jäikö ase haavoittumispaikalle vai ottiko sen joku sieltä mukaansa.

Elämäkerran Simo Häyhästä kirjoittanut sotatieteiden tohtori, dosentti Tapio Saarelainen on yrittänyt selvittää aseen kohtaloa yli kahdenkymmenen vuoden ajan.

– Minulla ei ole eksaktia tietoa asiasta. Uskon, että Simo Häyhän evakuointi Ulismaisten korvesta hänen haavoituttuaan oli se tärkein asia. Luulen ja oletan, että ase jäi Ulismaisten korpeen.

Jos ase on metsään jäänyt, on sitä sieltä enää erittäin vaikea löytää. Tapahtumasta on kulunut jo melkein 80 vuotta. Puurunkoisesta aseesta olisi ehkä enää jäljellä metalliosat. Aseen numero on S60974, joten sellaisen numerosarjan löytyminen saattaisi paljastaa kyseessä olevan Simo Häyhän ase tai sen jäänteet.

Tällä hetkellä on olemassa ainakin kaksi teoriaa siitä, missä Häyhä haavoittui. Ase voisi olla haavoittumispaikan tuntumassa.

Harri Tonder ja Pertti Saukkonen
Harri Tonder (vas.) ja Pertti Saukkonen (oik.) tutkivat Simo Häyhä -näyttelyä Ruokolahden kirjastossa viime kesänä.Petri Kivimäki/Yle

Olisi onnen päivä

Simo Häyhän syntymäkunnassa Etelä-Karjalan Rautjärvellä ja pitkäaikaisessa asuinkunnassa Ruokolahdella on runsaasti Simo Häyhän elämästä kiinnostuneita ihmisiä. Yksi heistä on Pertti Saukkonen, joka teki elämäntyönsä Imatralla Rajakoulun sissikouluttajana.

Saukkonen on kuullut huhun, jonka mukaan ase olisi ollut yksityishenkilöllä Espoossa. Sovittu tapaaminen kuitenkin peruuntui, eikä ase ilmeisesti Espoossa ole.

Pertti Saukkosen työkaveri, nyt jo edesmennyt Pertti Jäkälä, päätyi omissa tutkimuksissaan siihen, että haavoittumispaikka on Ulismaisenjärven lounaisrannassa. Saukkonen kävikin 2000-luvun alussa yhdessä Pertti Jäkälän ja kahden muun etsijän kanssa paikan päällä etsimässä kivääriä.

– Meillä ei silloin metallinpaljastimia ollut mukana, mutta silmämääräisesti sitä etsimme, kertoo ruokolahtelainen Pertti Saukkonen.

Paikka on Saukkosen mukaan ihan metsän keskellä kaukana kaikista poluista ja teistä.

Samainen ryhmä löysi toisella tutkimusmatkallaan Simo Häyhän yhden ampumapaikan Häyhän itsensä tekemän kartan perusteella. Sieltä he keräsivät mukaansa yhteensä 542 hylsyä. Tämä ampumapaikka on usean kilometrin päässä oletetulta haavoittumispaikalta.

– Jos se kivääri joskus löytyy, niin olisihan se onnen päivä, kertoo Saukkonen.

Kollaa- ja Simo Häyhä -museo. Kuvassa Simo Häyhää esittävä nukke, joka makaa haavoittuneena ahkiossa.
Kollaa ja Simo Häyhä -museossa on esillä ahkio, jollaisella haavoittunut Simo Häyhä kuljetettiin pois taistelupaikalta.Tommi Parkkinen / Yle

Vai olisiko se täällä?

Rautjärvellä sijaitsevan Kollaa ja Simo Häyhä -museon tukiyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Reijo Sinkkonen on intohimoisesti kiinnostunut kaikista Simo Häyhään liittyvistä tiedoista. Vuosien aikana hänkin on kuullut monia tarinoita Simo Häyhän kivääristä.

– Yhden tarinan mukaan se olisi sieltä metsästä otettu talteen ja tuotu armeijan varikolle. Sitten joku on kertonut, että se olisi ollut myynnissä armeijan huutokaupassa. Uskon kuitenkin, että jos se ase olisi varikolle mennyt tai huutokauppaan, niin kyllä siitä olisi jo kerrottu.

Sinkkonen on myös kuullut, että Häyhän ase olisi ollut haavoittuneen Häyhän ahkiossa, kun häntä lähdettiin haavoittumispaikalta viemään pois.

– Enemmän kerrotaan kuitenkin, että ase jäi haavoittumispaikalle. Tärkeintä oli Simon saaminen nopeasti pois luotituiskusta. Samassa tilanteessa haavoittui muitakin rautjärveläisiä. Tuskin siinä umpihangessa lähdettiin katsomaan, että mikä ase lähtee mukaan.

Kollaalla Ulismaisen taistelualueilla Sinkkonen on käynyt kaksi kertaa.

Reijo Sinkkonen
Rautjärvellä sijaitsevan Kollaa ja Simo Häyhä -museon tukiyhdistyksen pj. Reijo Sinkkonen on intohimoinen Simo Häyhä -harrastaja.Tommi Parkkinen /Yle

– Se on sellainen korpi, että aseen etsiminen sieltä on enemmän kuin neulan etsimistä heinäsuovasta. Ne suot ovat niin valtavia. Aseen löytyminen olisi sensaatio, sanoo rautjärveläinen Reijo Sinkkonen.

Sinkkonen ei itse usko siihen, että haavoittumispaikka olisi Ulismaisenjärven luoteispuolella.

– Missään vaiheessa Häyhä eikä Juutilaisen komppania siellä ollut. Venäläiset olivat sen paikan jo aikaisemmin vallanneet. Ei ole mitään mahdollisuutta, että Häyhä olisi siellä haavoittunut.

Sinkkonen pohjaa käsityksensä muun muassa everstiluutnantti Kari Jylhän tutkimuksiin ja karttoihin. Niiden mukaan oikea paikka on Ulismaisen valtavan suon äärellä.

Simo Häyhä oli alikersantiksi tultuaan saanut johdettavakseen ryhmän. Vihollisen divisioona oli etenemässä Ulismaisen korvessa yhtä Metsähallituksen hakkuulinjaa pitkin. Häyhän ryhmän tarkoitus oli Reijo Sinkkosen mukaan estää neuvostojoukon eteneminen.

– Vastahyökkäys alkoi 6.3.1940 kello 6. Häyhän ryhmän piti ylittää noin 300 metriä pitkä suo. Suon takana oli pieni harjanne, jonne ryhmä kapusi. Tuolloin alkoi tulitus, kertoo Sinkkonen.

Suomalaiset saivat tulitettua vihollisia ja karkoitettua heidät pois lumipiiloistaan. Kuitenkin yksi neuvostoliittolainen sotilas pääsi vielä ampumaan, jolloin Simo Häyhä haavoittui.

– Haavoittumispaikka on siinä harjanteella, mutta tarkkaan emme tiedä missä kohtaa harjannetta, kertoo Reijo Sinkkonen.

pystykorva eli jalkaväenkivääri M_28-30
Pystykorva eli jalkaväenkivääri M28–30 on saanut lempinimensä tähtäimen korvakkeista.Tommi Parkkinen / Yle

Pystykorva – aikansa Rolls-Royce

Simo Häyhä käytti aseenaan kivääriä, joka oli hänen suojeluskunta-aikainen aseensa. Kyseessä oli jalkaväenkivääri M/28-30. Sotatieteiden tohtori Tapio Saarelainen kertoo sen olevan aikansa eli 1930–40-luvun Rolls-Royce.

– Siinä on muita parempi takatähtäin, josta voidaan säätää tarkka matka. Tähtäin pysyy tukevasti paikallaan, kertoo Saarelainen.

Aseen etutähtäin on helposti säädettävissä ja Saarelaisen mukaan lujempi kuin edellisten asemallien tähtäin. Ase ja aseen piippu on taottu kotimaisesta Lokomon teräksestä.

– Todella tarkka ja tarkkakäyntinen ase. Edustaa sen aikakauden huipputuotetta.

Kansan suussa ase on saanut lempinimen pystykorva, mikä johtuu aseen tähtäimessä olevista korvakkeista.

Aseen takatähtäimessä on numeroin ilmaistu matka, jonne luodin pitäisi lentää. Tällaisella aseella Simo Häyhä sai osuman 450 metrin päässä olevaan viholliseen.

Simo Häyhän taitoa kuvaa se, että aseessa ei ole ollenkaan kiikaritähtäintä, vaan matka kohteeseen piti arvioita puhtaasti omin silmin.

Pystykorvan runko on koivua. Saarelaisen mukaan ase on hyvin kestänyt myös talvisodan pakkaset ja tuiskut.

– Toimii mikäli se on oikein huollettu ja putsattu. Siellä ei saa olla likaa, ruutikaasun jäämiä eikä öljyä. Jos se on illalla valopetrolilla tai vastaavalla liuoksella putsattu, niin sitten toimii kovassakin pakkasessa. Todella luotettava, kuvailee Tapio Saarelainen.

Tapio Saarelaisen mukaan Häyhä käytti suojeluskunta-aikaista kivääriään koko talvisodan ajan. Hän tunsi aseensa todella hyvin ja oli tottunut sillä ampumaan. Ruotsalaisilta Häyhä sai talvisodan aikana palkintokiväärin, mutta hän ei käyttänyt sitä.

– Se ei ollut niin tarkkakaan kuin Häyhän oma kivääri. Näin Simo Häyhä minulle kertoi, sanoo Tapio Saarelainen.

Pystykorva eli jalkaväenkivääri M_28/30
Simo Häyhän käyttämässä kiväärissä oli luotettava takatähtäin, johon pystyi asettamaan matkan kohteeseen.

Tarkka-ampujia tarvitaan edelleen

Yliluutnantti Jani Hautala kouluttaa Puolustusvoimien tarkka-ampujia Jalkaväkikoulussa Lappeenrannassa. Vaikka sodankäynti on talvisodan ajoista muuttunut merkittävästi, on tarkka-ampujille Hautalan mukaan tarvetta edelleen. Tarkka-ampujien merkitys on entisestään jopa kasvanut.

– Kun seuraa sodankäyntiä Irakissa tai Nato-joukkojen toimintaa esimerkiksi Afganistanissa, niin siellä tarkka-ampujatoiminta on korostunut. Pystytään vaikuttamaan kohteeseen turvallisen etäisyyden päästä.

Kun Simo Häyhä talvisodassa ampui 450 metrin päähän, ovat ampumamatkat nykyään siihen verrattuna moninkertaisia. Ilta-Sanomat kertoi (siirryt toiseen palveluun) vajaa vuosi sitten kanadalaisesta eliittijoukon sotilaasta, joka oli osunut 3 540 metrin päässä olevaan kohteeseen. Se on lehden mukaan uusi maailmanennätys.

– Sellaiseen tulokseen vaikuttaa jo enemmän ampujan taito kuin välineet. Yli kolmen kilometrin päähän ammuttaessa ampujan tulee ottaa huomioon jopa maapallon pyörimisliike.

Eversti Svensson ojentaa Simo Häyhälle kiväärin ja kunniakirjan, jonka eräs ruotsalainen on lahjoittanut.
Simo Häyhä sai talvisodan aikana lahjaksi kiväärin, mutta ei lahjakivääriä kuitenkaan koskaan sodassa käyttänyt.SA-kuva

Vaativa laji

Tarkka-ammuntaa opetetaan Suomen kaikissa varuskunnissa niille varusmiehille, jotka erikoistuvat tarkka-ammuntaan. Puolustusvoimien oma henkilökunta puolestaan koulutetaan Lappeenrannan Maasotakoulun suojissa sijaitsevassa Jalkaväkikoulussa.

Jalkaväkikoulun yliluutnantin Jani Hautalan mukaan Suomessa käytössä olevilla aseilla ja laitteilla tarkka-ampuja osuu kohteeseen, joka on noin 1–1,5 kilometrin päässä ampujasta. Puolustusvoimilla on käytössään Sako TRG 42, joka Puolustusvoimissa on käytössä nimellä tarkka-ampujakivääri 2000.

Yliluutnantti Jani Hautalan mukaan nykyään tarkka-ampujat työskentelevät usein ampujaparina, joista toisen tehtävä on tähystää ja toisen tehtävä ampua. Tähystäjä auttaa kohteen arvioimisessa.

Kun kohde on yli kilometrin päässä, joutuu tarkka-ampujapari ottamaan ampumamatkan lisäksi huomioon muun muassa ilmanpaineen, lämpötilan ja tuulen voimakkuuden. Ampumapaikalla ei välttämättä tuule, mutta luotiradan varrella tuuli voi vaihdella paljonkin.

– Voi katsoa, että missä heiluu korsi tai miten paljon oksat heiluvat missäkin kohtaa matkaa. Tuulen nopeus pitää osata arvioida erikseen luodin alku-, loppu- tai keskimatkalta, kertoo yliluutnantti Jani Hautala.

Ampujia ja tähystäjiä auttavat merkittävästi aseen kaukoputki ja korkealle kehittynyt optiikka. Kilometrin päässä olevan 50 cm x 50 cm -kokoisen kohteen pystyy nykytekniikalla hyvin havaitsemaan.

Puolustusvoimien tarkka-ampumakivääri 2000
Nykyisin käytössä olevalla tarkka-ammuntakiväärillä osuu 1–1,5 kilometrin päässä olevaan kohteeseen.Tommi Parkkinen / Yle

Kiinnostaa varusmiehiä

Jalkaväessä jääkäreinä palvelevat varusmiehet voivat valita tarkka-ammunnan erikoistumisalakseen. Jalkaväkikoulun yliluutnantti Jani Hautalalla on käsitys, että tarkka-ammunta kiinnostaa varusmiehiä kovasti. Monet palvelukseen tulevat ovat harrastaneet ammuntaa jo ennen varusmiespalvelusta.

Useat nuoret harrastavat tietokoneella pelattavia sotastrategia- ja ammuntapelejä. Osassa näissä FPS-peleissä ampuja pystyy ottamaan huomion luodin lentorataan vaikuttavat seikat. Ne eivät kuitenkaan vielä tee yliluutnantti Jani Hautalan mielestä nuoresta hyvää ampujaa.

– Jos pelitilanteessa pelaaja joutuu ottamaan huomioon ilmanpaineen, tuulen, lämpötilan, matkan ja muut seikat ja tekemään niistä laskutehtävän, niin silloin peleistä voi vähän ollakin hyötyä.

Tarkka-ampujan arki on kuitenkin kaukana nopeatempoisesta sotapelistä, sillä yhtä laukaisua voi joutua odottamaan paikallaan kuusikin tuntia.

– Tarkka-ampujan taito tulee siitä, miten hän osaa lukea ympäristöä ja olosuhteita ja miten hän pystyy ennen laukaisua laskutoimituksille valmistelemaan laukaisun. Hyvä tarkka-ampuja on rauhallinen ja maltillinen, jolla on pitkä keskittymiskyky ja kyky odottaa, kertoo yliluutnantti Jani Hautala Jalkaväkikoulusta Lappeenrannasta.

Majuri Jussi Keskitalo sylissään tarkka-ammuntakivääri 2000
Jalkaväkikoulun majuri Jussi Keskitalon sylissä on Puolustusvoimien nykyisin käyttämä tarkka-ammuntakivääri Sako TRG 42.Tommi Parkkinen / Yle

Häyhän opit käytössä

Lappeenrannan Jalkaväkikoulussa opiskelevat tarkka-ammuntaa muun muassa kadetit ja Puolustusvoimien oma henkilökunta. Jalkaväkikoulun majuri Jussi Keskitalon mukaan talvisodan legendaarinen tarkka-ampuja Simo Häyhä on ollut mallina seuraaville tarkka-ampujasukupolville. Monet Häyhän tavat ovat käytössä edelleen.

– Simo Häyhä esimerkiksi pukeutui erittäin lämpimästi. Sitä pukeutumista käytetään edelleen Puolustusvoimien asekoulutuksessa. Mitä tukevammin on varusteita päällä, sitä tukevampi on ampuma-asento ja sitä todennäköisemmin osuu kohteeseen.

Keskitalo myös ihailee Häyhän tapaa mennä jo aamuyöllä tuliasemaan, jolloin siellä ei ollut vielä ketään muita. Hän saattoi olla tuntikausia paikoillaan liikkumatta.

– Koska hän ei liikkunut ja liike on se joka paljastaa, niin hänellä oli silloin etu nähdä kaikki liike.

Simo Häyhän etu oli Keskitalon mukaan myös se, että hän ei käyttänyt lainkaan kiikaritähtäintä. Talvella kiikaritähtäin menee helposti pakkasen ja hengitysilman takia huuruun. Myös tulituksen aloittaminen ilman kiikaritähtäintä on nopeampi kuin kiikaritähtäimen kanssa.

– Häyhä oli myös viholliselle pienempi maali, sillä kiikaritähtäimen kanssa ammuttaessa ampujan pää joutuu olemaan korkeammalla kuin ilman kiikaritähtäintä, kertoo Jalkaväkikoulun toimistopäällikkö majuri Jussi Keskitalo.

Tapio Saarelainen
Katso video Simo Häyhän Sotamuistojani-kirjasesta.