"Niin hyvää tarjousta ei ole tullut" – Kotipeltojen myyminen vieraalle voi olla mahdoton ajatus, ja siksi viljelijät jatkavat yhä vanhemmiksi

Viljelijöistä jo joka neljäs on eläkeiässä. Iso syy on jatkajien puute, mutta tilasta luopumista jarruttaa myös ajatus vieraalle myymisestä sekä luopumistuen lakkautus. Keskustele aiheesta jutun lopussa.

maanviljelijät
Markku Korpijärvi traktorissa.
Kalle Niskala / Yle

68-vuotias Markku Korpijärvi kääntää tottuneesti peltoja kylvökuntoon Kälviällä. Kevätkylvöillä alkaa olla jo kiire, sillä kesäinen toukokuu on lämmittänyt pellot jopa liiankin kuivaksi.

Iästä huolimatta Korpijärveä kutkuttaa palata pelloille joka kevät.

Pari vuotta sitten tehty maataloustukiuudistus takasi kälviäläisviljelijän sivuammatin jatkon: maataloustukia saavat nykyään myös yli 65-vuotiaat.

– Omasta perheestä ei löytynyt jatkajaa, mutten malttanut lopettaakaan. Nyt mennään vuosi kerrallaan harrastusmielellä. Ilman tukia kannattavuus olisi ollut olematonta, tuumii Korpijärvi.

Tukiuudistus kannustaa vanhempia

Suomalaisviljelijöistä joka neljäs on eläkeiässä, ja yli 65-vuotiaiden määrä on kasvanut jo usean vuoden ajan (siirryt toiseen palveluun). Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Jyrki Niemi löytää ilmiölle useita syitä. Yksi on juuri tukiuudistus.

Ilmiötä selittää myös se, että jatkajia ei tahdo löytyä. Joka vuosi tiloja lopettaa ja tuotanto keskittyy suurempiin yksiköihin.

– Kaikille tiloille ei riitä jatkajia, se on selvä. Mutta kunhan löytyisi edes riittävästi nuoria jatkajia. Huolestuttavaa on se, että sukupolvenvaihdosten määrä tiloilla on selvästi viime vuosina laskenut, Niemi pohtii.

Lähellä eläkeikää olevia tuottajia on kaikissa tuotantosuunnissa, eniten kasvinviljelyssä. Kotieläintiloilla työ on raskaampaa ja sitovampaa.

– Moni laittaa jossain vaiheessa lehmät pois ja jatkaa kasvinviljelyä niin kauan kuin kunto kestää. Se on aika tyypillinen kuvio maataloudessa, sanoo tutkimusprofessori Niemi.

Näin kävi myös kasvitilaa nyt pyörittävälle Markku Korpijärvelle. Kun karja laitettiin pois vuonna 2006, työ helpottui.

– Työtaakka ei ole kohtuuton, viljelen ohraa ja vehnää. Kiirettä on pari viikkoa keväällä ja syksyllä.

Traktori pellolla.
Kalle Niskala / Yle

Luopumisen vaikeus

Monesti sukutilaan ja kotipeltoihin liittyy niin paljon tunnearvoa, ettei niitä voi vieraalle myydä.

– Se on yksi jarru luopumiselle. Hyvillä alueilla pelloille on kysyntää ja niistä vielä maksetaankin hyvin. Mutta jos omiin tiluksiin liittyy voimakkaita tunteita, niin silloin myydään vasta kun hetki on oikea, tiivistää Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Jyrki Niemi.

Sukutilasta luopuminen on ollut kälviäläisviljelijälläkin harkinnassa.

– Niin hyvää tarjousta ei ole tullut, että haluaisin myydä pois. Näillä pelloilla aloitin työt 15-vuotiaana. Siitä tulee nyt 53 vuotta, summaa Markku Korpijärvi.

Myös haikeus maaseudun muutoksesta kaihertaa.

– Vielä 50-luvulla joka talossa tällä kylällä oli lehmiä, nyt enää yhdessä paristakymmenestä. Maatalous päätoimisena ammattina on katoamassa.

Mistä jatkajia?

Miten kotimaisen maataloustuotannon käy, jos ala ukkoutuu eikä jatkajia löydy? Sitä on pohdittu Luonnonvarakeskuksessakin ja ihmetelty suuntaa, johon EU Suomea vie.

– Suomi joutuu lopettamaan tämän vuoden jälkeen luopumistukien maksamisen tilastaan luopuvalle, vaikka se on ollut juuri sukupolvenvaihdosten vauhdittaja. Päätös on todella huono, harmittelee Niemi.

Muissa EU-maissa luopumistukia ei makseta lainkaan. Käytäntö halutaankin samanlaiseksi koko EU-alueella. Luopumistuella on helpotettu maatilojen sukupolvenvaihdoksia Suomessa koko EU:n jäsenyysajan.

Suomessa viljelijöiden keski-ikä eli 53 vuotta. Se on kuitenkin alhaisempi kuin EU-maissa keskimäärin, osin juuri luopumistuen ansiosta.

Mutta onko alalle hyväksi, jos eläkeikäisten viljelijöiden joukko kasvaa?

– Tutkimusten mukaan juuri nuoret viljelijät ovat valmiita tehostamaan tuotantoa, suurentamaan yksiköitä ja kokeilemaan uusia toimintamalleja. Nuoria tarvitaan kipeästi, vaikka kokemus kasvaakin vasta vuosikymmenten aikana.