1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö

Ylivilkas lapsi jää helposti porukan ulkopuolelle ja saa vain haukkuja: "Oikea hetki hakea apua on, jos hän itse kokee epäonnistuvansa"

Jos lapsi on poikkeuksellisen vilkas, miettii moni vanhemmista, milloin on syytä huolestua. Missä menee vilkkauden ja ylivilkkauden raja? Avun hakemisen raja menee psykologin mukaan ehdottomasti siinä, miten lapsi asian itse kokee.

Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö
Lapsi keinuu leikkipuistossa seisoalleen.
Wasim Khuzam / Yle

Timolla on aina riittänyt vauhtia. Äiti luuli, että niin sen kuuluukin olla. Pienet pojat ovat energisiä.

Asiat sujuivat kotona aika hyvin, kunhan äiti jaksoi taukoamatta juosta poikansa perässä. Perheen tarkat rutiinit auttoivat pitämään arkea kasassa. Mieleen ei juolahtanutkaan, että Timon käytös ei olisi normaalia.

Mutta kun pikkuveli syntyi, ymmärsi äiti, että toisinkin voisi olla.

– Ehkä tilanteen haasteellisuutta ei huomaa, jos itsellä on vain yksi lapsi, eikä ystävillä ole samanikäisiä lapsia. Vasta muihin vertaamalla ymmärsin, että Timo on ylivilkas, äiti kertoo.

Vastaavaa viestiä alkoi tulla ammattilaisilta Timon aloitettua ryhmäperhepäivähoidossa. Hoitajat totesivat, että Timo tarvitsee tukea. He ehdottivat suurempaan päiväkotiin siirtymistä. Siellä olisi resursseja avustajan palveluihin.

Silloin Timo siirtyi perheneuvolan asiakkaaksi.

Diagnoosia ei välttämättä tarvita

Perheneuvolassa Timo pääsi tutkimuksiin ja sai lausunnon, jonka perusteella päiväkotiin järjestettiin tukea.

Varsinaista diagnoosia ei kuitenkaan annettu. Se ei olekaan tuen saamisen ehtona.

Porin perheneuvolan psykologi Päivi Ylikoski kertoo, että nykyisen lainsäädännön mukaan kouluilla ja päiväkodeilla on velvollisuus järjestää tukea sitä tarvitseville lapsille ilman diagnoosiakin.

Eikä diagnoosi käytännössä mitään muuta suurella osalla ylivilkkaista lapsista. Samat tukimuodot ovat käytössä sitä ennen ja myös sen jälkeen. Diagnoosi tarvitaan vasta sitten, jos tarjottu tuki ei riitä ja perhe haluaa keskustella lääkehoidosta.

Psykologi Päivi Ylikosken kyltti ovessa
Päivi Meritähti / Yle

Käytännössä ainakin perustason tutkimuksista voi kuitenkin olla hyötyä. Ne helpottavat hahmottamaan kokonaisuutta.

– Psykologin tutkimuksissa voidaan muun muassa selvittää, onko lapsella vaikeuksia puheenymmärtämisessä tai johtuuko ylivilkkaus esimerkiksi jostain kodin tai koulun tapahtumista, Ylikoski toteaa.

Milloin syytä huolestua?

Osa ylivilkkaista lapsista pärjää elämässään ilman ulkopuolista tukea. Moni vanhemmista pohtiikin, missä menee se raja, jolloin apua pitää hakea.

Päivi Ylikoski pitäisi hyvänä ohjenuorana sitä, miltä lapsesta itsestään tuntuu.

– Jos lapsi tuntee jatkuvasti epäonnistuvansa päiväkodissa, koulussa tai kotona, koska hän on niin vilkas, on silloin ajateltava, että hän tarvitsee tukea.

Tilanteeseen kannattaa puuttua riittävän ajoissa. Jos lapsi tottuu siihen, että hän ei pärjää, voi hän lopettaa yrittämisen.

Ylikoski on havainnut, että ympäristö vaikuttaa paljon ylivilkkaiden lasten käytökseen. Moni saattaa käyttäytyä kotona aivan normaalisti, mutta ryhmässä toimiminen ei onnistu. Vanhemmat eivät ehkä tunnistakaan vilkkauden ja ylivilkkauden eroa, ennen kuin joku ulkopuolinen mainitsee siitä heille.

Ensimmäiset tukitoimet löytyvät lapsen läheltä.

Päivi Ylikoski

Ensimmäiset tukitoimet voidaan ottaa käyttöön päiväkodissa tai koulussa ilman sen suurempia järjestelyjä. Joskus pelkkä aikuisen läsnäolo voi auttaa.

– Jos esimerkiksi välitunnille on vaikea lähteä ja naulakolla tulee nujakkaa, voi miettiä, tarvitseeko lapsi ympärilleen enemmän tilaa vai auttaako aikuisen läsnäolo. Ensimmäiset tukitoimet löytyvätkin lapsen läheltä, Ylikoski toteaa.

Keskittyminen vaatii kiinnostusta

Siirtymähetket ovat vaikeita myös Timolle. Kun hoitopaikassa pitäisi pukeutua ennen ulkoilua, tuntuu kaikki muu kiinnostavan enemmän. Timo pukeutuu äidin mukaan ripeästi vain ja ainoastaan silloin, kun on motivoitunut menemään ulos.

– Sama ongelma on hoitopaikan penkkihetkissä. Ne toistuvat niin usein, että mielenkiintoa ei riitä. Silloin Timo puhuu päälle ja häiritsee muita, äiti kertoo.

Timo haluaisi päättää asioista itse. Hän kyllä jaksaa keskittyä, jos tekeminen on mielekästä. Esimerkiksi legojen parissa hän viihtyy pitkään. Mutta jos leikkikaveri ei tee asioita Timon toivomalla tavalla, ovat sukset herkästi ristissä. Jousto puuttuu.

Timo on äidin mukaan hyvin älykäs ja saa usein muut taipumaan omaan tahtoonsa. Siksi rajoja vetävän aikuisen onkin pysyttävä säännönmukaisen tiukkana.

– Jos Timo haluaa jotain, hän keksii uskomattomia perusteluja, miksi asiat pitäisi tehdä hänen tavallaan. Ja jos on sääntöjä, keksii Timo myös porsaanreikiä. Eikä periksi saa antaa, ellei ole valmis tekemään niin seuraavallakin kerralla. Timo kyllä muistuttaa asiasta.

Ongelmat esiin ensimmäisellä luokalla

Timo aloittaa koulun tänä syksynä. Äitiä jännittää hieman, miten se onnistuu. Psykologi Päivi Ylikosken mukaan perheneuvolan tyypillisin asiakas on juuri ylivilkas ekaluokkalainen.

Koulussa odotetaan erilaisia asioita kuin päiväkodissa. Silloin keskittymisvaikeudet näkyvät entistä selvemmin.

Päivi Ylikoski

Tämä yksittäinen ikäluokka selittyy Ylikosken mukaan päiväkodin ja koulun välisellä suurella kynnyksellä.

– Koulussa odotetaan erilaisia asioita kuin päiväkodissa. Siellä pitää tehdä enemmän asioita, joista lapsi ei ole itse kiinnostunut. Myös aikuisten tuki on vähäisempää kuin päiväkodissa. Silloin keskittymisvaikeudet näkyvät entistä selvemmin.

Ylikosken toiveissa on, että lapset voisivat aloittaa koulun joustavasti, eikä tiukasti syntymävuoden mukaan. Esiopetuksen ja koulun toimintaa pitäisi hänen mukaansa yhdistää niin, että lasten erilaiset taidot ja kypsyminen voitaisiin ottaa huomioon ja lapset saisivat myös leikkiä.

– Monissa kunnissa on hyviä kokemuksia joustavasta esi- ja alkuopetuksesta, joissa lapset voivat käydä 3-4 vuotta omien tarpeidensa mukaan, Ylikoski kertoo.

Koska Timolla on ollut niin paljon ongelmia jo esikoulussa, eikä tällaista järjestelyä tarjota hänen kotikunnassaan, on hän menossa erityiskouluun. Äiti ajatteli, että siellä hänellä on paremmat mahdollisuudet menestyä ja kokea, että hän pärjää.

Avustajalle tarvetta

Onnistumisen tunteita ei ole viime aikoina juuri ollut. Siitä Timon äiti kritisoi heidän asuinkuntaansa Satakunnassa. Timolla oli avustaja päiväkodissa, mutta esikoulun alettua hän oli omillaan.

– Kunnalla on jokin oma linjauksensa. Sen mukaan ryhmässä pitää olla vähintään kolme tehostetun tuen lasta ennen ryhmäavustajan palkkaamista. Mikään laki ei tätä määrittele, vaan jokaisen pitäisi saada tarvitsemaansa tukea, äiti toteaa.

Perheneuvolasta päiväkotiaikana saadun lausunnon perusteella Timolle suositeltiin kaksipaikkaisuutta, eli kahden lapsen paikan viemistä ryhmästä tai vaihtoehtoisesti pienryhmää. Avustajasta ei ollut erillistä mainintaa, vaikka päiväkodissa sellainen olikin saatavilla. Äidin mukaan esikoulussa tuijotettiin liikaa tätä lausuntoa, eikä avustajaa enää tarjottu.

Esikoulun lastentarhanopettaja nosti kätensä pystyyn jo ensimmäisen kuukauden jälkeen ja totesi, että Timo ei pärjää ryhmässä. Kuukausien väännön jälkeen Timolle saatiin avustaja, kun ryhmään tuli muitakin avustettavia lapsia.

Koska Timo ei kokenut onnistumisen tunteita esikoulussa, pyrimme luomaan niitä kotona.

Timon äiti

Silloin oli monelta kantilta jo myöhäistä. Timo oli alkanut oireilla, kun hän oli saanut esikoulusta puolen vuoden ajan lähinnä negatiivista palautetta. Kavereitakaan ei ollut, sillä hän sai varsin nopeasti hankalan lapsen maineen. Sitä mainetta on ollut vaikea karistaa kevään aikana.

– Koska Timo ei kokenut onnistumisen tunteita esikoulussa, pyrimme luomaan niitä kotona. Kehuimme häntä pienimmistäkin asioista. Vaikka ihan siitä, että hän pesi kätensä heti, kun pyydettiin, äiti kertoo.

Kehu ja kannusta

Psykologi Päivi Ylikosken mukaan tällainen kotoa lähtevä tuki on ensiarvoisen tärkeää. Lapsen pitää kokea, että hänet hyväksytään puutteistaan huolimatta.

Ylikoski neuvookin kiinnittämään negatiivisissa asioissa huomiota vain kaikkein vakavimpiin – sellaisiin, jotka vaativat puuttumista.

– Jos lapsi lyö, pitää siihen puuttua, mutta jos hän vain liikehtii paljon, ei siihen kuulu kiinnittää huomiota. Pienet jutut kannattaa jättää vähemmälle huomiolle ja valita joukosta vain ne tärkeimmät.

Kehuja puolestaan kannattaa antaa aina, kun niihin on aihetta.

– Lapsi kaipaa kannustusta ja haleja. Hänelle on hyvä kertoa, että me uskomme sinuun ja sinä onnistut monessa asiassa.

Ylikoski toivoo, että vanhemmat järjestäisivät ylivilkkaiden lasten kanssa päivittäin kivoja yhteisiä hetkiä. Niiden lomassa lasta voi opettaa toimimaan ohjeiden mukaan ja odottamaan vuoroaan.

– Vaikka yksittäiset kivat hetket ovat hyvin yksinkertainen asia, voivat ne parantaa aikuisen ja lapsen suhdetta merkittävästi. Vuorovaikutuksen vahvistaminen on tärkeää, Ylikoski muistuttaa.

Tukea rutiineista

Myös rutiinit ovat tärkeitä ylivilkkaille lapsille. Moni Porin perheneuvolan asiakkaista on havainnut esimerkiksi iltojen rauhoittuneen, kun niihin on tehty kuvilla jäsennelty toimintajärjestys. Niiden avulla lapsi oppii tunnistamaan, mitä kaikkea iltaan kuuluu ja mitä perheessä tapahtuu missäkin järjestyksessä.

Iltapalan ja -pesujen lisäksi ohjelmaan voi kuulua esimerkiksi lukemista, värittämistä tai musiikin kuuntelua – mikä vain kullekin lapselle parhaiten sopii.

Pääajatuksena on saada lapsi rentoutumaan.

– Rentoutuminen on ylivilkkaille lapsille usein tärkeää, Päivi Ylikoski toteaa.

Samanlainen päivän jäsentäminen toimii myös päiväkodissa ja koulussa. Ongelmakohdat löytyvät helposti, kun niihin kiinnittää huomiota. Näihin yksittäisiin tilanteisiin voi löytyä helpotus pienillä teoilla.

Psykologi Päivi Ylikoski lajittelee tunnetiloja kuvaavia kortteja.
Psykologi Päivi Ylikoski neuvoo käyttämään ylivilkkaiden lasten kanssa erilaisia kuvakortteja, jotka voivat viestittää tunnetiloja tai jäsentää päivää.Päivi Meritähti / Yle

Jos penkkihetket tai päiväpiirit tuntuvat vaikeilta, voi lasta auttaa stressilelun pitäminen kädessä, painava esine sylissä tai aikuinen vieressä istumassa. Liikunnallisesti levottomalle lapselle voi myös antaa luvan käydä teroittamassa kynää tai juomassa välillä.

Suunniteltu liikkuminen voi auttaa. Suunnittelemattomana se voi puolestaan aiheuttaa sekaannusta.

– Esimerkiksi kouluissa liikkumisesta on tullut osa päivää, eikä kaikissa luokissa enää istuta jatkuvasti. Joiltain tämä voi purkaa ylivilkkautta, mutta toiset kärsivät ohjeistuksen puutteesta, eivätkä enää tiedä, milloin ja miten kuuluu liikkua, Ylikoski toteaa.

Siksi kaikille toimivaa ohjetta on vaikea antaa. Tuki pitää suunnitella yksilöllisesti.

Ylivilkas voi kypsyä vetämättömäksi

Vaikka moni asia onkin yksilöllistä, voi jotain myös yleistää. Ylivilkkaiden lasten vanhempia lohduttaneekin tietoa, että psykologi Päivi Ylikosken mukaan tyypillisesti ylivilkkaus lievittyy kymmeneen ikävuoteen mennessä.

Ylivilkkaasta lapsesta kasvaakin usein murrosikäinen, joka makaa vetämättömänä sohvalla ja pelaa videopelejä – tai tekee jotain muuta teineille tyypillistä.

– Keskittymisvaikeutta voi olla silloinkin jäljellä, mutta siihen mennessä pahin ylivilkkaus yleensä helpottaa. Kypsymisen merkitys on niin olennainen, Ylikoski kertoo.

Timon äidille sanottiin ennen esikoulun alkua, että poika varmasti kypsyy kesän aikana, eikä tukea enää tarvita. Toisin kuitenkin kävi. Mitään tiettyä ikärajaa ei voikaan antaa sille, milloin ylivilkkaat lapset ja heidän vanhempansa voivat odottaa helpotusta arkeen.

– Kypsymisen odottelu on syy siihen, miksi 5-vuotiaille tai nuoremmille ei vielä herkästi tehdä diagnooseja. Huolimatta siitä, onko kyseessä häiriö tai vaikeus, pitää lapselle kuitenkin tarjota tukea, jotta hän pärjää hankalissa tilanteissa, Ylikoski toteaa.

Timon nimi on muutettu. Perhe haluaa esiintyä jutussa tunnistamattomana.

Lue seuraavaksi