Jatkosodan viimeinen taistelu koitui nuoren luutnantin kohtaloksi – 74 vuotta myöhemmin hänet siunataan hautaan kotikunnassaan

Kaksi vuotta sitten joukko sotavainajien etsijöitä löysi Ontrosenvaaran maastosta tuntolevyn. Se kuului luutnantille, joka oli kaatunut vain viikkoja ennen rauhaa.

jatkosota
Sotilas.
SA-Kuva

Elokuun puolivälissä 1944 Neuvostoliiton suurhyökkäykset alkoivat olla ohi useimmilla rintamilla. Rukajärven suunnalla kuitenkin taisteltiin vielä ja sotilaita menetettiin molemmin puolin.

Sonkajärveläinen luutnantti Seppo Hänninen oli yksi niistä sotilaista, jotka kaatuivat katkeran lähellä aseiden vaikenemista. 22-vuotias Hänninen oli yksikkönsä, 10. jalkaväkirykmentin 9. komppanian kanssa taistelemassa Rukajärven suunnalla Ontrosenvaaralla.

Vihollisen asemiin oli matkaa 75 metriä. Suomalaisen tykistön keskityksestä nousi valtava tumma savu. Kovan tulituksen keskellä tapahtumia seurasi luutnantin lähetti Maunu Kankaanpää. Hän näki, miten Hänninen lyyhistyi maahan kaatuneena.

Toiselta lähetiltä kranaatinsirpale katkaisi käden. Kankaanpää vei lähettitoverinsa pienen mättään suojaan, tyrehdytti verenvuodon vyöllä ja katkoi kuivia männynoksia lastaksi. Kun sotilaat saivat perääntymiskäskyn, hän alkoi hinata toveriaan taaksepäin.

Kyllä siinä moni silmäkulma kostuu, mutta niin se kostuu minultakin.

Tenho Tikkanen

Rukajärven suunnan historiayhdistyksen puheenjohtaja Tenho Tikkanen kertoo, miten lähetit olivat vielä vähällä jäädä vangiksi, kun venäläiset huomasivat muiden suomalaisten häipyneen. He kuitenkin pelastuivat.

– On ihme, että sieltä tuli pois yksikään hengissä, niin kova oli taistelu, Tikkanen sanoo.

Kaikkia ei kuitenkaan saatu pelastettua taistelukentältä elävänä – eikä edes kuolleena. Luutnantti Seppo Hännisen ruumista ei saatu pois kentältä, koska vihollisen asemat olivat liian lähellä.

Yli 70 vuotta myöhemmin taistelupaikkaa tutkineet vapaaehtoiset löysivät jotain.

"Kunnianosoitus veteraaneja kohtaan"

Pitkään sotavainajien etsintään osallistunut Pavel Kozlovskij oli jo vuonna 2012 löytänyt alueelta suomalaisen sotilaan aineistoa. Neljä vuotta sen jälkeen hän tutki aluetta yhdessä Rukajärven historiayhdistyksen hallituksen jäsenen Jari Kärkkäisen, tämän tulkkina toimineen Inna-vaimon sekä Mika ja Reijo Pulkkisen kanssa.

Etsijät löysivät tuntolevyn, jonka numero täsmäsi Seppo Hänniseen. Tarkka kaatumispaikka oli varmistunut. Myöhemmin tehty DNA-tunnistus varmisti, että jäänteet todella olivat Hännisen.

Lauantaina sankarivainaja viimein haudataan hänen kotikunnassaan Sonkajärvellä. Rukajärven suunnan historiayhdistyksen puheenjohtaja Tenho Tikkanen sanoo, että Hännisen saattaminen Sukevan sankarihautaan synnyinkunnassaan Sonkajärvellä on erittäin tärkeää.

– Se antaa lisätietoa monille veteraanityötä ja sotahistorian keräystyötä tekeville. Se on tärkeää myös niille, joiden isät ja vanhemmat ovat olleet siellä sotimassa. Toisaalta se on myös kunnianosoitus niitä veteraaneja kohtaan, jotka siellä monia vuosia joutuivat olemaan.

Mies istuu pöydän ääressä
Tenho Tikkasen isä toimi Hännisen komppaniassa puolijoukkueen johtajana.Toni Pitkänen / Yle

Seppo Hännisen siunaaminen ja hautaaminen tapahtuu Sukevan kirkossa sotilaallisin menoin ja kunnialaukausten kera. Puolustusvoimien seppeleen laskee Kainuun prikaatin komentaja prikaatikenraali Tuomo Repo ja kirkkoupseerina toimii majuri Mika Saastamoinen Kainuun prikaatin Pohjois-Savon aluetoimistosta.

Muistotilaisuus pidetään Iisalmen Rukajärvi-keskuksessa.

Rukajärven jälkeen aseet vähitellen vaikenivat

Hännisen hautajaisiin on voinnin mukaan tulossa myös muutamia iäkkäitä veteraaneja, jotka haluavat vielä jättää viimeisen tervehdyksen komppanianpäällikölleen. Yksi heistä on Tenho Tikkasen 102-vuotias isä Tauno, joka toimi Hännisen komppaniassa puolijoukkueen johtajana.

– Isäni pitää Seppo Hännistä parhaana komppanianpäällikkönään. Isällä oli sodan aikana useita komppanianpäälliköitä, jopa yksi marskin ritari, Niilo Korhonen. Yksi oli myöhemmin presidenttiehdokkaana, Ahti Salonen, mutta kyllä isän mielestä Hänninen oli ylivoimaisesti paras, Tenho Tikkanen sanoo.

– Näiden asioiden tutkiminen on ollut minulle kunnia-asia, varsinkin kun isäni on ollut taistelussa mukana.

Hautajaisiin on tulossa myös Hännisen lähetti Maunu Kankaanpää, joka todisti komppanianpäällikön kuolemaa. Tilaisuudessa varusmieskuoro esittää Kalervo Hämäläisen 1980-luvulla sanoittaman ja säveltämän, tunteisiin vetoavan Veteraanin iltahuuto -laulun.

– Kyllä siinä moni silmäkulma kostuu, mutta niin se kostuu minultakin, Tenho Tikkanen sanoo.

Rukajärven suunnan taistelua 16.8.1944 on pidetty jatkosodan viimeisenä Suomen ja neuvostoarmeijan välillä. Vihollisuudet jatkuivat sen jälkeenkin, mutta suurempia rintamalinjojen siirtoon tähtääviä taisteluja ei enää käyty. Aselepo astui voimaan 4.9.1944, mutta monilla rintamaosuuksilla venäläiset jatkoivat tulitusta seuraavaan aamuun.

Taisteluissa Hännisen komppaniasta kaatui 25 sotilasta, haavoittuneita oli 59. Samaan paikkaan, mihin Hännisen ruumis jäi, katosi kentälle myös sotamies Uuno Oinonen Pielisjärveltä. Hänen ruumistaan ei vielä ole löydetty.

Kaikkiaan suomalaiset menettivät elokuun taisteluissa kaatuneina Ontrosenvaaran–Tahkokosken taisteluissa 2.–16.8.1944 yli 200 sotilasta. Taistelujen aikana suomalaisjoukot pakottivat vihollisen perääntymään.