Aikakone ja pienoismalli – Itämeri ennakoi myös valtamerten tilaa hyvässä ja pahassa

Itämeri saastui nopeammin kuin meret yleensä, mutta sitä ryhdyttiin myös puhdistamaan yhdessä jo 1970-luvulla.

Itämeri
Lähikuva rantakivestä ja vedestä, jossa aurinko kimmeltää.
Mårten Lampén / Yle

Itämerta kutsutaan usein maailman saastuneimmaksi mereksi. Ikävä ykköstila riippuu siitä, millaista saastumista painotetaan. Viime aikoina isoa huomiota on saanut muovi, joka Itämeressäkin on ongelma, mutta ei valtamerten muovipyörteiden kaltainen.

Silti ei kannata sulkea silmiä siltä, että Itämerellä on hyvin suuria pulmia, joista ei parhaallakaan työllä päästä eroon vielä pitkään aikaan. Rantavaltioiden vanhoissa synneissä on paljon sovitettavaa.

Itämeren lämpeneminen on kolminkertaista merten keskiarvoon verrattuna.

Itämeri on tällä hetkellä huonommassa tilassa kuin 30 vuotta sitten, etenkin merenpohjan happitilanteen osalta, kertoo Itämeren suojelun ekonomian professori Kari Hyytiäinen Helsingin yliopistosta.

– Se johtuu viiveistä siinä, miten meren ekosysteemi reagoi ulkoisen kuormituksen muutoksiin. Ympäristömyrkkyjen ja ravinteiden kuormitus mereen oli kymmeniä vuosia merkittävästi suurempi kuin meren kestokyky. Kärsimme siitä vielä vuosikymmeniä, vaikka kuinka teemme nyt näitä toimenpiteitä.

Pahimmillaan työ uhkaa valua hukkaan ilmastonmuutoksen vuoksi. Useissa tutkimuksissa on arvioitu, että rehevöityminen voi lisääntyä, koska Itämereen kulkeutuu entistä enemmän ravinteita lämpenemisen ja aiempaa sateisempien talvien vuoksi.

Mies selin rannassa, tähyää merelle, jossa ohi menossa Eckerön Finlandia-lautta.
Merentutkija tähyää merelle.Mårten Lampén / Yle

Pieni edellä, isot perässä

Itämeri on matala meri, jossa vesi vaihtuu hyvin hitaasti. Keskisyvyys on alle 50 metriä, kun valtamerien pohja on kilometrien syvyydessä. Paineita lisäävät rantojen tiivis asutus, teollisuus ja maanviljely. Tällaisten ominaisuuksien vuoksi Itämeren saastuminen on ollut paljon nopeampaa kuin useimmilla muilla merialueilla.

Itämeri on lämmennyt viime vuosikymmenenä puolitoista astetta, kun merien keskiarvo on puoli astetta. Hapettomien pohja-alueiden määrä on kymmenkertaistunut vuosisadassa. Happamuus on lukemissa, joita muiden merialueiden ei odoteta saavuttavan tällä vuosisadalla.

Voisi siis luulla, että valtameriin verrattuna Itämeri on omalla erityisellä tavallaan käyttäytyvä lätäkkö, Atlantin umpisuoli, johon valtameritutkijoiden ei kannata kiinnittää huomiota.

Rantavaltioiden laaja tutkimusaineisto osoittaa kuitenkin toista: Itämerellä jo tapahtuneet lämpeneminen, happamoituminen, rehevöityminen ja muut muutokset ovat odotettavissa myös muualla. Kari Hyytiäinen kutsuu Itämerta pienoismalliksi ja aikakoneeksi.

– Itämeren alue on ollut edelläkävijä sekä hyvässä että pahassa. Pahassa sen suhteen, että meri on saastunut nopeasti ja voimakkaasti. Mutta kun ongelmat on havaittu ja niihin on havahduttu, on lähdetty toimimaan. Itämerellä saaduista kokemuksista, sekä onnistumisista että epäonnistumisesta, voidaan ottaa oppia muilla alueilla.

Kari Hyytiäinen
Professori Kari HyytiäinenMårten Lampén / Yle

Edelläkävijä tutkimuksessa ja suojelussa

Itämeren valtiot allekirjoittivat vuonna 1974 Helsingissä sopimuksen, jossa sovittiin yleisistä periaatteista yhteisen kotimeremme monimuotoisuuden vaalimiseksi ja kuormituksen vähentämiseksi.

Helsingin sopimuksesta syntyi myös Helcom (siirryt toiseen palveluun), Itämeren merellisen ympäristön suojelukomissio, joka tarkkailee, miten hyvin Suomi, Ruotsi, Tanska, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Saksa ja Venäjä toteuttavat sopimustaan.

– Se oli maailman ensimmäinen aluemerisopimus. Nyt niitä taitaa olla 14, Hyytiäinen kertoo.

Itämeri on ollut edelläkävijä myös siinä, miten pitkään ja perusteellisesti sitä on tutkittu. Mittaukset ja havaintojen kirjaaminen aloitettiin yli sata vuotta sitten. Pitkästä perspektiivistä on hyötyä suojelupäätöksille.

Pistekuormittajat kuriin

Helsingin sopimuksesta alkaneilla suojelutoimilla ja ohjauskeinoilla on onnistuttu kääntämään monta ikävää kehityskulkua aiempaa ympäristöystävällisempään suuntaan.

Ravinteiden piste- eli yksittäisten suurten kuormittajien hillitseminen lähti liikkeelle jo 1980-luvulla.

1990-luvun puolivälissä pistekuormitus oli pudonnut puoleen, ja vähennys on jatkunut edelleen. Tällä vuosikymmenellä käyttöön otetun jätevedenpuhdistamon ansiosta Pietarin suurkaupunginkaan ei saastuta asukaslukuun suhteutettuna enempää kuin Helsinki.

– Ravinnekuormitus taittui 1990-luvun puolivälissä ja on sen jälkeen vähentynyt merkittävästi. Ympäristömyrkkyjen kuormitus on saatu hyvin pieneksi, ja niiden pitoisuudet meressä pienenevät jatkuvasti, Hyytiäinen kertoo.

Edelleen on kuitenkin asioita, jotka vaativat panostusta, hän sanoo.

– Hajakuormituksen vähentäminen. Muoviroska uutena ilmiönä. Vieras- ja tulokaslajit. Öljytuhojen estäminen. Yleensäkin sen varmistaminen, etteivät ympäristöriskit pääse realisoitumaan.

Tiira nousee lentoon rantakiveltä.
Tiira lähdössä kalaan Suomenlahdelle.Mårten Lampén / Yle

Entä miten Itämeri ja sen perinteisesti suuri kuormittaja maatalous tulevat tällä hetkellä juttuun?

– Myös maatalouden puolella on tehty paljon toimenpiteitä. Aikajänne, jolla vaikutukset näkyvät, on kuitenkin paljon pidempi. Se vaatii vuosikymmenien pitkäjänteistä työtä.

Kansalaisten rooli kasvaa

Uusia haasteita on odotettavissa myös siksi, että helpohkot ja edulliset keinot on jo otettu käyttöön ja jäljellä on kalliimpia ja poliittisesti vaikeampia keinoja, Kari Hyytiäinen sanoo. Se vaatii hänen mukaansa uutta näkökulmaa.

– Yksi lähestymistapa on, että meren tilaa ja ongelmia katsotaan kokonaisuutena. Ei pyritäkään ratkaisemaan vaikkapa rehevöitymistä tai muuta yksittäistä ongelmaa kerrallaan, vaan haetaan sellaiset toimenpiteet, jotka ovat kustannustehokkaita monen tavoitteen edesauttamiseksi.

Sitovat sopimukset ovat poliitikkojen tehtävä, ja viranomaisten kuuluu ohjata ja valvoa, että talouden toimijat noudattavat näitä päätöksiä. Suojelussa on kuitenkin muitakin tasoja, ja niiden oma-aloitteinen työ ylittää lainsäädännön vaatimukset, Hyytiäinen lisää.

– Itämeren maissa on paljon vapaaehtoistoimintaa, jolla on todella suuri merkitys. Säätiöitten rooli on voimakas. Näkisin, että kansalaisyhteiskunnan rooli korostuu jatkossa entisestään.

Verkostumisen voimaa

Hyytiäinen ottaa Helsingin ja Turun kaupunkien Itämeri-haasteen (siirryt toiseen palveluun) esimerkiksi verkostumisen voimasta. Runsas vuosikymmen sitten syntyneeseen verkostoon on liittynyt jo yli 270 organisaatiota Suomesta ja muualta Itämeren ympäriltä. Jokaisella on oma toimenpideohjelmansa, jota ne ovat sitoutuneet toteuttamaan.

Turulla ja Helsingillä sellaisia ovat muun muassa matkustajalaivojen typpidioksidin ja luonnonnurmikenttien typpilannoituksen vähentäminen ja hulevesien biosuodatuksen lisääminen. Myös Hyytiäisen virka Itämeren suojelun ekonomian professorina on yksi Helsingin kaupungin panostuksista.

Myös yksittäisellä ihmisellä on valtaa siihen, miten hyvin Itämeri saadaan toipumaan. Hyödyn hän – tai todennäköisemmin hänen lapsensa tai lapsenlapsensa – näkee konkreettisesti vaikka niin, ettei kesämökin rantavesi enää olekaan sinileväpuuroa.

– Kyllä meidän kulutuspäätöksillämme on loppujen lopuksi suuri merkitys ympäristön tilaan pitkällä aikajänteellä. Sillä, millaisia tuotteita ostamme ja millainen ympäristöjalanjälki niillä on, Hyytiäinen sanoo.

Paljaat jalat vedessä.
Itämeri-tutkijan jalat Suomenlahdessa, Itämeren itäisimmässä lahdessa.Mårten Lampén / Yle

Suomen ympäristökeskus ja sen yhteistyökumppanit julkaisivat viime vuonna verkkolaskurin (siirryt toiseen palveluun), jolla jokainen voi arvioida kulutustottumustensa vaikutuksia Itämereen. Laskuri keskittyy fosforiin ja typpeen, Itämeren rehevöitymisen pääravinteisiin.

Arviolta lähes 60 prosenttia suomalaisen kuluttajan Itämeren-jalanjäljestä johtuu ruoasta, ennen muuta proteiinin eli lihan ja maitotuotteiden tuotannosta.

Meillä on upea meri tässä ympärillä ja lähistöllä.

Kari Hyytiäinen

Vaikka Itämeri vaatii vielä paljon apua toipuakseen kaikesta siitä, mitä ihminen on sille tehnyt ja tekee vieläkin, professori Kari Hyytiäinen sanoo, että voimme hyvillä mielin nauttia kotimerestämme jo nyt.

– Meillä on upea meri tässä ympärillä ja lähistöllä. Ei Itämeri niin huonossa tilassa ole, etteikö siitä voisi nauttia. Mutta tietysti tavoitetaso on paljon kunnianhimoisempi. Realistista on odottaa, että menee vielä vuosikymmeniä, ennen kuin ollaan kaikkien indikaattoreiden osalta hyvässä tilassa.