Moni saksalainen toivoo liennytystä Venäjän kanssa – Saksan tunnetuin venäläiskirjailija: "Saksalaiset ajattelevat, että Venäjä saakin vähän sekoilla"

Saksan liittokansleri Angela Merkel tapaa Vladimir Putinin tänään. Saksanvenäläinen kirjailija Wladimir Kaminer kertoi tapaamisen alla Ylelle, miksi Saksan Venäjä-politiikka vaikuttaa usein kaksisuuntaiselta ja mistä saksalaisten romanttinen Venäjä-mielikuva johtuu.

Saksa
Wladimir Kaminer on Saksan tunnetuin venäläiskirjailija. Hän on kirjoittanut useita kirjoja ja vetänyt legendaarista Russendiskoa Berliinissä.
Wladimir Kaminer on Saksan tunnetuin venäläiskirjailija. Hän on kirjoittanut useita kirjoja ja vetänyt legendaarista Russendiskoa Berliinissä.Uwe Tautenhahn / Yle

BERLIINI Kirjailija Wladimir Kaminerin tunnistaa venäläiseksi siitä, että hän aloittaa anekdootilla. Vuonna 2016 Kaminer oli Turun kirjamessuilla vieraana ja pääsi tapaamaan messujen ohjelmapäällikön aviomiestä.

Mies sattui olemaan tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Tapaamispaikkana oli Kultaranta Naantalissa ja puheenaiheena Venäjä.

– Presidentti vaikutti huolestuneelta. Mutta olisin yllättynyt, jos hän ei olisi ollut huolissaan. Pelko on huono neuvonantaja, mutta auttaa pysymään varuillaan.

Kaminerin muistikuvan he puhuivat sinä vuonna idästä tulleista turvapaikanhakijoista, jotka pääsivät rajan yli hyvin todennäköisesti Venäjän johdon suostumuksella.

– Näin Venäjä testaa länttä. Se kokeilee Euroopassa jokaista tuolia ja pöydänjalkaa ja katsoo, mikä lähtisi irti, Kaminer kertoo Ylelle kotinsa edustalla Berliinin Prenzlauer Bergissä.

Tasavallan presidentin kanslian mukaan Turun kirjamessujen kirjailijoille on järjestetty vastaanottoja Kultarannassa. Presidentti ei muista suoraan puhuneensa Kaminerin kanssa, mutta tapaaminen on luultavasti tapahtunut vastaanotolla.

Kaminer kertoo tavanneensa myös presidentti Tarja Halosen. Tämän kanssa hän puhui sienestyksestä. Venäläistä sekin.

Oikeastaan vain henkilö nimeltä Wladimir Kaminer on venäläinen. Kirjailijana hän kuvailee itseään saksalaiseksi. Saksassa 28 vuotta asunut Kaminer kirjoittaa saksaksi. Etunimen kirjoitusasu on vakiintunut saksalaisittain W-alkuiseksi. Haastattelun hän tekee mieluummin saksaksi kuin venäjäksi.

Kamineria kutsutaan Saksan rakastetuimmaksi venäläiseksi. Hän tuntee venäläiset, hän tuntee saksalaiset ja hän tietää, mitä saksalaiset ajattelevat venäläisistä.

– Saksalaiset eivät halua ongelmia Venäjän kanssa. Mutta he eivät aina ymmärrä, että maailma on muuttunut niin pieneksi, että Venäjän toimet vaikka arabimaissa vaikuttavat myös heihin.

Saksalaisten Venäjä-ajatuksilla on väliä Euroopalle. Siitä muistuttavat toinen maailmansota, kylmä sota ja Saksan nykyasema EU:n johtajana. Myös Suomen ylin valtionjohto seuraa hyvin tarkkaan, minkälaista Saksan Venäjä-politiikka on.

Perjantaina Saksan liittokansleri Angela Merkel tapaa Sotšissa Venäjän presidentin Vladimir Putinin. Aiheina ovat todennäköisesti Yhdysvaltain vetäytyminen Iran-sopimuksesta, EU:n asettamat Venäjän-vastaiset pakotteet sekä molempien maiden ajama Nord Stream 2 -kaasuputki.

Saksa vaatii nyt Nord Stream 2:n ehdoksi, että Ukrainan läpi kulkevia kaasutoimituksia jatketaan, vaikka uusi putki tulisi.

Angela Merkel ja Vladimir Putin.
Vladimir Putin päästi tarkoituksella koiransa huoneeseen, kun hän tapasi Angela Merkelin Sotšissa tammikuussa 2007. Merkelin tiedetään pelkäävän koiria. Paikalla olleet saksalaiset toimittajat olivat raivoissaan. AOP

Euroopassa usein ihmetellään Saksan kaksijakoista Venäjän-politiikkaa. Pakotteita tuetaan Ukrainan sodan vastatoimena, mutta samalla Saksa neuvottelee Ukrainalle haitallisesta kaasuputkesta Venäjän kanssa

– Saksalaiset ajattelevat, että Venäjä saakin vähän sekoilla. Se on aina ollut sellainen, kulkenut omia polkujaan, Kaminer sanoo.

Uusi ulkoministeri Heiko Maas on koventanut asteen verran Saksan Venäjän-politiikkaa, mikä on herättänyt vastustusta hänen omassa sosiaalidemokraattisessa puolueessaan. SPD:ssä on vahva, liittokansleri Willy Brandtin kylmän sodan aikana aloittaman Ostpolitikin perinne, jossa suhteet itään pyrittiin normalisoimaan.

Puolueista oikeistopopulistinen Vaihtoehto Saksalle ja vasemmistolainen Die Linke ovat selkeästi Venäjän-mielisimpiä. Hallituspuolueissa Merkelin kristillisdemokraateissa ja SPD:ssä on enemmän sisäistä hajontaa.

Saksassa termi Putin-Versteher on laajasti käytetty ja tarkoittaa Venäjän nykypolitiikkaa puolustelevaa Putinin ymmärtäjää. Siihen liittyy niin sanottu whataboutismi: kyllähän länsikin aloittaa sotia ja harrastaa propagandaa, voisi Putin-Versteher sanoa Venäjää puolustaessaan.

Kaminerin mukaan Saksan Venäjä-suhde on hapuileva selkeästä syystä. Ulkopolitiikka on vasta lapsenkengissä. Kylmän sodan ajan Yhdysvallat pääosin hoiti vaikeita Venäjä-suhteita Länsi-Saksan puolesta.

YYA-ajan Suomeen verrattuna tässä on suuri ero.

– Saksa ja Eurooppa olivat vuosikymmeniä isonveljen varjossa. Ei tarvittu omaa ulkopolitiikkaa tai keskustelua venäläisten kanssa. Sinä aikana kaikki Venäjä-suhteet liittyivät tanssiin ja lauluun. Mikä ei koskenut kulttuuria tai taloutta, ei kuulunut niille.

Nyt Donald Trump vetää Yhdysvaltoja irti länsirintamasta. Isoveljeä ei enää ole. Euroopan, ja erityisesti Saksan, on otettava aiempaa suurempi rooli Venäjä-suhteiden hoidossa.

Eurooppa seuraa tarkasti Merkelin ja Putinin tämänpäiväistä tapaamista Sotšissa. Merkel kuuntelee puolestaan äänestäjiään. Suhde Venäjään jakaa Saksaa sisäisesti Venäjä-mieliseen entiseen Itä-Saksaan ja kriittisempään Länsi-Saksaan.

Mielipidemittausten mukaan yli puolet saksalaisista haluaisi Saksan lähentyvän Venäjän kanssa. Putinia pidetään pienempänä murheena kuin Yhdysvaltain Trumpia.

Vladimir Putin kättelee  Dmitri Medvedeviä.
Wladimir Kaminerin mukaan entinen liittokansleri ja nykyinen Nord Stream -johtaja Gerhard Schröder on langennut hyvin yksinkertaiseen KGB-tyyliseen ansaan. Putin käyttää häntä politiikassaan, halusi Schröder olla mukana tai ei, Kaminer sanoo. Schröder (keskellä) osallistui Putinin virkaanastujaisiin 7. toukokuuta. Oikealla pääministeri Dmitri Medvedev.Alexei Druzhinin / EPA

Saksalaisten Venäjä-suhdetta voisi luonnehtia ennen kaikkea tunteelliseksi – toisinaan jopa romantisoiduksi. Entisen Itä-Saksan alueella nostalgisoidaan aikoja, jolloin itäsaksalaiset rakensivat yhdessä sosialismia venäläisten kanssa. Suurilla rakennustyömailla he istuivat iltaisin yhdessä nuotiolla ja lauloivat, Kaminer sanoo. Oli ystävyysseuroja, vaikkakin osin pakotettuja, mutta ihmiset tapasivat toisiaan.

– Edelleen luokseni tulee itäsaksalaisia, joilla on mukanaan näiden ystävyysseurojen vanhoja jäsenkortteja. He sanovat maksaneensa vuosikymmeniä, mutta missä se ystävyys nyt on.

Kaminerin vastaus kysyjille on vakio. Venäläiset ovat yhä samoja, mutta heillä on tällä hetkellä suuria ongelmia politiikkansa kanssa. Kaminer ei ole Putin-Versteher – hän suhtautuu Putinin politiikkaan hyvin kriittisesti.

Länsi-Saksassa sen sijaan ei ollut samalla tavalla kontakteja tavallisiin venäläisiin. Venäjä oli heille kylmän sodan kahtiajaon vihollinen. Mutta yhtä kaikki, suhde Venäjään oli tunteellinen, tosin eri tavalla.

– Lännessä Venäjästä tiedetään suuri sielu ja fatalismi. He rakastavat ja pelkäävät samaan aikaan suurta tuntematonta.

Suomalaisesta voi olla hämmentävää, että Itä-Saksassa asuneet ihmiset toivovat Saksan lähentyvän Venäjää. Siis maata, jonka edeltäjä Neuvostoliitto oli suuri syy Itä-Saksassa tapahtuneeseen sortoon.

Nyky-Venäjä tekee nykyään omalle kansalleen hyvin samanlaisia asioita kuin Itä-Saksa aikanaan. Todellista demokratiaa ei ole, kansalaisvapauksia rajoitetaan jatkuvasti ja poliittisista syistä päätyy helposti vankilaan. Silti Putin-Verstehereitä löytyy erityisesti idästä.

Neuvostoliiton valtapiirissä olleessa Itä-Berliinissä kasvanut Irmtrud Musold, 74, vastustaa EU:n asettamia Venäjän-vastaisia pakotteita. Hän kertoo DDR:n sortokoneiston olleen hirvittävä, mutta hänen mukaansa syyllisiä eivät olleet venäläiset.

– Voi olla, että venäläiset näyttivät mallia, mutta sortokoneisto oli saksalaisten käsissä. He tekivät kaiken kaksi kertaa kauheammin.

Itä-Saksassa kasvanut Irmtrud Musold, 74, ja Länsi-Saksassa kasvanut Renate Goebel, 68, olivat kävelyllä neuvostomuistomerkillä Berliinin Treptower Parkissa. Saksan itäosissa suhtaudutaan Venäjään länttä suopeammin.
Itä-Saksassa kasvanut Irmtrud Musold, 74, ja Länsi-Saksassa kasvanut Renate Goebel, 68, olivat kävelyllä neuvostomuistomerkillä Berliinin Treptower Parkissa. Saksan itäosissa suhtaudutaan Venäjään länttä suopeammin.Uwe Tautenhahn / Yle

Musold on kävelyllä Berliinin Treptower Parkin neuvostomuistomerkillä, jonne on haudattu toisessa maailmansodassa kaatuneita neuvostosotilaita.

Muistomerkillä kiteytyy toinen saksalaisten Venäjä-ymmärtämisen juurisyistä. Saksalaisten valtaisa syyllisyys toisen maailmansodan ajalta ei kohdistu vain juutalaisten joukkotuhoon, vaan myös kymmeniin miljooniin kuolleisiin neuvostosotilaisiin.

– Saksa teki todella hirvittäviä asioita, lapsille, naisille ja venäläisille sotavangeille. Heidät näännytettiin hengiltä. Totta kai meidän täytyy yhä tuntea suurta syyllisyyttä, Musold sanoo.

– Venäläiset kohtelivat meitä myöhemmin yhtä brutaalisti. Mutta me aloitimme.

Toinen maailmansota on kietoutunut perheiden kohtaloihin sekä Saksassa että Venäjällä. Saksassa hävetään, mutta Venäjällä uusille kierroksille lähtenyt nationalismi korostaa entistä enemmän Neuvostoliiton voittoa natsi-Saksasta.

Venäjältä kotoisin olevalle Kaminerille voitonpäivän suurieleinen juhlinta Venäjällä on irvokasta. Kuka haluaa juhlia kymmenien miljoonien hengen vienyttä sotaa?

– Voitonpäivän merkitys on otettu nyt politiikan välineeksi. Sen pitäisi olla itkun ja surun päivä, Kaminer sanoo.

Ja itse asiassa, lopullinen voittaja ei ehkä olekaan Neuvostoliiton seuraajavaltio Venäjä. Kaminer sanoo, että Saksa voitti häviämällä sodan. Se pääsi eroon totalitaarisesta valtiosta ja sai samalla rokotteen ääriliikkeiden valtaan nousua vastaan hyvin pitkäksi aikaa. Neuvostoliitto voitti sodan teknisesti, mutta nyky-Venäjä on heikko.

Juuri heikkoutensa vuoksi Venäjä on Kamenerin mukaan aggressiivinen ulkomaita kohtaan. Sota on hänen mukaansa heikkojen valtioiden viimeinen vaihtoehto paeta sisäisiä ongelmiaan, kun muutakaan ei enää keksitä.

– Sota on päivitys, asetusten nollaamista.

Treptower Parkin muistoalueelle on haudattu kaatuneita neuvostosotilaita.
Treptower Parkin muistoalueelle on haudattu kaatuneita neuvostosotilaita.Uwe Tautenhahn / Yle

Saksaa konflikti ei hyödytä toisin kuin talousongelmista kärsivää Vladimir Putinia. Nyky-Saksassa on vahva pasifistinen ajattelu, eikä se esimerkiksi osallistunut Syyrian ohjusiskuun Ranskan ja Britannian tavoin. Saksan johto on puhunut viime vuosina ottavansa lisävastuuta Euroopan turvallisuudesta, mutta näyttöjä odotetaan yhä.

Venäjän suhteen Angela Merkel on ottanut kovemman linjan kuin moni muu Euroopan johtaja.

Maailmanpolitiikan henkilöityminen Kiinan, Yhdysvaltojen ja Venäjän johtajiin pakottaa Euroopan kuitenkin tulemaan ulos suurvaltojen varjoista aivan uudella tavalla. Yhdysvaltojen vetäytyminen Iran-sopimuksesta on suuri testi, sillä Euroopan valtiot ovat vakuuttaneet pysyvänsä mukana.

Moni odottaa Saksan näyttävän mallia.

– Saksa on voinut pitää itseään rauhankyyhkynä, ei vain maan sisäisesti vaan myös huligaanivaltioiden kanssa. Mutta maailmanpoliisia ei enää ole. Ei ole amerikkalaista poliisia, jolle soittaa, kun huligaanit käyttäytyvät huonosti, Kaminer sanoo.