"Olimme kuvitelleet, että asia olisi lopullisesti ratkaistu" – suomalaisasiantuntijakin yllättyi otsonituholaisen mystisestä paluusta

Otsonikerrosta tuhoavien päästöjen löytyminen vaarantaa ilmakehän toipumista. Päästöjen alkulähteen olisi löydyttävä pian.

otsonikato
Säteilymääriä mitataan Glaciar Union -tutkimusasemalla Etelämantereella.
Otsonikato keskittyy napa-alueille. Kuvassa mitataan säteilymääriä Glaciar Union -tutkimusasemalla Etelämantereella.Felipe Trueba / EPA

Niitä ei pitänyt olla enää. Päästöjen ilmoitettiin olleen nolla.

Tutkijat ovat olleet ihmeissään siitä, että tuntemattomasta paikasta purkautuu ilmakehään tonneittain otsonikehää tuhoavaa kaasua, vanhaa kunnon freonia, jota käytettiin muun muassa kylmäaineissa ja vaahtomuovien valmistuksessa.

Vuoden 2012 jälkeen ilmakehään on päässyt 13 000 tonnia CFC-11-kaasua vuodessa, kertoi Nature-lehdessä julkaistu tutkimus (siirryt toiseen palveluun). Tutkimustulos ihmetyttää myös suomalaista asiantuntijaa.

– Yllättävää tässä on se, että kyseessä on juuri CFC-11-kaasu eli se perusfreoni. Se on vertailuaine, johon peilataan muiden otsonituholaisaineiden tuhokykyä. Sen ja muiden freoniksi kutsuttujen CFC-aineiden rajoittamisesta alkoi otsonikerroksen tuhoutumisen ratkaisu, sanoo ylitarkastaja Tapio Reinikainen Suomen ympäristökeskuksesta Sykestä.

CFC-kaasua alettiin rajoittaa maailmanlaajuisesti 1987 solmitulla sopimuksella, ns. Montrealin pöytäkirjalla. Reinikainen on ollut muun muassa Suomen neuvottelijana Montrealin pöytäkirjan sopimuksessa ja viranomaisena sen täytääntöönpanossa.

Reinikaisen mukaan erikoista tuoreessa raportissa on se, että kyseisten aineiden tuotanto on lopetettu käytännössä kokonaan jo 2006.

– Sen takia on kovin yllättävää, että yhtäkkiä näiden aineiden ilmakehän pitoisuuksien väheneminen onkin puoliintunut. Se kertoo joko siitä, että päästöjä on tullut jostain lisää tai ilmakehän dynamiikka on muuttunut.

Syy on löydyttävä

Reinikainen selittää, että CFC-11 eli trikloorifluorimetaani on pitkäikäinen aine ilmakehässä. Ilmakehä rupeaa toipumaan silloin, kun päästöjä on vähemmän kuin mitä niitä luonnollisesti tuhoutuu ilmakehässä. Toipuminen on kuitenkin hidasta ja kestää vuosia, vuosikymmeniäkin.

– Olimme kuvitelleet, että tämä ongelma on lopullisesti ratkaistu tämän aineen osalta.

Reinikainen korostaa, että kyseessä on todellakin melko suuri uutinen. Päästöjen tällä määrällä otsonikerroksen toipuminen hidastuu ja jopa vaarantuu, mikäli mysteeriä ei ratkaista ja päästöjä saada kuriin.

– Tämä päästötaso ei kaada otsonikerroksen toipumista mutta saattaa hidastaa sitä. Asia on sen verran merkittävä, että syy on löydyttävä, etteivät päästöt ainakaan laajene.

Lähde: ilmatieteen laitos
Ilmakehässä olevat kasvihuonekaasut toimivat kasvihuoneen lasikaton tavoin. Osa auringon lämpösateilystä jää tämän niin sanotun lasikaton alle.YLE uutisgrafiikka

Vanhat synnit eivät ole syynä

Tapio Reinikaisen ensimmäinen arvio oli, että mystinen päästölisäys olisi tullut ilmakehään lähinnä käytöstä poistetuista laitteista ja vanhoista vaahtomuoveista. Kaatopaikalle huolimattomasti heitettyinä kaasut pikku hiljaa päätyvät taivaan tuuliin.

Tutkimus kuitenkin osoitti, että näin ei ole.

– Jos nämä tulisivat juuri näistä vanhoista synneistä, joita ei ole kerätty talteen ja asianmukaisesti hävitetty, silloin kaasujen jakautuminen ilmakehässä eteläisen ja pohjoisen pallonpuoliskon välille olisi aika yhtenevä.

– Mutta jos kysymys on tuotannosta tai yksittäisistä pistemäisistä päästölähteistä, niin ne ovat aina pohjoisella pallonpuoliskolla. Nyt pitoisuuserot pallonpuoliskojen välillä ovat kasvaneet. Tämä kertoo siitä, että kyse on luultavasti tuotannosta pohjoisella teollistuneella osalla maailmaa, Reinikainen arvelee.

Naturessa julkaistun tutkimuksen mukaan päästöt ovat peräisin Itä-Aasiasta: Kiinan, Mongolian tai Korean niemimaan suunnalta.

Havainnot tehtiin Havaijilla, Mauna Loan havainnointiasemalla, jossa itse asiassa tarkkailtiin aivan toista kaasua. Siinä yhteydessä havaittiin yllättäen, että ilmakehässä on myös CFC-11-kaasua, kovan luokan otsonituholaista.

Tutkijat ovat nyt ryhtyneet salapoliisityöhön.

– Vielä tässä vaiheessa ei ole tietoa, mikä maa tai mitkä laitokset kaasua tuottaisivat. Nyt selvitetään, mistä se päästölähde löytyy.

Sormella ei voi osoitella

Reinikainen arvioi, että nyt todettu tonnien päästömäärä voi olla periaatteessa peräisin jopa yhdestä ainoasta suuresta laitoksesta.

– Periaatteessa jättimäinen laitos voisi tuottaa tuon määrän, mutta voi olla, että kyseessä on joukko laitoksia.

Asiantuntija kuitenkin korostaa, että kyse on nimen omaan tuotannosta. Aineita ei pitäisi edes olla enää varastoissakaan, sillä kaiken tuotannon piti olla lopussa jo yli kymmenen vuotta sitten. Tuotanto on laitonta kaikkialla maailmassa.

Tapio Reinikainen ei esimerkiksi usko siihen, että Kiinan valtio tuottaisi tuholaiskaasua tahallaan. Kiina on ollut viime aikoina aktiivinen Montrealin pöytäkirjan toteuttajana.

– Kiina on ollut hyvin eteenpäinsuuntautuva, edistyksellinen ja myönteinen uudelle kehitykselle. Kiinalla on lisäksi itsellään teollista kapasiteettia tuottaa näille vaihtoehtoja. Paluu johonkin todella antiikkiseen CFC-11:een tuntuisi todella oudolta.

Kyse on lopulta kuitenkin myös siitä, onko kyseisellä maalla oma teollisuutensa kontrollissa, olipa kyseessä mistä maasta tahansa tulevat päästöt tahansa.

– Onko siellä joku teollisuusyritys löytänyt markkinasegmentin, joka voisi ostaa tälläisiä kaasuja? Sekin tuntuu vähän oudolta, koska näitä kaasuja käytävien laitteidenkin tuotanto on pitkälle lopetettu. Tuntuu erikoiselta, Reinikainen pohtii.

– Tässä vaiheessa tämä on kyllä arvoitus.

Nasan Aura- ja Suomi-satelliittien mittauksista muodostettu kuva eteläisen napa-alueen otsonikerroksen paksuudesta. Sinisellä alueella otsonikerros on ohuimmillaan ja punaisilla paksuimmillaan.
Nasan Aura- ja Suomi-satelliittien mittauksista muodostettu kuva eteläisen napa-alueen otsonikerroksen paksuudesta. Sinisellä alueella otsonikerros on ohuimmillaan ja punaisilla paksuimmillaan. Keskimäärin otsonikerroksen ohuin alue oli syys-lokakuussa 2013 21 miljoonaa neliökilometriä ja 1990-luvun puolessa välissä 22,5 miljoonaa neliökilometriä.Nasa

Aikaisempikin mysteeri

Reinikainen kuitenkin sanoo, että myös aiemmin on ollut vastaava erikoinen tapaus. Kyse oli hiilitetrakloridista, joka on myös kova otsonituholainen. Raportoidut päästöt olivat pienempiä kuin ilmakehän pitoisuuksien perusteella arvioidut päästöt.

– Ero ei ollut valtava, mutta sitä selvitettiin ja lopulta selvisi, että oli useampia eri syitä, jotka pystyttiin paikantamaan. Uskon, että tässäkin tapauksessa pystytään selvittämään syy, olipa se sitten tahaton tai tahallinen.

Kaiken lisäksi katseet pitäisi kääntää vanhoihin vaahtomuoveihin sekä käytettyihin kylmäaineisiin. Montrealin pöytäkirjaan nimittäin ei kuulu aineiden talteenoton ja hävittämisen valvominen. Näistä tulevia päästöjä tulee vuosittain arviolta 1,5 gigatonnia.

– Se on mittakaavaltaan melko suuri asia, sellainen, jolla saadaan kasvihuonepäästöjä alaspäin. Meillä Suomessa ja EU:ssa sitä tehdään, mutta isossa osassa maailmaa se on retuperällä, Reinikainen muistuttaa.

Lue myös:

Tutkijat ihmeissään: Tuntemattomasta paikasta purkautuu ilmaan tonneittain otsonia tuhoavaa kaasua

Lähteet: Yle