Vespa Laine tekee musiikkia huonekasveilla: “Käsissäni olikin punkbändi, eikä kamariorkesteri”

Valosuunnittelija Vespa Laineen viidentoista huonekasvin bändi säestää nykytanssiesseetä ja pyrkii herättämään keskustelun kasvien oikeuksista.

nykytaide
Vespa Laineella on 15 huonekasvin bändi!
Vespa Laineella on 15 huonekasvin bändi!

Toiselle koivunlehdelle hän kuiskutteli kehuja, toista haukkui. 6-vuotias Vespa Laine oli ottanut lehdet pihapuusta ja asetellut ne huoneeseensa valkoisten paperien päälle lepäämään. Hän halusi nähdä, mitä kasveille puhuminen saa niissä aikaan. Useamman päivän kuiskuttelujen jälkeen tulos oli selvä.

Haukuttu lehti voi huonommin.

30 vuoden päästä Teatterikorkeakoulusta valosuunnittelijaksi valmistunut Vespa Laine asuu Turun ulkosaaristossa ja kaipaa kipeästi älyllistä törmäytystä. Arki vuoden vanhan lapsen kanssa, kolmen tunnin matkan päässä mantereesta, on samaan aikaan ihanaa ja kamalaa. Hän kaipaa valosuunnittelijan töitä, mutta laitosteatteriin hän ei halua. Ei takaisin sinne, mikä on jo nähty.

Seuraava vuosi 2011 on yhtä ilotulitusta. Turku on Euroopan kulttuuripääkaupunki ja työtehtävät ovat herkullisia. Juhlahumun laantuessa mielessä alkaa junnata ajatus siitä, miten työllistää itse itsensä. Miten saisi tehdä töitä ihan yksin. Millainen olisi valosuunnittelijan soolo. Etenkin sitä Vespa Laine miettii miettimästä päästyään.

Miltä kuulostaisi kasvien ääni?

Pullopuutarhat. Niihin hän hurahtaa kesken ammatti-identiteettinsä pohdintaa.

Keskellä vuoden 2013 synkintä talvea hän istuttaa lasipurkkiin mehikasvin, aloe veran. Idea on tuomittu epäonnistumaan, sillä valo ei riitä. Kolmen kuukauden kuluttua Vespa Laine laskee lasikannen purkin päälle ja kantaa mädäntyneen kasviraadon pihamaalle. Unohtaa koko hullutuksen, mutta löytää purkin kesällä ja hämmentyy. Purkin sisälle jääneestä mullasta on noussut sammaleen sekaan sinnikäs saniainen.

Hän hullaantuu. Kaivaa kaiken tiedon saniaisista. Saa selville, että ne ovat vanhempia kuin dinosaurukset. Että niiden lisääntymismetodi poikkeaa kaikista muista kasveista. Että hänen saniaisensa osasi tehdä lasipurkkiin sisään oman biosfäärinsä.

– Koin valaistumisen. Valon tärkein tehtävä on fotosynteesin mahdollistaminen ja elämän ylläpitäminen. Kaikki paitsi fotosynteesi on turhaa, Vespa Laine toteaa.

Hän purskahtaa hersyvään nauruun ja on silti aivan tosissaan.

Tajusin suhtautuneeni kasveihin ylimielisesti.

Vespa Laine

Parin vuoden päästä, turkulaisessa taiteilijaresidenssissä hän alkaa pohtia, että jos kasveilla olisi ääni, millainen se olisi. Teatterikorkeakoulussa valosuunnittelun oppitunneilla oli opetettu lähestymään valoa fysiikan opein, mittaamalla. Vespa alkaa pohtia, miten kasvien sähkövastuksen voisi mitata ja miten sen saisi ihmisen kuultavaksi.

Kasveista ekalla keikalla punkkareita

Viime vuoden marraskuussa Vespa Laineen ajatusleikit ovat konkretisoituneet taideteokseksi. Ferns-teoksen ensi-iltaa hän jännittää viidentoista huonekasvin ympäröimänä.

30 ihmistä tuijottaa lavalle, jossa yksi bändin jäsenistä nukkuu. Yksi ujeltaa korvia huumaavasti mitä sattuu. Kasviorkesterin ensimmäinen keikka on vasta alkanut. Valosuunnittelija Laine muuntelee huonekasvien sähkövastusta suihkuttamalla bändin jäsenten päälle vettä, tarjoamalla niille valoa ja sivelemällä niiden lehtiä. Kukkaruukkujen juurella olevat pienet kaiuttimet eivät vaan suostu toistamaan yhtään samanlaisia ääniä kuin harjoituksissa.

– Se oli kaaos. Minulla olikin käsissäni punkbändi, eikä kamariorkesteri. Se teos, minkä olin päiväsaikaan harjoitellut, ei ensi-illassa onnistunut lainkaan. Nukkumaija esimerkiksi oli päivän treeneistä niin väsynyt, että sammui heti keikan aluksi. Tajusin suhtautuneeni kasveihin ylimielisesti. Ymmärsin, että kasvit tekevät mitä haluavat.

Huonekasveilla on välillä hyvä ja välillä huono keikkapäivä.

Vespa Laine

Vespa Laineen kasviorkesterin riveissä on edelleen alkuperäisjäseniä. Osa taas on tapettu liiallisella kastelulla. Vespa Laine vitsailee, että kasvien keikkaraidereita on luettu liian huolimattomasti. Mitä tahansa huonekasvia ei bändin jäseneksi kelpuuteta. Kaikki kukat eivät kestä keikkaelämää taivutteluineen ja silittelyineen.

Traakkipuu on bändin diiva

Porin taidemuseon pihamaalla valkoisiin pukeutunut mies vispaa käsiään edestakaisin, koukistelee polviaan ja huohottaa. Tanssija Janne Kilpiö kuvantaa kasvien aisteja. Hän on viidentoista Fern Orchestra -tähden ympäröimänä. Pikkupeikonlehti, traakkipuu, kultapalmu, sädekaisla, muratti, jukkapalmu, posliinikukka, palmuvehka, peikonkämmen, viirivehka, rönsylilja, muulinkorva, anopinkieli, joulukaktus ja yksi punainen kasvi, jonka nimeä kukaan ei muista, ovat valmiita ujeltamaan, maiskuttelemaan, naksahtelemaan ja vinkumaan. Arboretum - Plant Series II -tanssiessee alkaa.

Valosuunnittelija Vespa Laine ja äänisuunnittelija Markus Heino nostavat kuplamaisen kasvihuoneen sisällä kasvin yksi kerrallaan syliinsä. Osa yleisöstä pääsee istumaan kuplan sisään, osa kurkkii esitystä läpinäkyvän kasvihuoneen tuuletusluukuista.

Kuhunkin kasviin on liitetty kaksi sensoria. Toisen johdon päässä on kuparikolikko, jolla kasvia silitellään. Toisen piuhan päässä on parsinneula, joka on tökätty kiinni kasviin tai sen multaan. Johdot kuljettavat tietoa kasvin sähkövastuksesta kukkaruukussa olevaan lasitölkkiin, jonka sisällä oleva virtapiiri muuntaa kasvin resistanssin ihmiskorvan kuultavaan muotoon. Jokaisella kasvilla on omanlaisensa ääni, pulssi.

– Traakkipuu on bändin diiva. Pikkupeikonlehti on kuin erittäin ammattitaitoinen basisti. Sellainen, joka voi soittaa missä bändissä vain, milloin vain. Toki kaikilla huonekasveilla on välillä hyvä ja välillä huono keikkapäivä, Vespa Laine kuvailee bändin jäseniä, jotka majoittuvat keikkojen välillä hänen perheensä keittiössä.

“Miten kasvi tässä tilanteessa tekisi?”

Kasvit ovat saaneet Vespa Laineen pohtimaan paljon ihmisyyttä. Kasveilta olisi Vespan mukaan niin paljon opittavaa. Todisteeksi hän alkaa kertoa tarinoita kasveista. Australialaisista puista, jotka puolustautuessaan aiheuttavat eläinten massakuolemia. Eteläamerikkalaisista puista, jotka vaeltavat tuhannen vuoden matkan vuorten yli. Joulukuusista, joiden huumaava tuoksu on puun hätähuuto. Panssarisiimalevästä, jonka erittämä myrkky on vaarallista vain ihmiselle.

– Meidän ihmisten pitäisi ajatella kollektiivisuutta, eikä olla niin itsekkäitä. Kasvit eivät ole individualisteja, vaan ne ajattelevat koko lajiston parasta.

Vespa Laine haluaisi, että eläinten oikeuksien rinnalla pitäisi puhua kasvien oikeuksista. Hän on huomannut, että kun ihmiset kantavat huolta kasveista, on huolen taustalla pelko maiseman muuttumisesta. Ei huoli kasvien hyvinvoinnista.

Saimme aikaan hyvän väittelyn siitä, voiko kasvien tai levien kanssa käydä vuoropuhelua.

Vespa Laine

Itse hän on huomannut nykyisin usein ajattelevansa, mitä kasvi tässä tilanteessa tekisi. Kesäkuumalla auringonpaahteessa Vespa Laine ottaa bändikavereistaan oppia ja kääntää kylkensä, ei enää selkänsä, kohti aurinkoa. Näin hän polttaa itsestään mahdollisimman pienen siivun.

Taidetta leviä sheikkaamalla

Kasviorkesterin bändäri. Sillä nimellä Vespa Laine itseään kuvailee. Hän on kasvien musiikin mahdollistaja. Hän ei haluaisi inhimillistää huonekasveja, mutta se on lähes mahdotonta. Väkisinkin puheeseen eksyvät sanavalinnat hän ja he, kun puhe kääntyy kasviorkesterin jäseniin.

Sanavalinnat paljastavat Vespa Laineen miettivän, vaikkakaan ei kovin vakavissaan, oman taiteentekonsa eettisyyttä.

Valosuunnittelija Vespa Laine
Mari Kahila / Yle

– Mehän tehdään musiikkia häiritsemällä kasvien luonnollista tilaa. Kyllä he tai ne varmasti haluaisivat mieluummin olla vain rauhassa. Toisaalta voin sanoa samoin kuin taiteilijoille sanotaan: Et saa tästä palkkaa, mutta paljon näkyvyyttä. Kuinka moni traakkipuu voi sanoa päässeensä tapaamaan vaikkapa useita satoja porilaisia?

Taidetta Vespa Laine haluaa seuraavaksi tehdä levien kanssa. Panssarisiimalevät tuottavat valoa esimerkiksi kovassa aallokossa. Valotaiteilija Laine on päässyt tutustumaan Suomen ympäristökeskuksen merentutkimuslaboratoriossa kasvatettuihin leviin. Ensitapaamisella hän sai ravistella leviä lasipurkeissa pimeässä huoneessa. Meritutkijat totesivat, etteivät itse olleet saaneet leviä loistamaan koskaan niin kirkkaina.

– Vitsailimme hehkun johtuvan minun hyvästä pössiksestäni. Saimme aikaan hyvän väittelyn siitä, voiko kasvien tai levien kanssa käydä vuoropuhelua. Vaikken oikein asiaa täysin ymmärräkään, uskon silti vakaasti että voi.

Arboretum - Plant Series II -nykytanssiesseen ensi-ilta on 19.5.2018 Porissa, jossa on toukokuussa vielä kolme esitystä. Kasviorkesteri esiintyy kesäkuussa myös Paraisilla, Korppoossa ja Turussa.