70 vuotta sitten Suomessa rakennettiin purjelentokone, joka on yhä ainoa laatuaan maailmassa – pian se lentää taas

Tuuli rikkoi vuonna 1948 valmistuneen PIK-7 Harakka III -purjelentokoneen viime kesänä.

ilmailu
PIK-7 Harakka III
Kevyt kone painaa siipineen vain 90 kiloa.Karhulan Ilmailukerho

Puiset lentokoneen siivet nojaavat hallin seinää vasten. Siipien reunoista on halkeillut palasia, ja rimoja on poikki. 70-vuotias purjelentokonevanhus vaurioitui viime kesänä, kun tuuli heitti sen lentokentällä ympäri.

– Yksi kerta ei riittänyt. Kun olimme hakemassa konetta pois ja laittamassa vetonarua kiinni, tuuli nappasi koneen taas, ja se vaurioitui vielä vähän lisää, lennonopettaja Oiva Lehtinen Karhulan Ilmailukerhosta harmittelee.

Karhulan Ilmailukerhon lennonopettaja Oiva Lehtinen
Lennonopettaja Oiva Lehtinen on viettänyt lähes koko elämänsä lentokoneiden parissa.Sakari Saksa / Yle

Kyse ei ole mistä tahansa koneesta. Vuonna 1948 valmistunut PIK-7 Harakka III on ainut laatuaan maailmassa.

– Koneen arvoa ei voi rahassa mitata. Se on uniikki kappale.

Konetyypin edeltäjä, Harakka I kehitettiin Petroskoista vuonna 1941 löytyneen neuvostoliittolaisen Antonov US-3-liitokoneen pohjalta. I- ja II-mallien koneita valmistettiin kymmeniä kappaleita. Paranneltu, III-versio ei tuntemattomasta syystä sarjatuotantoon päätynyt.

– Aiemmissa malleissa oli alla suksi. Teekkarit kehittivät Harakka III-malliin pyörän. Lisäksi rungon kehikkorakenne on erilainen. En tiedä, miksi tätä konetta ei tehty enempää, Lehtinen toteaa.

PIK-7 Harakka III
Harakan runko on valmistettu koivuvanerista.Sakari Saksa / Yle

Teekkarit lensivät Helsingissä rakentamallaan koneella kymmenisen vuotta. Helsingistä kone päätyi Vaasan ja edelleen Haminan ilmailukerhoille. Karhulan Ilmailukerholle hävitysuhan alla ollut kone päätyi nelisenkymmentä vuotta sitten.

– Meille tuli 80-luvun alussa ilmoitus, että Haminassa puretaan vanha parakki ja siellä on lentokone. Ellette tule hakemaan sitä pois, niin se menee kaatopaikalle. Vanhat koneet eivät jaksa kiinnostaa, kun uusia tulee tilalle.

PIK-7 Harakka III
Siipien pellavakankaiset verhoilut joudutaan uusimaan.Sakari Saksa / Yle

Ilmailukerho pelasti ainutlaatuisen koneen. Se oli varastoituna hallin orsille parikymmentä vuotta, kunnes kerholaiset päättivät kunnostaa koneen lentokuntoon. Parin vuoden aikana kone korjattiin täysin, ja sitä alettiin käyttää koulutuskoneena. Se on ollut lentokäytössä 2000-luvun alusta saakka, aina viime kesäiseen onnettomuuteen asti.

– Kyllähän se harmitti, mutta ei siinä auta muu kuin alkaa kunnostamaan. Uniikki, historiallinen kone täytyy saada kuntoon, Lehtinen toteaa.

PIK-7 Harakka III
Kuljetusta helpottava pyörä on Harakka III-mallin erikoisuus.Juulia Tillaeus / Yle

Kunnostus on hidasta

Museovirasto myönsi tänä vuonna ensimmäistä kertaa avustusta arvokkaiksi luokiteltujen ilma-, raide- ja maantieliikenteen kulkuvälineiden entisöintiin. Aiemmin rahaa on myönnetty ainoastaan laivojen kunnostukseen. Karhulan Ilmailukerho sai Museovirastolta 600 euroa Harakka III:n kunnostukseen.

PIK-7 Harakka III
Siipien rakenteet kärsivät viime kesänä sattuneessa välikohtauksessa.Juulia Tillaeus / Yle

– Se nippa nappa riittää. Haasteita aiheutuu sopivan materiaalin löytämisestä. Mäntyrima ei saa olla mitään räkäpuuta, vaan sen täytyy olla hyvää, tiheäsyistä mäntyä.

Koneen korjaaminen aloitetaan rakenteiden purkamisella. Murskaantunut kaaristo saumataan ja rakennetaan uudelleen. Siipien verhoilut puretaan ja uusitaan.

– Se ei näytä kovin pahalta, mutta voi mennä satojakin työtunteja ennen kuin kone on lentokunnossa. Korjaamiseen menee vähintään vuosi. Tällaisen lentokoneen korjaaminen on hidasta, Lehtinen toteaa.

Lentämisen hurmaa

Harakan liito kestää muutaman minuutin. Purjelentokone vedetään ilmaan auton avulla. Maksimikorkeuden saavutettuaan kone vajoaa noin metrin sekunnissa.

–Jossain 300 metrin korkeudessa tällä on käyty. Kyllähän se huimalta näyttää, kun ei ole ympärillä oikein mitään ja vanerinpalan päällä istuu. Istuin on ihan alkuperäinen, vuodelta 1948. Vähän kovahan se on. Se on lentämisen hurmaa, että jos on vähän huono penkki, niin ei haittaa, Lehtinen nauraa.

Nopeusmittaria Harakassa ei ole, mutta se kulkee Lehtisen arvion mukaan noin 70 kilometriä tunnissa. 14-vuotiaasta saakka lentämistä harrastanut Oiva Lehtinen on lentänyt Harakalla kymmeniä kertoja.

– Kun lentämisen kerran oppii, niin se on vähän kuin polkupyörällä ajaisi. Ei se ole vaikeaa, Lehtinen hymyilee.

PIK-7 Harakka III
Siivet korjataan ja verhoillaan uudelleen.Juulia Tillaeus / Yle