Sudet söivät Haka- ja Rippe-koiran, mutta Jane jäi henkiin – ihmisvaikutteiselle reviirille asettuva susipari aiheuttaa usein ongelmia

Valtio korvaa Suomessa vuosittain noin 50 suden tappamaa koiraa.

Kotimaa
Tauno Anttonen Ripe-koiransa haudalla. Susi tappoi Anttosen lemmikin.
Tauno Anttonen ja hänen vaimonsa Ritva kokivat kovan iskun, kun susi söi perheen lemmikin kotipihasta. Videolla Anttosen lisäksi kaksi muuta koiranomistajaa kertovat kohtaamisistaan suden kanssa. Kuvamateriaali voi järkyttää herkimpiä.

Sudet veivät kahdeksanvuotiaan suomenpystykorva Ripen sen kotipihasta Rokuanjärven rannassa Vaalassa.

– Ritva oli käynyt hakemassa Ripen kanssa postin postilaatikolta kolmen kilometrin päästä. Sen jälkeen Rippe jäi lepuuttelemaan ulos tuohon keittiön ikkunan alle ja nukahti siihen, kertoo Tauno Anttonen.

Ripellä oli tapana tulla omin neuvoin sisään seitsemän maissa. Kun koiraa ei kuulunut, Anttonen lähti vaimonsa kanssa katsomaan, mitä oli tapahtunut.

– Ensimmäisen verijäljen löysimme koirankopin vierestä. Sitä seurattiin tuonne kumpareella, mistä löytyi isommat verijäljet. Siitä tiesi, että Rippe on lähtenyt, jatkaa Anttonen.

Myöhemmin jälkiä seuraamalla selvisi, että pihaan oli tullut kaksi sutta. Toinen tuli tietä pitkin ja toinen kiersi pihan lähellä olevan kumpareen takaa.

– Ne piirittivät Ripen tässä pihalla ja nappasivat kiinni. Seurasi koiran tappo ja syönti. Löydettäessä vain jalat ja pää olivat koirasta jäljellä.

Koiran hautakivi
Ripellä on hauta Rokuanjärven männikössä.Timo Sipola / Yle

Susi kokee tutkijoiden mukaan koiran kilpailijakseen. Silloin niitä ei pelota edes ihmisen haju.

– Ihmisen jäljistä huolimatta sudet kävivät tarkistamassa lumeen peittämänsä tappopaikan vielä seuraavana yönä, mutta Rippe ei enää ollut siellä.

Korvaukset nousussa

Suomalaisen susikeskustelun kipupiste on erimielisyys susien määrästä Suomessa. Poronhoitoalueen ulkopuolella susikonflikti kiteytyy susien taipumukseen syödä koiria.

Nykyisellään Suomen valtio korvaa vuosittain noin 50 susien syömää koiraa. Tyypillisin tilanne on hirveä haukkuvan koiran saalistaminen ja syönti, mutta koiria on kadonnut myös pihoista.

Sudet ovat 2000-luvun alusta lähtien tappaneet virallisten tietojen mukaan Suomessa lähes 600 koiraa. Määrä on vaihdellut vuosittain, mutta trendi on nouseva. Vuonna 2000 yhdeksästä suden tappamasta koirasta maksettu korvaussumma oli 17 387 euroa. Viime vuonna 48 koirasta maksettiin yhteensä 150 125 euroa ja keskimääräinen korvaus oli noin 3100 euroa.

Susikannan määrän seurannasta vastaa Luonnonvarakeskus Luke. Paikallisesti metsästäjät usein kyseenalaistavat viralliset laskelmat, koska kokevat susitiheyden arkitodellisuudessaan toisin.

Jossain määrin susien määrän arviointia vaikeuttaa se, että Suomen sudet ovat pieni osa Venäjän susipopulaatiota, eivätkä varsinaisesti oma, vain Suomessa viihtyvä kantansa.

Kohtaamisia tulee yhä useammin

Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Ilpo Kojola on Suomen johtava susitutkija. Hänen tehtävänsä on pitää lukua Suomen susista.

Kojolan mukaan poronhoitoalueen ulkopuolisessa Suomessa koirakysymys on suden ja ihmisen välisistä ristiriidoista keskeisin.

– Sudet ovat levittäytyneet Itä-Suomen ydinalueilta tiheämmin asutuille seuduille Länsi- ja Etelä-Suomeen. Sinne on muodostunut ihmisvaikutteisia pesimäalueita, joissa kohtaamisia väistämättä tulee enemmän, sanoo Kojola.

Tutkimusprofessori Ilpo Kojola, Luonnonvarakeskus
Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Ilpo Kojola toimii Rovaniemellä. Hänen tehtävänsä on pitää lukua Suomen susikannasta.Jarmo Honkanen / Yle

Vasta pariutunut, omaa reviiriään hakeva susipari tappaa yleensä koiria keskimääräistä useammin. Kyse on kilpailijoiden puhdistamisesta reviiriltä.

Kojola arvioi, että susien määrän noustessa Suomessa yli 200:een, konfliktit yleensä lisääntyvät ja sudet nousevat puheenaiheeksi. Sattumalta se on tutkijoiden mukaan myös pienin elinvoimainen kanta.

Susien vierailu ja viipyminen pihoissa pidempäänkin ei tarkoita tutkimusprofessorin mukaan ihmisen turvallisuuden vaarantumista. Jos joku susi tai lauma kuitenkin toistuvasti tulee ihmisten lähelle eikä pelkää kohtaamiaan ihmisiä, silloin täytyy toimia.

– Suden ja ihmisen yhteiselo vaatii aktiivisia toimia ei-toivotulla tavalla käyttäytyviä susia kohtaan. Kyseeseen tulevat susien karkottaminen tai poistaminen.

Julkisuudessa puhutaan aika ajoin koiran ja suden risteymistä eli koirasusista suden häiriökäyttäytymisen aiheuttajana.

Tutkimusprofessori Ilpo Kojola kertoo kuitenkin, että Suomen susista kerätystä dna:sta vain noin kahdessa prosentissa on löydetty koirasuden geeniperimää.

Hakan kova kohtalo

Kolmevuotias jämtlanninpystykorva Haka tapasi kohtalonsa Muhoksen metsissä.

– Poika oli treenaamassa sillä hirvenhaukkua syyskuun alkupuolella ennen hirvenmetsästyksen alkamista. Haka otti haukun ja sitkeä kun oli, se jäi yöksi haukkumaan hirveä melko kauaksi tieltä, kertoo koiran omistaja Matti Viitala.

Yön aikana Hakan haukku loppui, mutta panta liikkui koiratutkan mukaan vielä pitkään.

– Sudet retuuttivat raatoa, mutta luikkivat karkuun, kun poika meni sinne aamuyöstä. Se oli karmean näköistä jälkeä, kertoo Viitala ja näyttää puhelimeltaan kuvaa, jossa Hakasta on jäljellä vain pää ja tassut.

Jane koira häkissä
Jane on osoittautunut rohkeaksi koiraksi. Vaikka sitä suojellut isäntä piti susien raatelemaa koiraa pannasta kiinni, tämä olisi halunnut mennä takaisin.Timo Sipola / Yle

Tappopaikalla käyneet viranomaiset arvioivat, että susia oli ollut useampia, todennäköisesti kolme. Valtion maksama korvaus ei Viitalan mielestä korvaa lähellekään edes koiran rahallista arvoa.

– Se oli huippukoira, jolla oli tulevaisuus edessään. Se oli tietysti myös perheenjäsen.

Tapaus on vaikuttanut Viitaloiden metsästysharrastukseen. Kyseiselle alueelle eivät metsästäjät uskalla Muhoksella laskea koiria irti ollenkaan.

– Lauma on siihen pesiytynyt. Susi on aika kova lisääntymään, ja sillä ei ole muita vihollisia kuin ihminen. Viime vuonna riistakamerassa näkyi siellä kuusi suden pentua. Useampia susia pyörii sillä samalla alueella koko ajan.

Miksi susi syö koiria?

Susien tappamat koirat ovat olleet ennen kaikkea metsästyskoiria, koska niitä on paljon maaseudulla. Useimmiten saaliiksi jää jämtlanninpystykorva, koska se on maan suosituin hirvikoirarotu.

Susitutkijalta on pakko kysyä, miksi susi syö koiria. Kuvittelisi, että metsässä olisi taitavalle metsästäjälle muutakin otettavaa.

– Koira on suden näkökulmasta sen kilpailija. Hirveä haukkuva koira on sudelle hyvin provosoiva tilanne. Luonnonvarainen eläin ei yleensä jätä energianlähdettä käyttämättä, sanoo Kojola.

Sudet retuuttivat raatoa, mutta luikkivat karkuun kun poika meni sinne aamuyöstä. Se oli karmean näköistä jälkeä.

Matti Viitala

Vuonna 2015 maa- ja metsätalousministeriön julkaisemassa susikannan hoitosuunnitelmassa todetaan, että tiukalla suojelulla ei ole saavutettu toivottuja tavoitteita. Kritiikki suden aiheuttamia ongelmia ja suden läsnäoloa kohtaan on maaseudulla säilynyt ennallaan tai jopa lisääntynyt.

Suunnitelmassa tämän katsotaan olevan seurausta ennen kaikkea siitä, että maa- ja metsätalousministeriön johtama riistahallinto ei ole pystynyt vastaamaan susireviirillä asuvien ihmisten huoliin. Turhautuminen on vahvistanut ajattelutapaa, jonka mukaan susien laiton tappaminen on joissakin olosuhteissa hyväksyttävää.

Suomen susikannan hoito ei kannanhoitosuunnitelman mukaan onnistu, jos reviireillä asuvien ja toimivien ihmisten tarpeita ei oteta huomioon. Asiaa käsitellään muun muassa susiasioihin perehtyneen toimittajan ja Ylen kolumnistin Pekka Juntin kolumnissa.

Jane ei pelkää susia

Jaana Karhulla ja Jarno Karppisella on Taivalkoskella häkissä kaksi aika erikoista koiraa. Siperian husky Unto näyttää hurjalta sinisten ja vinojen hypnoottisten silmiensä takia, ja jämtlannin pystykorva Janella puolestaan on hurja luonne.

Yhdeksänvuotias Jane näyttää kuusivuotiaaseen kaveriinsa verrattuna aika pieneltä, mutta sillä on kokemusta susien kohtaamisesta.

Dramaattisin tapaus sattui, kun Karppinen lähti ilman asetta hakemaan koiraansa, joka haukkui hirveä vieraalla alueella.

Susi.
Susi on oppivainen eläin, joka tottuu tutkimusprofessori Ilpo Kojolan mukaan ihmiseen ja ihmisen toimintaan. Koirille suden käsittelyssä saattaa käydä huonosti. Näky ei yleensä ole kaunis.Seppo Nykänen

Sadan metrin päässä Karppinen näki paikalla useampia nelijalkaisia. Hän arveli niitä ensin laikoiksi (koirarotu), mutta ymmärsi kohta, että kyse olikin viidestä sudesta, jotka raatelivat Janea. Karkuun lähteminen ei silti käynyt mielessäkään.

– Päätin mennä perille asti, vaikka olisivat saaneet koiran raadeltua hengettömäksi. Minulla ei ollut kuin puukko mukana. Otin Janea pannasta ja päätin, että irti en päästä. Jane olisi kyllä halunnut mennä vielä takaisin.

Kannanhoidollinen metsästys voi vähentää salametsästystä, mutta eri maissa tehdyt tutkimukset ovat keskenään hieman ristiriitaisia.

Ilpo Kojola

Karppinen sai sudet karkotettua huutamalla ja soitti sen jälkeen kaverin apuun. Tämä näki paikalle tullessaan suden väijymässä Jarnon selän takana sadan metrin päässä.

– Todellisuudessa olisi tietysti voinut käydä niinkin, etten olisi itse jäänyt kertomaan tätä tarinaa.

Janen kokoon tikannut eläinlääkäri oli omistajien mukaan hyvin epävarma koiran selviämisestä, mutta antibioottikuurilla se kuitenkin parantui haavoistaan.

Seuraavana vuonna Janella oli uusi kohtaaminen ison urossuden kanssa. Koira tuli metsästä suuri susi perässään.

Kyseiselle alueelle ei ole Janeakaan sen jälkeen löysätty.

Kannanhoidollinen metsästys jäissä

Kannanhoidollisen metsästyksen ideana on antaa laillinen toimintamalli puuttua haittaa tuottaviin yksilöihin ja näin ehkäistä laittomia susien tappamisia.

Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Ilpo Kojolan mukaan kannanhoidollinen metsästys toimisi parhaiten, jos pyynti voitaisiin kohdistaa reviirin nuoriin yksilöihin. Ongelmien vähentämiseksi voi joskus parhaiten toimia myös ongelmia aiheuttavan lauman poistaminen.

– Jos sieltä aikuinen ammutaan, häiriöt ja ongelmat saattavat jopa lisääntyä. Kannanhoidollinen metsästys voi vähentää salametsästystä, mutta eri maissa tehdyt tutkimukset ovat keskenään hieman ristiriitaisia.

En ymmärrä, että lapset pitää viedä sisälle leikkimään susien takia. Lapset eivät voi pimeässä leikkiä lamppupiilosta niin kuin ennen vanhaan.

Jarno Karppinen

Riistakeskuksen Oulun riistapäällikkö Harri Hepo-Oja vahvistaa, että kannanhoidollista metsästystä ei ole ollut pariin vuoteen. Viimeksi sellainen järjestettiin vuonna 2016.

– Suden kannanhoitosuunnitelmassa lähdetään siitä, kannanhoidollinen metsästys on mahdollista, jos lisääntyviä susipareja on enemmän kuin 25. Mitään automaattia ei ole olemassa, vaan asia vaatii aina maa- ja metsätalousministeriön asetuksen, jonka pohjalta Riistakeskus voi tehdä päätöksen metsästyksen järjestämisestä.

Maa- ja metsätalousministeriö tekee susikannan hoitosuunnitelmaa koskevat päätökset ja Suomen riistakeskus vastaa hoitosuunnitelman toteutuksesta.

Kahtena viime talvena susia on metsästetty vain vahinkoperusteisesti. Laillisesti poistettujen susien määrä on laskenut Kojolan mukaan kahdessa vuodessa kolmannekseen eli 25:een koko maassa.

Lapset eivät voi olla lamppupiilosilla

Susilta pelastuneen Jane-koiran isäntä Jarno Karppinen ei millään tavalla kiistä, etteikö susi kuuluisi Suomen luontoon. Rajan hän kuitenkin vetäisi pihapiireihin.

– En ymmärrä, että lapset pitää viedä sisälle leikkimään susien takia. Lapset eivät voi pimeässä leikkiä lamppupiilosta niin kuin ennen vanhaan.

Karppinen uskoo susien tottuvan ihmisen hajuun tunkioilla ja kuvauspaikoilla. Myös Kojola vahvistaa, että susi tottuu ihmiseen. Jos jätteitä tai muuta ruokaa on pihapiirissä tarjolla, se houkuttelee petoja.

– Itse olen tullut siihen tulokseen, että ikävä kyllä Suomessa leikitään tämän asian kanssa niin kauan, että joku lapsi lähtee susien matkaan, sanoo koiransa melkein menettänyt Karppinen.

Kansalaisaloite vahinkoa aiheuttavista susista

Suomen pystykorvajärjestön puheenjohtaja Pentti Isoviita ja sieviläinen Suomen harmaahirvikoirajärjestön puheenjohtaja Esa Kukkonen panivat talvella vireille kansalaisaloitteen, jonka tavoitteena on nykyistä voimakkaampi puuttuminen vahinkoa aiheuttaviin susiin.

Aloitteessa vaaditaan alueellista päätöksentekoa säätelyyn, susivahinkojen korvaamista täysimääräisesti ja häirikkösusien poistamismenettelyn yksinkertaistamista.

– Haluaisimme, että koko Suomea ulotettaisiin koskemaan susien suojelua koskevan direktiivin 16 artiklan niin sanottu viitosliite. Nyt se on voimassa vain poronhoitoalueella. Muu Suomi on tiukempaa suojelua edellyttävän nelosliitteen aluetta.

Sauva suden jäljen vieressä.
Suomessa oli kevään 2017 virallisessa laskennassa arviolta 150 - 180 sutta. Toukokuussa syntyneet pennut eivät ole mukana luvussa lumen aikaan lasketussa luvussa.Niko Mannonen / Yle

Käytännössä tämä tarkoittaisi Suomen siirtymistä samantapaiseen järjestelyyn kuin Virossa on. Juuri Viron kansalliseläimeksi valitulla sudella on riistaeläimenä jopa metsästysaika.

– Me hyväksymme sen, että sudet kuuluvat suomalaiseen luontoon, mutta ne eivät saa vaarantaa ihmisten ja kotieläinten turvallisuutta, uhanalaista metsäpeurakantaa eikä perinteiseen elämäntapaan kuuluvaa haukkuvien koirien avulla metsästämistä, Isoviita luettelee.

Nelos- ja viitosliitteen ero on suuri. Jos susi tekee vahinkoa poronhoitoalueella riistakeskus tai poliisi voi antaa nopeasti luvan haitallisesti käyttäytyvän suden poistamiseksi.

Nelosviitteen alueella se vaatii kolme pihakäyntiä ja olettamuksen neljännestä. Ennen kuin Riistakeskus voi myöntää tappoluvan, susi täytyy vielä karkottaa kahdesti viikon välein. Eikä asia ole vielä silläkään selvä.

– Lupa on julkinen ja siitä on mahdollisuus valittaa hallinto-oikeuteen, joka voi laittaa luvan täytäntöönpanokieltoon, sanoo Isoviita.

Koirien käyttö susialueella lähes mahdotonta

Nivalan riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Keijo Kosken mukaan Pohjois-Pohjanmaan eteläosissa susikanta alkaa olla iso ongelma metsästäjille.

Laumoja on asettunut Kärsämäen, Haapajärven, Ylivieskan ja Nivalan alueelle ja siellä on paikkoja, jonne metsästäjät eivät enää koiriaan halua viedä. Luken tuloksia Suomen susimäärästä ei Kosken mukaan kentällä noin vain niellä.

– Niitä on tässäkin pienellä alueella niin paljon, ettei noin 200 suden määrä voi mitenkään pitää paikkaansa. Karhujakin on kymmenkertainen määrä Suomessa ja susi on sitä huomattavasti nopeampi lisääntymään, sanoo Koski.

susi lumessa
Urossusi saattaa olla säkäkorkeudeltaan jopa yli 80 senttimetriä. Koiralla on pienet mahdollisuudet selviytyä kohtaamisesta hengissä varsinkin jos susia on useampia.AOP

Myös Suomen pystykorvajärjestön puheenjohtaja Pentti Isoviita kritisoi Luken laskentatapaa. Ne perustuvat pääasiassa dna-näytteisiin ja petoyhdyshenkilöverkon havaintoihin.

– Riistakamerakuvia, luontokuvauskohteissa tehtyjä havaintoja ja metsästäjien tekemiä havaintoja Luke ei tilastoi. Tästä on monelle metsästäjälle muodostunut epäluottamus viralliseen tilastotietoon, sanoo Isoviita.

Tutkimusprofessori Kojola kertoo jakavansa laskentoihin kohdistuvan epäluottamuksen kollegojensa kanssa eri puolilla maailmaa.

– Susi liikkuu paljon ja sillä on laaja elinpiiri. Siksi saattaa tuntua, että niitä olisi enemmänkin kuin viralliset laskennat antavat tulokseksi, sanoo Kojola.

Tutkimusmenetelmiä avaamalla Luke pyrkii kuitenkin lisäämään yleisön luottamusta tutkimukseensa. Kojolan mukaan riistakamerakuvat ja metsästäjien havainnot ovat erittäin hyvää aineistoa ja ne huomiodaan kyllä.

Isoviidan näkemyksen mukaan Suomessa on tällä hetkellä vähintäänkin noin 50 laumaa eli noin 400 sutta.

– Perinteinen koirien käyttö metsästyksessä on susien tihentymäalueilla jo lähes mahdotonta. Kansalaisten kokema turvattomuus on lisääntynyt varsinkin länsirannikolla, missä susien vierailut pihapiirissä ovat lähes päivittäisiä, sanoo Isoviita.

Susitilanne on hyvin erilainen eri maissa

Susi on oppivainen eläin ja sudet tottuvat tutkimusprofessori Ilpo Kojolan mukaan ihmiseen ja ihmisen toimintaan. Ihmisvaikutteiselle reviirille asettuva susipari aiheuttaa hänen mukaansa kuitenkin usein ongelmia. Kojola ei tyrmää kansalaisaloitteen ajatusta, mutta haluaisi käytännön päätöstilanteisiin paikallista ja valtakunnallista vuorovaikutteisuutta.

– Ruotsissa on olemassa erityinen pakkotilasäädös sutta varten. Jos susi uhkaa omaisuutta, esimerkiksi koiraa tai kotieläintä, niin sen voi lopettaa.

Virossa susi kuuluu elinympäristödirektiivin viitosliitteeseen. Susi on siellä väljemmän suojelun piirissä kuin Suomessa poronhoitolaueen ulkopuolella.

– Viitosliitteelläkin on velvollisuus huolehtia kantojen elinvoimaisuudesta, sanoo Kojola.

Erojakin Viron ja poronhoitoalueen suden suojelussa on. Virossa suden pyynti on kiintiöity ja Suomen poronhoitoalueella pyynti on vahinkoperusteista. Poronhoitoalueella lähdetään siitä ajatuksesta, että sinne ei voi syntyä laumoja kuin sattumalta.

– Lisääntyvät laumat tulevat siellä liian kalliiksi, sanoo Kojola.

Isoviidan mukaan kansalaisaloitteessa on pohjimmiltaan kyse suden suojelusta. Jos järjestelmä koetaan reiluksi ja oikeudenmukaiseksi, on helpompi saada myös salametsästys aisoihin.

Perinteinen koirien käyttö metsästyksessä on susien tihentymäalueilla jo lähes mahdotonta.

Pentti Isoviita

– Jos susi käy ihmisen kimppuun, se saa aikaan sellaisen salametsästysaallon, joka tulee tuhoamaan susikannan Suomesta kokonaan. Samalla tavalla kävi 1800-luvun lapsisurmien jälkeen.

Suomessa susi on viimeksi tappanut ihmisiä 1800-luvulla, jolloin edellisen kerran susia oli nykyistä vastaavia määriä. Vuonna 1974 Espanjassa tapahtunut pienen lapsen surmaaminen on Kojolan mukaan viimeisin tiedetty tapaus Länsi-Euroopassa, jossa susi on tappanut ihmisen.

Pohjois-Amerikassa suden tiedetään tappaneen (siirryt toiseen palveluun) 2000-luvulla ainakin kaksi aikuista ihmistä.

Kojolan mukaan aikaisemmin susi on tappanut siellä paljon enemmän ihmisiä, mutta määrät ovat kuitenkin Pohjois-Amerikan mantereella laskussa.

Venäjällä on uutisoitu suden tekemistä ihmistapoista 2000-luvulla useamminkin.

Ensi syksynä Luonnonvarakeskuksella on tarkoitus tuottaa ensimmäisen kerran matemaattiseen populaatiomalliin pohjautuva laskelma susien määrästä.

Ilpo Kojola

Kesäkuussa julkaistaan uusi kanta-arvio

Viimeisin susien laskentatieto on vuoden 2017 keväältä. Silloin susia laskettiin olevan 150 - 180. Susia kuoli virallisten tilastojen mukaan edellisen talven aikana 54. Edellisenä syksyllä niiden määrä on siten ollut laskennallisesti vähintään 200.

Seuraava suden kanta-arvio julkistetaan 6. kesäkuuta Helsingissä. Siinä tarkastellaan tilannetta helmi-maaliskuun vaihteessa.

Keväällä laskennan jälkeen syntyneet pennut eivät luonnollisestikaan ole mukana näissä talvista kantaa arvioivassa luvussa. Jos laumojen määrä olisi suotuisaan tasoon yltävä 25, pentuja voi arvioida syntyneen tänä keväänä noin 100 kappaletta.

Kojolan mukaan susien laskenta tehdään kevättalvella siksi, että silloin saadaan laajin ja kattavin aineisto lumijälkiä ja dna-näytteitä.

– Ensi syksynä Luonnonvarakeskuksella on tarkoitus tuottaa ensimmäisen kerran matemaattiseen populaatiomalliin pohjautuva laskelma susien määrästä. Siinä kevään arvion pohjalle lisätään arvio pentujen määrästä, Ilpo Kojola kertoo.

Kun tähän asti pelkästään aikuisista susista tehtyihin virallisiin kanta-arvioihin lisätään arvio syksyllä hengissä olevasta pentumäärästä, se vie luonnollisesti Luken luvut lähemmäksi metsästäjien isompaa arviota susimäärästä.

– Matemaattisella ennusteella saadaan kokonaisempi kuva susien määrästä ennen metsästyskauden alkamista, sanoo Kojola.

Lue lisää:

Pelkoa, vihaa ja suojelua: Seitsemän kysymystä ja vastausta susista

Mies kyllästyi salametsästäjien röyhkeyteen – on käräyttänyt salakaatajia jo vuosia

Susi palaa Eurooppaan - Suomi ei ole ainoa maa, jossa niiden oikeasta määrästä käydään keskustelua

Salametsästäjät ovat jahdanneet ja tappaneet pantasusia -pian se on vaikeaa kun susia seurataan ulosteesta