1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kiina

Kiinassa arkea pyörittävät "tädit", joiden omat lapset ovat usein kaukana muiden hoidossa – suomalaista äitiä se itkettää, kiinalainen ihmettelee miksi

Miljoonissa kiinalaiskodeissa on ayi eli kodinhoitaja. Silti suomalainen imuroi häpeissään itse pölyt sängyn alta.

Kiina
JENNY MATIKAINEN ARKISARJA
Stina Tuominen / Yle

Tulen kaksi kertaa viikossa töistä kotiin niin, että ovella tuoksuu vasta kokattu illallinen. Vihanneksia kiinalaisittain, tofua ja valmiiksi keitettyä riisiä. Eikä siinä vielä kaikki: tiskit on tiskattu, pyykit viikattu, pölyt putsattu ja matot imuroitu.

Ja ei, en ole niin onnekas, että minulla olisi kotitöistä innostunut puoliso. Ei edes ahkeria lapsia.

Minulla on kodinhoitaja.

Suomeksi sanottuna se kuulostaa yhä oudolta ja vieraalta. Jotenkin yläluokkaiselta. Kiinaksi asiasta puhuminen on helpompaa.

Kaikki kutsuvat kodinhoitajia nimellä ayi. Se tarkoittaa sananmukaisesti tätiä, mutta sanassa on suomalaista vastinettaan arvostavampi kaiku. Ayi on nimitys, jota voi käyttää kaikista itseään selvästi vanhemmista naisista. Ja kotiapulaisista.

Kiinan sosiaaliministeriön parin vuoden takaisen arvion mukaan maassa on yli 20 miljoonaa ayia. Tarkkoja tilastoja ei ole. Mutta luku antaa suuntaa: ayieja on miljoonissa, keskivertoa paremmin toimeentulevissa perheissä Kiinan suurkaupungeissa.

Kodinhoitajien palkkataso on viime vuosina noussut. Nykyisin Pekingissä ayille maksetaan usein 30–50 yuania tunnilta. Se vastaa noin neljästä seitsemään euroa tunnilta.

Yksin Pekingissä on vähintään satoja kouluja, joissa ayit voivat kouluttautua vaikkapa paremmiksi lastenhoitajiksi. Silloin työstä voi saada parempaa palkkaa.

Suomalaiseen palkkatasoon nähden apua saa siis varsin edullisesti. Siksi Kiinaan muuttavalle on varsin luonnollista palkata ayi. Vähemmän luonnollista suomalaiselle on tottua siihen, että joku siivoaa kotiasi.

Tai ainakin minulle.

Vieraan ihmisen työn arvostelu ei tunnu millään tavalla oikealta. Ehkä asetelmassa painaa sekin, että olen länsimaalainen ulkomaalainen, hän täkäläinen. Kun hän siivoaa kotiani, tunnen historian harteillani.

Siksi minun on vaikea sanoa ayille, jos hän ei ole mielestäni tehnyt tarpeeksi hyvää työtä. Sen sijaan töistä tultuani kiroan hetken vastapestyä, mutta rasvaista lattiaa ja alan pestä laattoja etikkavedellä. Sängynaluset imuroin itse.

Sen sijaan, että kertoisin ruokatoiveeni, piilotan häneltä kurkkuja, jotka olen ostanut aamiaista varten. Ayi tekisi niistä lämmintä ruokaa.

Hölmöhän minä olen. Mutta aina ei vaan jaksa olla muutakaan.

Kun ayien kanssa juttelee, oppii paljon Kiinasta.

Moni heistä on siirtotyöläinen eli muuttanut kauas kotoaan töiden perässä. Lapset ovat usein isovanhempien huostassa jopa tuhansien kilometrien päässä.

Ystävieni ayi on hoitanut heidän lapsiaan jo kuusi vuotta. Nähnyt nuoremman lähdön koulutielle, ruokkinut ja huolehtinut, kun vanhemmat ovat töissä tai menoilla. Luotettava apu vieraassa maassa on ollut korvaamaton.

Sillä aikaa ayin oma lapsi on kasvanut teiniksi erossa äidistään.

Sitä ystäväni, lasten äiti, joskus itkee iltaisin. Eikä hän ole ainoa suomalaisvanhempi, jota asetelma kalvaa.

Miksi itkeä, ihmettelevät kiinalaisnaiset. Heillä on säännölliset tulot, hyvä työnantaja ja useita lapsia, joita rakastaa. Ja rahaa, jota lähettää omilleen kotiin tai säästää lapsen koulutusta varten.

Se on usein suurin mahdollinen rakkauden teko.

*Juttuun korjattu 28.5.2018 kello 14.37: Nykyisin Pekingissä ayille maksetaan usein 30–50 yuania tunnilta. Jutussa luki aiemmin, että summa olisi kuukausipalkka. *

Lue seuraavaksi