Saaliinhimo jakaa kalastuksen harrastajat kahteen leiriin – "Täällä on sellainen perinne, että pakastimet täyteen"

Kalastuksen harrastajien välillä on syvä juopa: perinteiset arvostavat saalista, nuoremmat elämyksiä. Tutkijan mukaan harmaa kalan myynti on ongelma.

kalastus
Lohi.
Lohikalat kiinnostavat monia vapaa-ajan kalastajia. Uusia kalastuskohteita kaivattaisiin entisten rinnalle.Minna Aula / Yle

Suomessa riittää kalavesiä ja kalastuksen harrastajia. Joukko on kuitenkin varsin erimielinen siitä, kuka kalastaa oikein.

Perinteisiä kotitarvekalastajia kiinnostaa edullinen ja maukas särvin ruokapöytään. Kalastusvälineinä on useimmiten katiska, verkko tai pilkkionki.

Vapaa-ajankalastajissa puolestaan on enemmän perhostelijoita ja muita vapakalastajia. Tälle joukolle elämys on usein tärkeämpää kuin saalis ja harrastukseen ollaan valmiita laittamaan suuriakin summia.

Kysymyksiin suomalaisesta kalastuskulttuurista vastaavat vuosikymmeniä kotitarpeiksi kalastanut eläkeläinen Vilho Koskelo, 73, Rääkkylästä, nuori perhokalastaja Lauri Tuovinen, 27, Joensuusta sekä vapaa-ajan kalastusta tutkiva professori Anssi Vainikka Itä-Suomen yliopistosta.

Millaisia ajatuksia kotimaan kalastuskulttuuri herättää?

Kotitarvekalastaja Vilho Koskelo: – Meillä on hirmu tiukat norpparajoitukset, kokonaan rauhoitus melkein koko kalastusalueella huhtikuun puolivälistä heinäkuun alkuun. Ei joka lahtea olisi tarvinnut rauhoittaa. Minäkin olen pyytänyt 60 vuotta. Norppia on ollut koko ajan eikä verkkoon ole jäänyt yhtään, Vilho Koskelo kertoo.

Vapaa-ajankalastaja Lauri Tuovinen: – Täällä on sellainen perinne, että pakastimet täyteen. En ymmärrä sitä, että viedään salaa verkkoja jonnekin ja pyydetään myös alamittaiset, otetaan niin sanotusti kaikki pois. Se pilaa muidenkin maineen ja kalastuspaikat, Lauri Tuovinen harmittelee.

Tutkija Anssi Vainikka: – Tarvitaan kestävän ja vastuullisen kulttuurin levittämistä edelleen. Kaikkea ei voida ylhäältä päin säädellä. Ihmisten täytyy itse ymmärtää, että kalatkin ovat rajallinen luonnonvara ja esimerkiksi isot emokalat tärkeitä lisääntyjiä. Kun tämä sisäistetään, niin opitaan siihen, että otetaan ruokakaloja välikokoisista yksilöistä ja otetaan vain se, mikä kulloinkin tarvitaan, Anssi Vainikka vaatii.

Joensuulainen vapaa-ajankalastaja Lauri Tuovinen Pielisjoen äärellä.
Lauri Tuovisesta kalastusmatkailu on koukuttavaa. Useita kertoja Norjassa, Ruotsissa ja Skotlannissa kalastamassa käynyt harrastaja on valmis pulittamaan jopa tuhansia euroja reissusta, jolla elämys on tärkeämpää kuin saalis.Marja-Liisa Kämppi / Yle

Miten tärkeä saalis on?

Kotitarvekalastaja: – Ei tätä voi ahneeksi sanoa nykyään. Sillä verkkomäärällä pyydetään, mitä itse tarvitaan. Naapurille annetaan, jos sattuu tulemaan joku ylimääräinen kala. Pyydä ja päästä -touhusta en tykkää ensinkään, eihän se ole enää kalastusta. Se on hupihommaa, pelleillään ja säretään leukaluut kaloilta. Ei täällä päin kukaan semmoista harrasta. Mitä on pyydetty, ne on tapettu ja otettu, ei ole takaisin laskettu kuin alamittaiset, Vilho Koskelo tuumii.

Vapaa-ajankalastaja: – Otan sopivia ruokakaloja ja päästän isot tarvittaessa takaisin. Isoja kaloja pyrin laskemaan, jos ne ovat kunnossa. Totta kai kaloja joskus vioittuu. Jos kesällä menee väsytys pitkäksi, ei niitä kehtaa laskea veteen kuolemaan, Lauri Tuovinen kertoo.

Tutkija: – Kyllä pyydä ja päästä -kalastajakin haluaa saada ruokakalaa, mutta valitettavasti meillä on kalakannat sellaisella tolalla monin paikoin, ettei voida kestävästi ottaa kalaa, varsinkaan lohikalakannoista. Kalat on pakko vapauttaa tai sitten ei kalasteta ollenkaan, siinä on vaihtoehdot – valitettavasti, professori Anssi Vainikka korostaa.

Mitä kehitettävää harrastuskalastuksessa on?

Kotitarvekalastaja: – Enemmän saisi olla täällä päin pienkalastajia. Minäkin olen jo yli 70-vuotias ja nuorempia tai ammattikalastajia ei montaa ole. Ei ammattikalastajia häiritse nämä pienkalastajat, jotka muutamalla verkolla pyytävät, Vilho Koskelo uskoo.

– Vapaa-ajankalastajat tulevat tänne muualta, Joensuusta ja ympäri Suomea, koska Paasselässä on vähän taimenta. Juppiveneillä tulevat ja heillä on hyvät vehkeet. Ammattikalastajat ovat vihaisia, kun urheilukalastajat ajavat uistimet merkittyihin verkkoihin ja repivät verkot. Uistelua pitäisi rajoittaa, Koskelo esittää.

Kalat on pakko vapauttaa tai sitten ei kalasteta ollenkaan.

Anssi Vainikka

Vapaa-ajankalastaja: – Joillain on asenne pielessä. Toivon, että osattaisiin valikoida enemmän, ettei oteta kaikkia kaloja. Parempaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa, ehkä nuoret osaavat hoitaa asiat paremmin. Ei Suomessa enää kukaan kuole nälkään, jos ei saa kalaa, Lauri Tuovinen huomauttaa.

Tutkija: – Isoin ongelma on, että kalastuksen kokonaismäärää ei ole mitoitettu. Nyt kuka tahansa, jolla on ylimääräistä aikaa, voi laskea verkkoja ammattikalastusluvilla vaikka kuinka paljon ja myydä sitten kalaa. Meillä on niin paljon harmaata kotitarvekalastusta ja harmaata kalan myyntiä, että ammattikalastajat eivät tule taloudellisesti toimeen, koska muut vievät kalat. Kalat pitäisi pystyä jotenkin kiintiöimään näille täysipäiväisille ammattilaisille, Anssi Vainikka esittää.

Anssi Vainikka biologian professori.
– Meillä on Suomessa puolitoista miljoonaa vapaa-ajankalastajaa, joista ei ole tehty juuri ollenkaan tutkimusta. On selkeä tietotarve, että tätä puolta täytyy selvittää, professori Anssi Vainikka toteaa.Pyry Pihlasvaara

Mitä mieltä olet kalastusmatkailusta Suomessa?

Kotitarvekalastaja: – Yritin kalastusmatkailua, mutta se oli hankalaa, kun ei voinut järjestää saalistakuuta. Lähinnä tulijat nykyisin ovat venäläisiä vanhempia miehiä, heille kelpaa haukikin. Suomalaiset uistelumiehet heittävät hauet menemään. Vain ahven, kuha ja taimen kelpaavat, Vilho Koskelo harmittelee.

Vapaa-ajankalastaja: – Kalastusmatkailu on koukuttavaa. Lohijoet ovat ykkösjuttu minulle. Löytyy niitä Suomestakin, mutta ulkomailla on parempia. Tärkeintä on rentoutuminen, mukavat maisemat ja hyvä seura. Bonusta on, jos jotakin saalistakin saa. Olen valmis laittamaan useita tuhansia euroja hyvään kalareissuun, Lauri Tuovinen tunnustaa.

Tutkija: – On kehitettävä matkailukohteita, joissa olisi mahdollista tulevaisuudessa saada isoja lohikaloja, kehutaimenia ja harjuksia. Sellaisia kohteita ei Suomessa ole. Opastoimintaa on paljon rannikolla lounaissaaristossa ja pohjoisessa koskilla, mutta pikkuhiljaa varmasti muuallakin. Sopivia uusia kalastuskohteita löytyy harvaanasutuilta seuduilta, mutta niistä puuttuu vielä tarvittava matkailuinfra ja kalastusmatkailukulttuuri, professori Anssi Vainikka sanoo.