Analyysi: Historiallinen päivä – Tulevaisuuden visiot toteutuivat etuajassa, kun Suomeen nousee ensimmäinen tuulivoimapuisto ilman veronmaksajien rahoja

Tuulivoima kypsyy vauhdilla tukea kaipaavasta taaperosta oikeaksi teollisuudenalaksi, kirjoittaa taloustoimittaja Antti Koistinen.

tuulienergia
Tuulimyllyjä.
Remko de Waal / EPA

"Näyttää siltä, että noin viiden vuoden kuluessa uusiutuvien energiamuotojen kustannukset tulevat merkittävästi putoamaan. Silloin tulee pakostakin harkittavaksi tukien reipas leikkaaminen." (Jorma Ollila, kesäkuu 2017)

Talousvaikuttaja Jorma Ollila arvioi viime kesänä Ylen haastattelussa, että Pohjoismaissa uusiutuva sähköntuotanto alkaa pärjätä ilman yhteiskunnan tukea 2020-luvun alkupuolella.

Tänään keskiviikkona Suomen suurin tuulivoimayritys TuuliWatti kertoi rakentavansa Iihin tuulipuiston kulkematta veronmaksajien kukkaron kautta.

Shellin ja Nokian entinen johtaja Ollila tuskin oli pihalla kehityksestä antaessaan lausuntoa vajaa vuosi sitten. Teknologian kehityksen nopeus vain pääsi jälleen kerran yllättämään viisaimmatkin ennustajat.

Mitä tuulivoimalle on siis tapahtunut?

Ensinnäkin tornit ovat aiempaa korkeampia. Vajaat kymmenen vuotta sitten esimerkiksi Porin Tahkoluotoon nousi mylly, jonka siivet pyyhkivät taivasta 150 metrin korkeudessa.

TuuliWatin uudet hujopit ulottuvat jo 250 metrin korkeuteen siiven kärjestä mitattuna. Pelkkä torni kohoaa 175 metriin, eli ylemmäs kuin Näsineulan huippu.

Myös voimaloiden siivet ovat aiempaa pidempiä. Tämän vuoksi ne kahmivat energiaa talteen yli kaksi kertaa suuremmalta pinta-alalta kuin voimalat viime vuosikymmenen lopulla.

Lisäksi voimalaitosten käyttöikä on pidentynyt. Jos tuulivoimala jauhoi aiemmin sähköä 20 vuoden ajan, niin nyt toimintaikä on noussut liki 30 vuoteen.

TuuliWatin mukaan Iihin nousevien, tanskalaisen Vestasin, voimaloiden tuotanto onkin kaksinkertainen aiempiin voimaloihin verrattuna. Sähkön tuotantokustannus jää alle 30 euroon megawattitunnilta.

Tämä alkaa kuulostaa tuottajan kannalta hyvältä, sillä sähkön tukkuhinta liikkuu Nordpool-sähköpörssissä nyt 40 euron tienoilla.

Bisneksessä on järkeä vain, jos tuotteesta saa markkinoilta enemmän rahaa kuin sen valmistamiseen kuluu.

Mutta voiko TuuliWatin perusteella vetää johtopäätöksiä koko alasta?

On syytä muistaa, että TuuliWatti on helpommassa asemassa kuin pienemmät hankekehittäjät.

Yrityksen taustalla ovat isot toimijat, energiayhtiö St1 ja S-Ryhmä. Mankala-periaatteella toimivan TuuliWatin ei siis tarvitse taata tuottoa sijoitetulle pääomalle.

Mankala tarkoittaa sitä, että sähkö tuotetaan yhteisyrityksen omistajille omakustannehintaan.

Lisäksi Iin Viinamäen hanke on melko pieni: Tuulipuistoon rakennetaan vain viisi uutta voimalaa.

Todellinen testi nähdään siinä kohtaa, kun hankekehittäjä puuhaa liikepankin rahoituksella massiivista tuulipuistoa ja sähkö myytäisiin normaalisti markkinoille.

TuuliWatin toimintatapa ei sovellu läheskään kaikille alan toimijoille. Todennäköisempää on, että moni tuulivoimahanke alkaa pärjätä ilman tukia Suomessa pitkien sähkönostosopimusten myötä.

Tällöin tuulisähkö myydään esimerkiksi 10–15 vuoden sopimuksella vaikkapa teollisuusyritykselle, joka haluaa suojata sähkönhankintansa hinnan heilahteluilta pitkällä sopimuksella. Tällaisia ratkaisuja tehdään maailmalla jo paljon.

Vastaavia julkistuksia on odotettavissa Suomessakin aivan lähiviikkoina.

Silti TuuliWatin ilmoitusta ei ole syytä vähätellä. Suomen ensimmäinen tuulipuisto ilman tukia osoittaa, että tuulivoima on kasvamassa tukea tarvitsevasta taaperosta oikeaksi teollisuudeksi.

Alaa sivusta seuraavan näkökulmasta on surkuhupaisaa, että samana päivänä kun alan suurin toimija kertoi pärjäävänsä jo ilman tukea, eduskunta hyväksyi uudenlaisen tuotantotuen uusiutuvalle sähkölle.

Päättäjät saavat vastata viimeistään vaalikentillä, miksi uutta tukea enää tarvitaan.

Sen ideana lienee alentaa tuulivoimahankkeiden rahoituskustannuksia, kun valtio ottaa kantaakseen osan sijoittajalle kuuluvasta riskistä. Tuki helpottanee siis ainakin TuuliWattia pienempien yritysten hankkeita.

Ja tuskinpa rutkasti tuulitukia vanhoilla voimaloillaan saanut TuuliWattikaan lasiin sylkee, sillä kun on jemmassa iso määrä myös muita hankkeita, joilla osallistua tuleviin kilpailutuksiin.

Uuden tuen hintalappu on vielä kysymysmerkki. Sen on arvioitu maksavan yhteiskunnalle 120–360 miljoonaa euroa 12 vuoden aikana. Jos kilpailutuksiin osallistuvat hankkeet pääsevät lähelle TuuliWatin tuotantokustannuksia, lasku voi jäädä tätä selvästi pienemmäksi.

Vanhoille tuulivoimaloille laadittu takuuhintajärjestelmä oli kallis moka valtiontalouden kannalta. Siitä voi koitua pahimmillaan liki kolmen miljardin euron lasku vuosien 2011–2030 välillä.

Toivoa sopii, että päättäjät ja virkakoneisto ovat pyörittäneet taskulaskimellaan tuen pykälät tällä kertaa kuntoon. Ala näyttää itse olevan valmis aikuistumaan.

Lue myös:

Nyt se tapahtui: Ensimmäiset tuulivoimalat ilman yhteiskunnan tukea rakennetaan Suomeen

Tuuli-, aurinko- ja biovoima pannaan kilpasille keskenään – Uusiutuvalle sähkölle tulee uusi tukimalli (siirryt toiseen palveluun)