Avoimessa suhteessa elävä kirjailija: Romanttinen rakkaus on ymmärretty väärin –”Polyamoria on romanttisempaa kuin sarjamonogamia”

Ehkä romantiikka ei lainkaan sovi määrittämään sitä, mitä me sinnikkäästi haluamme pitää parisuhderakkautena, pohtii kirjailija Marjo Vilkko.

rakkaus
pariskunta herkistelee
AOP

Mitä on romantiikka? Puolisolle perjantaisin tuotuja kukkakimppuja ja kahdenkeskisiä ravintolaillallisia. Näinhän me romantiikan ymmärrämme.

Väärin ymmärretty, jyrähtää kirjailija Marjo Vilkko.

– Eihän tuollainen ole romanttista, koska se on ihan pohjattoman tylsää! Elämään tarvitaan jotain säröä, jotta se olisi romanttista.

Saksassa asuva Vilkko on vastikään julkaisut omiin kokemuksiinsa perustuvan romaanin Vilpitön sydän. Se kertoo, miten kolmikymppinen perheenäiti ihastuu kymmenen vuotta nuorempaan mieheen.

Mahdottomalta näyttävä romanttinen ihastus kehkeytyy vuosien mittaan keskustelujen ja kirjeenvaihdon kautta rakkaussuhteeksi, johon mahtuu myös muita ihmisiä. Vilkko toteuttaa tätä perhemuotoa myös omassa elämässään.

– Oma näkemykseni romantiikasta on lähes vastakkainen siitä, mikä nykymaailmassa on tavanomainen käsitys romanttisuudesta.

Valkoisella hevosella ratsastavien prinssien bongailu, silmiin tuijottelu ja toisen loputon palvominen eivät ole romanttista rakkautta. Todellisen romantiikan kanssa näillä asioilla on hyvin vähän tekemistä – jos lainkaan.

Marjo Vilkko

Vilkon kritiikki kohdistuu kiteytetysti kolmeen asiaan: romanttinen rakkaus ei ole niinkään tekoja kuin ihmisen sisäinen maailmankatsomus, romantiikka voi kohdistua muihinkin kuin pelkästään parisuhteen toiseen osapuoleen ja vastoinkäymiset ovat osa romantikon rakkauskäsitettä.

Vilkko haluaa herätellä keskustelua romanttisen rakkauden olemuksesta. Ylen blogissa pohdittiin vastikään, onko romanttista rakkautta oikeastaan edes olemassa, vai olemmeko sekoittaneet romanttisen rakastumisen ja realistisen rakkauden.

Marjo Vilkko
Marjo VilkkoMikko Rasila

Romantikko avaa sydämensä ihmisille

Marjo Vilkon kiinnostus romantiikkaa kohtaan alkoi jo 1990-luvun lopulla, jolloin hän tutki yliopistossa romantiikkaa aatesuuntauksena. Väitöskirjaa aiheesta ei syntynyt, mutta rakas harrastus kyllä.

Vilkon mukaan romantiikka on asenne ja ihmisen sisäinen ideaali. Sieltä se säteilee parisuhteeseen, parisuhteen ulkopuolelle ja muuhun maailmaan.

– Romantikolla on vilpitön sydän. Kaikille ei tarvitse olla avoin, mutta yleensä ihmisille kannattaa antaa mahdollisuus.

Tätä nykyään vallalla olevan romantiikka-käsityksen on vaikea sulattaa: että elämässä olisi mukana muitakin rakkaita ihmisiä kuin Se Ainoa Oikea romanttinen rakastettu.

Marjo Vilkko haluaa herättää ihmiset ajattelemaan myös muita vaihtoehtoja romanttiseen elämäänsä.

– Polyamoria, jossa kaikki ovat vilpittömiä toisiaan kohtaan, on romanttisempaa kuin sarjamonogamia. Jälkimmäisessä kumppania vaihdetaan heti, kun romantiikka arjessa hiipuu.

– Parhaassa tapauksessa myös se yksi ihminen, johon ensin rakastui, pysyy mukana suuremmassa romanttisessa kuviossa.

Romantiikka kestää ristiriitoja ja arjen harmautta

Vilkko perustaa käsityksensä romantiikasta 1800-luvun vaihteen eurooppalaiseen aatehistoriaan. Tuolloin romantiikasta alettiin puhua aatesuuntauksena ja ihmisestä erityisenä romanttisena olentona eli romantikkona.

Romantiikka on siis enemmän ihmisen sisäinen ominaisuus kuin käsi kädessä kävely auringonlaskuun tai yksittäiset kukkakimppujen ostamiset.

– Romantiikka ei ole mikään jippo. Parisuhteessa romantiikka on myös taistelua. Ei sen tarvitse olla vaikeaa, mutta se vaatii kykyä suvaita ristiriitaisuuksia ja epävarmuuksia.

Vasta vaikeuksissa romanttinen rakkaus näyttää todellisen voimansa. Romantikkohan lähtee mahdottomalta näyttävään taisteluun. Joku voisi sanoa, että romantiikka on vastoinkäymisten kerjäämistä.

Marjo Vilkko

Vilkon mukaan aitoon romantiikkaan mahtuu myös vähemmän hehkeitä hetkiä ja tunteita. Marraskuun räntäsateet, arjen vaatimukset ja kumppanin huonotuulisuus eivät sammuta aidon romantikon tunteita, vaan antavat mahdollisuuden itsensä peilaamiseen ja romanttisen ideaalin toteuttamiseen.

– Romantiikka on laajempi käsite. Sitä ei voi ammentaa toisesta ihmisestä. Romantiikan pitää elää omassa itsessä ja se kasvaa vuorovaikutuksessa toisen tai toisten kanssa.

pariskunta herkistelee
AOP

Vilkon ajattelun mukaan arki tuo tarvittavaa vastapainoa romantiikan auvolle. Se on kuin täydellisyyteen tarvittava särö, joka tekee romantiikasta vieläkin ihanampaa. Arki on osa romanttisen ihmisen rakkauskäsitettä.

– Romantiikka on kykyä pysyä suhteessa eikä heti paeta ja kieltää romantiikka, kun ensimmäiset ristiriidat syntyvät.

Vilkon mukaan voi jopa sanoa, että romantiikan voima mitataan juuri vastoinkäymisissä.

Voiko kukaan olla ikuisesti romanttisesti rakastunut?

Jos romantiikka on ihmisen sisäinen ominaisuus, niin kyllä voi. Mutta ei välttämättä yhteen ja samaan ihmiseen. Romantikon rakkaus voi kohdistua useampaan ihmiseen ja jopa elottomiin asioihin, kuten musiikkiin.

On täysin mahdollista olla ikuisesti romanttisesti rakastunut. Silloin tosin rakkauden kohde ei ole enää vain yksi ihminen. Se on kokonainen ideoiden maailma, josta rakkauden ihmiskohde voi olla yksi osa – se ensimmäinen kristallikide, jonka ympärille kokonainen kristallien maailma on kasvanut.

Marjo Vilkko

Marjo Vilkko heittää mietittäväksi radikaaalin ajatuksen, että ehkä romantiikka ei lainkaan sovi määrittämään sitä, mitä me sinnikkäästi haluamme pitää parisuhderakkautena. Ehkä yksi syy romantiikan väärinkäsittämiseen löytyy siitä, että käsitys avioliitosta ja ydinperheestä dominoi yhä ajatuksiamme hyvästä elämästä.

Romantiikka-käsitys myös muuttuu ajan myötä. Esimerkiksi ystävyyttä on aikoinaan pidetty ihmissuhteista jaloimpana, ennen kuin parisuhde ja avioliitto syrjäyttivät sen.

– Ystävyyssuhteissa oli paljon sellaisia läheisyyden piirteitä, jotka me laitamme nykyään romanttisen rakkauden puolelle.

Voiko romantikoksi opetella?

Kirjailija Marjo Vilkon mielestä kyllä voi. Se tosin vaatii itsetutkiskelua ja valmiutta muuttua.

– Toisten ihmisten aito näkeminen mahdollistaa oma itsen peilaamisen. Erilaisten ihmisten kanssa kanssakäymisessä oppii tuntemaan itsensä paremmin.

Käytännön romanttisuutta on, että yrittää jatkuvasti etsiä tapahtumista ja ihmisistä hyvää. Ettei sorru jankuttamaan puolisolle vaikka likaisista sukista lattialla. Hyvän etsiminen auttaa romantikkoa kestämään myös surua ja pettymyksiä ihmissuhteissa.

– Voi kuulostaa naiivilta, mutta lähes kaikissa asioissa voi nähdä jotain kaunista.