Pandahoitaja Anna Palmroth on Pyryn ja Lumin lumoissa vielä puolen vuoden jälkeenkin – työssä parasta ovat kahdenkeskiset hetket pandojen kanssa

Pandahoitaja Anna Palmroth tuntee suojattiensa persoonallisuudet ja mieltymykset. Haaveissa siintää jo mahdollisten pandapentujen hellittely.

Pandat Lumi ja Pyry
"Varsinkin nyt, kun ei ole vielä pentuja, niin työ ei ole sitä, että voi pitää pandaa kaiken päivää sylissä, vaan se on ihan sitä perus eläintarhaeläinhoitajan työtä", Anna Palmroth sanoo.
"Varsinkin nyt, kun ei ole vielä pentuja, niin työ ei ole sitä, että voi pitää pandaa kaiken päivää sylissä, vaan se on ihan sitä perus eläintarhaeläinhoitajan työtä", Anna Palmroth sanoo.Pauliina Jaakkola / Yle

Anna Palmrothilla, 30, on ainutlaatuinen ammatti. Hän on Suomen ainoa pandahoitaja. Takana on puoli vuotta pandojen kanssa touhuamista; se alkoi Kiinassa marraskuussa ja jatkui tammikuussa Suomessa, kun pandat saapuivat Ähtärin eläinpuistoon.

Nyt arki ja rutiinit rullaavat jo tuttua rataa. Jokainen päivä Lumin ja Pyryn kanssa opettaa kuitenkin pandahoitajallekin jotain uutta.

Delfiinien kouluttajasta pandahoitajaksi

Anna Palmroth on ollut eläinrakas lapsesta asti ja ratsastanut niin kauan kuin muistaa. Kokemusta isojen eläinten kanssa toimimisesta hänelle on kertynyt myös työstä eläinlääkärin avustajana ja klinikkaeläinhoitajana. Sittemmin hän on päätynyt töihin villieläinten pariin, mutta se on Palmrothin mukaan vain sattumaa.

Ennen eläinpuistoa Anna Palmroth koulutti delfiinejä Särkänniemessä. Hän kuitenkin tunnustaa, ettei osaa neuvoa urapolkua pandahoitajaksi tai delfiinien kouluttajaksi, koska on itse päätynyt niihin monen mutkan kautta.

– Mutta kyllä se vaatii tiettyä ymmärrystä eläimistä ja tietysti mielellään kokemusta, että on tottunut eläinten kanssa olemaan.

Pandakakkuja ja koulutusta

Pandahoitajan aamu alkaa kahdeksalta. Silloin Anna Palmroth käy tarkistamassa, että pandoilla on kaikki hyvin. Sen jälkeen alkavat siivoukset ja ruokinnat.

Pandahoitaja myös leipoo suojateilleen päivittäin pandakakkua, eli leipää, jonka tarkoitus on taata pandojen proteiinin ja kivennäisten saantia tarhaoloissa. Bambua pandat syövät 15-30 kiloa päivässä ja pandakakkua noin kilon.

"Pandat on rauhaa rakastavia, ehkä ihmiset myös pystyy samaistumaan niihin, kun ne tykkää loikoilla, nauttia elämästä ja hyvästä ruuasta", Anna Palmroth sanoo.
"Pandat on rauhaa rakastavia, ehkä ihmiset myös pystyy samaistumaan niihin, kun ne tykkää loikoilla, nauttia elämästä ja hyvästä ruuasta", Anna Palmroth sanoo.Mirva Ekman / Yle

Siivoamisen ja ruokkimisen lisäksi pandojen hoitaminen tarkoittaa niiden virikkeellistämistä eli erilaisten lelujen ja aktiviteettien keksimistä sekä kouluttamista. Pandoja koulutetaan positiivisella vahvistamisella, eli positiivista ja haluttua käytöstä palkitsemalla.

Anna Palmroth on kouluttanut Lumia ja Pyryä verinäytteen ottoon ja vaa’alla käymiseen. Tarkoitus on tehdä pienistä tutkimuksista tai terveydellisistä toimenpiteistä kouluttamisen avulla mahdollisimman stressittömiä, ettei niissä tarvitsisi käyttää anestesiaa, rauhoittavia tai pakkokeinoja.

Palmroth kertoo, että vaikka hänellä eläinten kouluttamisesta kokemusta olikin, niin työ on ihan erilaista kuin esimerkiksi delfiinien kanssa.

– Pandoilla on välillä selkeästi motivaatio tosi korkealla ja välillä taas ihan muut jutut mielessä. Mutta tosi mielenkiintoista on ollut.

Ylipäänsä pandojen kanssa työskentelemisessä on tullut eteen paljon uusia asioita, koska laji oli Suomessa täysin uusi.

Pyry kiiparoi mielellään puussa ja muutenkin sen leikit ovat rajumpia kuin Lumin.
Pyry kiiparoi mielellään puussa ja muutenkin sen leikit ovat rajumpia kuin Lumin.Mirva Ekman / Yle

Rapsuttelua vai raakaa työtä?

Anna Palmroth on tullut jo hyviksi tutuiksi suojattiensa kanssa. Urospanda Pyry pitää vedellä läträämisestä ja Anna saattaa leikittää sitä vesiletkulla ruiskuttelemalla. Aremman ja ujomman naaraspanda Lumin kanssa suhde on toisenlainen.

– Lumin kanssa oli vaikeampi päästä tutuiksi, mutta nykyään se tulee joka aamu reippaasti tykö ja pyytää rapsutuksia. Ja jos sitä vaikka joku kova ääni pelottaa, niin se hakee hoitajasta turvaa. Kun tuttu hoitaja rauhoittelee ja rapsuttaa, niin stressi helpottaa.

Lumia hän hemmottelee omenoilla, joita hän tunnustaa ostavansa sille vapaa-ajallaankin. Muuten makeat herkut eivät pandoille sovi, mutta omenoilla voi joskus herkutella.

Pandahoitaja myöntää, että työ on osin suloista ja hellyyttävää, mutta hellittely on kuitenkin vain pieni osa pandahoitajan työtä.

– Varsinkin nyt kun ei ole vielä pentuja, niin se työ ei ole sitä, että voi pitää pandaa kaiken päivää sylissä vaan se on ihan sitä perus-eläintarhaeläinhoitajan työtä.

– Onhan se hellyyttävää touhuta näiden kahden pallokorvan kanssa, mutta oikeasti työ on paljon fyysisempää kuin mitä ajatellaan. Esimerkiksi isojen bambukuormien purkaminen ja tarhojen siivoaminen tekee työstä fyysisesti raskasta.

Anna Palmroth muistuttaa, että aikuisten pandojen kanssa on myös aina kalteriseinä välissä. Vaikka panda ei suoranaisesti aggressiivinen olekaan, sillä on paljon voimaa ja se on kuitenkin karhu, jolla on pitkät ja voimakkaat kynnet ja hampaat.

Hyvä fyysinen kunto ei ole pandahoitajalle pahitteeksi, sillä bambun raahaaminen kuuluu päivittäisiin rutiineihin.
Hyvä fyysinen kunto ei ole pandahoitajalle pahitteeksi, sillä bambun raahaaminen kuuluu päivittäisiin rutiineihin.Mirva Ekman / Yle

Haaveissa pandavauvat

Aikuisten pandojen kanssa hoitajan ja eläimen välillä on kalteriseinä turvallisuussyistä, mutta jos pentuja tulee, niin tilanne muuttuu. Pandahoitaja pääsee pitelemään pientä pentua sylissä ja syöttämään tuttipullolla.

Anna Palmroth on uskaltanut uhrata muutaman ajatuksen mahdollisille pennuille, vaikka periaatteessa haluaakin hieman toppuutella pentuhysteriaa.

– On sitä väkisinkin ajatellut, koska se on myös lajin suojelemisessa tärkeää, että saadaan kantaa ja geenipoolin monipuolisuutta lisättyä pentujen avulla. Mutta se pitäisi ymmärtää, että kaikki ei välttämättä mene niin kuin itse haluaisi, ja voi olla, että pentuja ei tule.

Pentujen syntymiseen on Ähtärissä kuitenkin jo varauduttu. Ja jos Lumi sattuisi saamaan kaksoset, niin silloin Anna Palmrothista voisi tulla toiselle varaemo. Hän tutustuikin jo pentujen hoitoon Kiinassa pandojen tutkimuskeskuksessa, jossa oli hoidossa synnyttäviä naaraita ja pentuja.

Palmroth selvittää, että jos pandaemo synnyttää kaksi pentua, niin se hoitaa vain toisen. Tämä johtuu siitä, että luonnossa bambusta ei saa tarpeeksi ravintoa, eikä emo siksi pysty ruokkimaan itsensä lisäksi kuin yhden poikasen.

Meillä on täällä pandatalossa keskoskaappi sitä varten, jos sattuu että kaksoset tulee, niin toinen tulee ihmisen hoitoon.

Anna Palmroth

– Meillä on täällä pandatalossa keskoskaappi sitä varten, jos sattuu että kaksoset tulee, niin toinen tulee ihmisen hoitoon. Tokikaan ei ole tarkoitus, että ihminen hoitaa pennun täysin, vaan pandanaaraalle tehdään pentuvaihtoa. Pentu vaihdetaan pienin väliajoin, jotta molemmat saavat tarvitsemaansa emon hoitoa riittävästi.

Myöhemmin, kun pennut ovat vähän vanhempia ja kävelevät, ne molemmat laitetaan emon kanssa yhteen. Ne jatkavat siitä normaalisti elämää emon kanssa ja ihmisen vaikutus vähenee.

– Se mukava asia pandanaaraissa on, että ne hoitavat joka tapauksessa pentua, vaikka sitä vaihtaisi. Emolle ei ole väliä kumpi pentu siinä on.

Parasta on kahdenkeskiset hetket pandojen kanssa

Pandahoitajan perustyö rutinoituu, mutta joka päivä tulee silti jotain uutta. Anna Palmroth innostuu kertoessaan , että erityisesti jännitettävää on sitten, kun pandat ovat sukukypsiä ja pääsevät lisääntymisaikeissa samaan tarhaan.

Siihen on kuitenkin aikaa. 4-vuotias Pyry alkaa olla Palmrothin mukaan murrosikäinen, mutta 3-vuotias Lumi ei ihan vielä. Pandat tulevat sukukypsiksi 4-8 vuotiaina.

Pandahoitajalta kysytään useimmin, että koska pandat heräävät ja paljonko ne syövät bambua. Se kertookin siitä, mitä pandat mieluiten tekevät.
Pandahoitajalta kysytään useimmin, että koska pandat heräävät ja paljonko ne syövät bambua. Se kertookin siitä, mitä pandat mieluiten tekevät.Mirva Ekman / Yle

Palmroth näkee päivittäin eläinpuistossa pandoja ihastelevia asiakkaita, mutta ei ole pandahoitajakaan pallokorviin vielä puolessa vuodessa kyllästynyt.

– Jaksan yhä ihastua niihin joka päivä, ei siihen pandan leikkimiseen kyllästy. Kyllä sitä katselee ihan mielellään päivittäin.

Palmroth myöntää, että etenkin aluksi hänen oli vaikea ottaa etäisyyttä hoidokkeihinsa työajan ulkopuolella. Hän seurasi niitä valvontakameroista ja hankki tietoa. Tuttavat ja lähikaupan kassakin saattavat kysellä Lumin ja Pyryn kuulumisia, mutta ei Anna sitä pahana pidä, ymmärtäähän sen.

Hän painottaa, että vaikka on itsekin pandoihin kiintynyt, ja ne ovat hänelle samalla tavalla tärkeitä kuin lemmikit monelle, pitää ymmärtää, että ne eivät ole kuin omat eläimet kotona. Ne eivät ole hoitajan omia.

Paras asia sympaattisten pandojen hoitamisessa on Anna Palmrothin mukaan eläimet itse.

– Se, että pääsee osallistumaan luonnon- ja lajinsuojeluun ja luonnonsuojelun eteenpäin viemiseen seuraaville sukupolville – ja kahdenkeskiset hetket pandojen kanssa. Ne ovat kantavat voimat tässä työssä.