500-vuotiaaksi elävä jäähai lumosi norjalaiskirjailijan: "Jos jäähai osaisi puhua, sillä olisi paljon kerrottavaa merien tilasta"

Kylmissä vesissä viihtyvä jäähai eli holkeri on mystinen eläin, josta tiedetään vähän. Norjalaiskirjailija Morten Strøksnes lähti jäähaijahtiin ja kirjoitti siitä kirjan.

kulttuuri
Strøksnes Morten
Strøksnes MortenStroksnes

Se lymyilee arktisten merien syvyyksissä ja voi elää jopa 500-vuotiaaksi. Lisäksi se on lähes sokea ja sen myrkyllisestä lihasta voi huumaantua. Moinen kummajainen ei ole ihan jokapäiväistä nähtävää. Ei siis ihme, että norjalaiskirjailija Morten Strøksnes, 53, innostui ja suostui heti, kun hänen vanha ystävänsä ehdotti jäähain pyydystämistä.

– Hugo on kalastajasuvusta ja kuullut tarinoita jäähaista pienestä pitäen. Hän sai päähänsä pyydystää yhden jäähain ja tehdä siitä jotain taidetta.

Strøksnes pakkasi laukkunsa ja suuntasi Lofooteille. Asiaproosaa kirjoittava toimittaja tiesi heti, että tästä kalareissusta syntyisi kirja.

Jäähain pyytäminen ei ole helppoa, sillä sen liikkeistä tiedetään hyvin vähän.

Jäähai - Somniosus microcephalus (lat.).
Jäähai viihtyy arktisissa vesissä.NOAA Okeanos Explorer Program

Myyttinen otus elelee Pohjois-Norjan vesissä ja vielä 1900-luvun alkupuolella sitä pyydettiin paljon. Sittemmin jäähai unohtui merten syvyyksiin, kunnes viime vuosina tutkijat ovat kiinnostuneet siitä sen poikkeuksellisten ominaisuuksien takia.

Jäähai nappasi mädän lihan

Ystävyksillä oli käydä ensikertalaisen tuuri, sillä heti ensimmäisellä yrityksellä jäähai kävi nappaamassa heidän syöttinsä, joka oli mädäntynyttä härän lihaa.

– Onneksi se ei tarttunut koukkuun. Sitten kirjaa ei olisi syntynyt. Olisi tullut vain lyhyt artikkeli, nauraa Morten Strøksnes kustantamon sohvalla. Hän on saapunut Suomeen esiintyäkseen Helsinki Lit -festivaalilla.

Jäähain pyydystämisestä kertova Merikirja (suomennos Katriina Huttunen) on käännetty monille kielille ja Norjassa se voitti ilmestymisvuotenaan Bragen-palkinnon, joka vastaa tietokirjallisuuden Finlandia-palkintoa.

Merikirja
Merikirja perustuu tositapahtumiin.Sasha Silvala/Yle

Jäähai ei antautunut ensimmäisellä yrityksellä, joten oslolainen Strøksnes joutui matkustamaan Lofooteille useita kertoja. Vuodenajat vaihtuvat ja meri näyttää kaveruksille monet kasvonsa.

Merikirja ei ole kuitenkaan mikään kalastusseikkailukirja. Se on melkeinpä tietokirja, sillä siinä käsitellään paitsi jäähaita, myös seikkaperäisesti meribiologiaa, Norjan historiaa ja mytologioita. Toimittajataustainen Strøksnes keräsi valtavat määrät tietoa kirjaansa varten.

– Tiedemaailma tuli todella tutuksi. Yllätyin miten spesifiä tiede on. Jouduin kääntymään kymmenien eri meritutkijoiden puoleen, sillä kukin oli erikoistunut vain yhteen pieneen organismiin.

Samalla Strøksnes tulee kertoneeksi paljon merten tilasta, joka on huolestuttava. Pohjoisessa meri näyttää puhtaalta, mutta juuri sinne kerääntyvät saasteet ja myrkyt maailman vesiltä. Ekosysteemin huipulla olevat pedot ovat pahiten saastuneita. Jäähai on yksi niistä.

– Voi vain kuvitella millaiset määrät myrkkyjä ehtii kertyä satoja vuosia vanhaksi elävään jäähaihin, huokaa Strøksnes.

Strøksnes kuitenkin kiistää, että Merikirja olisi kannanotto merien puolesta.

– En usko sormen heristelyyn. Pyrkimykseni on pikemminkin saada ihmiset rakastamaan merta. Ehkä he sitten, alkaisivat välittää siitä.

Meri on ollut Strøksnesille aina tärkeä. Hän on syntynyt Pohjois-Norjassa Kirkkoniemellä lähellä Venäjän rajaa. Siellä kalastus oli tärkeä osa kyläläisten elämää. Strøksnes muistaa kuulleensa juttuja jäähaista, mutta hän ehti unohtaa koko otuksen olemassaolon, kunnes kiinnostus taas heräsi. Hän törmäsi myös yllättävään tietoon Merikirjan myötä.

– En ollut aiemmin tiennyt, että Kirkkoniemen saamenkielinen nimi viittaa jäähaihin. Se on outoa, koska vesi ei ole kovin syvää siellä. Saamelaisetkaan eivät osanneet kertoa tarkemmin nimen alkuperästä.

Hain lihasta tulee humalaan

Jäähaita pyydettiin aikoinaan paljon Pohjois-Norjassa, koska sen maksasta saatiin öljyä. Sitä käytettiin muun muassa lampuissa ja koneiden voiteluaineena. Strøksnesin mukaan ensimmäisen maailmansodan aikana pyynti koki uuden nousun, sillä saksalainen aseteollisuus teki öljystä nitroglyseriiniä, jota käytettiin räjähteisiin. Myös hain nahkaa vietiin Saksaan.

– Hain nahka on niin karheaa, että sitä käytettiin hiomapaperina.

Sittemmin jäähain pyydystäminen hiipui ja vain tarinat jäivät jäljelle.

Morten Strøksnes
Morten Strøksnes esiintyy Helsinki Lit -festivaalilla.Sasha Silvala/Yle

Syvänteissä viihtyvä, hitaasti uiva peto voi kasvaa jopa seitsemänmetriseksi. Sitä pyydettiin vain suuren maksan takia. Sen lihaa ei voitu käyttää, koska se on myrkyllistä.

Lihaa jouduttiin kuitenkin syömään pula-aikoina. Silloin ihmiset menivät sekaisin ja heidän sanottiin olevan haihumalassa. Merikirjan englanninkielinen käännös onkin osuvasti Shark Drunk.

– Jäähain veressä on kemikaali, joka on hallusinogeeni. Sen saa pois lihasta vain pitkällä keittämisellä.

Tosin Islannissa jäähai on perinneruokaa. Siellä myrkky poistetaan mädättämällä.

"Jäähai on pelottavan näköinen"

Tiedot jäähaista perustuvat lähinnä kalastajien kertomuksiin ja perinnetietoon. Näiden kertomusten avulla Strøksnes muokkaa mystisestä pedosta omalakisen otuksen.

Hän pyytää, etten paljastaisi tarttuuko jäähai pyydykseen kirjassa.

– Se on kuitenkin vähän kuin jännäri, vaikkei juoniromaani olekaan.

Sen verran kirjailija paljastaa, että jäähai on pelottavan näköinen olio. Sillä on pari riviä teräviä hampaita. Lisäksi niiden silmistä roikkuu matoja, jotka tekevät jäähait lähes poikkeuksetta sokeiksi. Lisäksi ne aloittavat elämänsä syömällä heikommat sisaruksensa pois tieltä.

– Täytyy myöntää, etteivät ne mitään pandoja ole.

Jäähaihin liittyy paljon selittämättömiä asioita. Ikä on yksi niistä.

– Jos jäähai osaisi puhua, sillä olisi paljon kerrottavaa meristä ja niiden tilasta.

Morten Strøksnes keskustelee perjantaina klo 20.05 Juha Hurmeen kanssa Helsinki Lit -festivaalilla. Festivaalin ohjelmaa voi seurata täältä.