"Olimme niin likaisia, ettemme tunteneet toisiamme" – ison palon taltuttamisessa tarvitaan myös satoja vapaaehtoisia

Turve- ja metsäpalot ovat työllistäneet pelastuslaitoksen lisäksi satoja vapaaehtoisia Keski-Pohjanmaalla. Myös heiltä tarvitaan monenlaista organisointia palopaikalla, työssä ja kotona.

maastopalot
Kuvassa Perhon palokuntanaisten muonitusvaunu.
Perhon palokuntanaisten muonitusvaunu oli ensimmäistä kertaa käytössä Lähdenevalla.Ville Viitamäki / Yle

Toukokuisena iltapäivänä Kaustisen Lähdenevan turvetuotantoaluella roihahti. Palokuntanaiset olivat palopaikalla jo tunnin kuluttua hälytyksestä. Ensimmäinen urakkapätkä kesti kymmenen tuntia.

– Muonitettiin miehiä: oli lämmintä ruokaa ja pullakahvia, huolehdittiin juomasta ja siitä, että homma toimii. Yöllä kävimme kotona nukkumassa kolme tuntia ja tulimme takaisin, Kaisa Kytölä Perhon palokuntanaisista kertoo.

Kuiva ja kuuma toukokuu nosti metsäpaloriskin ennätyksellisen korkeaksi. Esimerkiksi Keski-Pohjanmaalla yttyi viime viikolla jopa useita paloja samana päivänä. Pelastajat ovat jaksamisen äärirajoilla, ja vapaaehtoisten valmius on jouduttu nostamaan korkeammaksi kuin koskaan aiemmin.

Kaustisen palon sammutustöissä Lähdenevalla tarvittiin parin päivän aikana lähes 200 vapaaehtoista. Mukana oli sopimuspalokuntalaisia, palokuntanaisia, maanviljelijöitä ja urakoitsijoita.

Marianne Ukskoski paistaa pyttipannua turvepalon sammuttajille.
Toista päivää Lähdenevalla ollut Marianne Ukskoski käy vielä kotonakin kierroksilla: Eipä paljon yöllä nukuttu, kun tämä touhu täällä oli niin kovaa ja kun tiesi, että aamulla taas lähdetään.Ville Viitamäki / Yle

Muonituksesta vastasi 17 palokuntanaista lähikunnista Vetelistä ja Perhosta. He työskentelivät vuoroissa.

– Siinä pitää olla ajan hermolla koko ajan ja tietää, missä on minkäkin verran väkeä, mitä haetaan kaupasta ja kuinka paljon. Keskiviikkona sanottiin, että ruokaa tarvitaan noin 80 miehelle, mutta sen saa yleensä aina tuplata, Kytölä laskee.

Paikalliset yrittäjätkin auttoivat. Esimerkiksi Vetelissä kauppias avasi kaupan ovet vielä hieman ennen puoltäyötä.

– Kahvia, pyttipannua, leipää, banaania, karjalanpiirakoita, pullaa, keksiä, limsaa, mehua, vettä, energiajuomaa. Haimme kaikkea, mitä kaupasta saa, sanoo Kytölä.

Samassa puhelin soi. Perhossa on syttynyt palo suon ympäröimällä metsäsaarekkeella. Perholaiset lähtevät sinne. Veteliläiset jäävät Lähdenevalle.

Repiminen syö miestä

Suurpalon sammuttaminen vaatii monenlaista organisointia paikan päällä, työssä ja kotona. Kälviän VPK:n Mauri Niskala sai työnantajalta luvan olla pois töistä – tehdäkseen toisenlaista työtä.

– Sammutin kyteviä penkkoja. Ensin vedetään letkulinjat, sitten revitään suihkuputkia metsässä pesäkkäiden viereen. Jos letku ei piisaa, pannaan hanat kiinni ja hankitaan lisää letkua. Raskasta työtähän se on, kun revitään letkua hampaat irvessä. Kyllä se miehen syö tavallaan, Niskala huokaa otsa noessa.

Urakan aikana Niskala onnistui kadottamaan silmälasinsa.

– Lasit vain putosivat päästä jossain repimisen vaiheessa. Normireissu. Yritimme etsiä niitä, mutta niitä ei löytynyt mistään.

Osalla palo työllistää koko perheen.

– Meidän miehemme ovat palomiehiä, on pikkuväkeä ja isompia lapsia. Mummut ja vaarit ovat tärkeitä, samoin ystävät, jotka hoitavat lapsia silloin, kun meitä tarvitaan, Kaisa Kytölä painottaa.

Kuvassa pumpataan vettä säiliöihin.
Ville Viitamäki / Yle

Yksitoikkoisuuteenkin pitää varautua

Lähdenevalla turvepaloa sammuttamassa oli myös varusmiehiä ja ensikertalaisia. Yksi keltanokista on lukion toista luokkaa käyvä Lauri Kallinen. Hänelle hälytys tuli sopivaan saumaan. Lukiossa on koeviikko, mutta Kallisella oli vapaapäivä.

Lähdenevalla Kallinen täytti lietesäiliöitä moottoripumpulla. Suuria ennakko-odotuksia nuorella miehellä ei ollut.

– Vähän yksitoikkoista siellä oli istua ja täyttää niitä, mutta muuten ihan jees. En tosin ole turvepalopaikoille päässyt katsomaan, minkälaista se on, mutta ajattelin, että sammuttaminen on kuumaa ja pitkäkestoista hommaa.

Kuvassa Lauri Kallinen juo kahvia pahvimukista
Lauri Kallinen oli ensimmäistä kertaa mukana turvepalon sammutuksessa.Petra Haavisto/ Yle

Paikalla niin kauan kuin tarvitaan

Lähdenevan paloalue oli vajaa 50 hehtaaria, ja tuli levisi myös metsään. Palo saatiin hallintaan vuorokauden kuluttua syttymisestä. Jälkisammutus ja -vartiointi kestivät kuitenkin päiviä, sillä alueella oli runsaasti erillisiä palopesäkkeitä. On myös mahdollista, että viikon pari kytenyt pesäke kasvaa ja sytyttää uuden palon.

Turvesuolla on kuivaa. Tuuli synnyttää pyörteen.

– Olimme ensimmäisenä iltana niin mustia, ettemme tunteneet toisiamme. Turve pöllytti ja sitä tavallaan satoikin välillä. Me olimme hyvin ruskettuneen värisiä, kun kävimme Vetelin asemalla pesulla ja raikastautumassa, naiset nauravat.

Kuvassa Elina Holopainen Kaisa Kytölä poseeraavat kiireen keskellä.
Vetelin palokuntanaisten Elina Holopainen ja Perhon palokuntanaisten Kaisa Kytölä ovat hankkineet palopaikalle ruokaa ja juomaa.Petra Haavisto / Yle

Näkymä palopaikalla oli lohduton.

– Metsä on karun näköistä, kun se on palanut. Pohja on palanut ja penkat savuavat, mutta kyllä se ensimmäisen sateen jälkeen varmaan rupeaa vihertämään. Toivottavasti ehdin tytön valmistujaisjuhliin parin päivän päästä, sanoo Mauri Niskala.

Työ jatkuu. Vapaaehtoiset ovat paikalla niin kauan kuin heitä tarvitaan.

– Aina joku löytyy. Hommat järjestetään sen mukaan, että miehet saavat, mitä he täällä tarvitsevat, palokuntanaiset lupaavat.