Voiko luonnonsuojelu mennä liian pitkälle? Tiukka suojelu voi jopa estää rehevöityneiden lintuvesien kunnostuksia

Jopa puolet maamme arvokkaista lintuvesistä olisi pikaisen kunnostuksen tarpeessa umpeenkasvun vuoksi. Osa kohteista on niin tiukasti suojeltuja, että luonnonsuojeluun tähtäävät kunnostukset voivat kariutua.

rehevöityminen
Haapana.
Haapanakannat ovat romahtaneet pahoin.Yle

Kanadanhanhiemo hautoo pesällään Kutajärvellä Hollolassa. Suojeltu Natura-alue Kutajärvi oli vielä takavuosina tärkeä lintujärvi. Nyt siellä, kuten sadoilla muillakin arvokkailla ja suojelluilla lintuvesillä, pesivien lintujen määrä on kuitenkin vain varjo entisestä.

Suurin syy on vesien hidas ja vääjäämätön umpeenkasvu, joka vain jatkuu. Asiasta on kirjoittanut muun muassa Suomen Luonto (siirryt toiseen palveluun).

– Kyllä nämä lintuvetemme heikkenemään päin ovat. Umpeenkasvaminen ja rehevöityminen uhkaavat niitä, ylitarkastaja Esa Pynnönen Hämeen ELY-keskuksesta huokaa.

Silkkiuikku ui Hollolan Kutajärvellä.
Jos kaislikko kasvaa umpeen, vesilintujen pesintä muuttuu mahdottomaksi.Mika Moksu / Yle

Vesi on elämä

Vesilinnut vaativat nimensä mukaisesti elinympäristöönsä vettä. Se antaa ravinnon ja suojan pesimäajaksi. Jos kaislikko kasvaa umpeen, linnut eivät voi siellä pesiä.

Vesi antaa suojan esimerkiksi pesiä rosvoavilta pienpedoilta. Lintukaislikoissa suojaa antaa myös joukkovoima. Iso lokkiyhdyskunta pitää huolen siitä, että pedot eivät helposti pääsee pesille. Tästä hyötyvät myös sorsat.

Rehevöityminen lisää planktonia, jota sorsat syövät. Planktonin perässä tulevat myös särkikalat, jolloin kilpailu ravinnosta kiristyy ja linnut voivat jäädä alakynteen. Suuri särkikalakanta myös lisää rehevöitymistä. Noidankehä on valmis.

Umpeenkasvaminen ja rehevöityminen uhkaavat lintuvesiämme.

Esa Pynnönen

Rehevöityminen onkin suurin syy vesilintujen vähenemiseen. Kehitys on rajua: osalla lajeista lintujen määrä on vähentynyt kymmeniä prosentteja. Tilannetta voisi korjata ennallistamalla lintuvesiä ja kosteikoita. Ympäristökeskuksen viimevuotisen selvityksen mukaan pikaista kunnostusta vaatisi jopa nelisen sataa lintuvesikohdetta, mikä on runsaat puolet arvokkaista lintuvesistämme. Kunnostuksilla olisi jo kiire.

– Kyllä on kiire, meillä on esimerkiksi jopa häviämässä punasotka ja heinätavi. Haapanakin on vähentynyt todella voimakkaasti, kertoo vanhempi tutkija Markku Mikkola-Roos Suomen ympäristökeskuksesta.

Sudenkorento lintukosteikolla.
Kosteikot ovat tärkeitä elinympäristöjä monille lajeille, muun muassa hyönteisille.Mika Moksu / Yle

Suojeleeko luonnonsuojelu itsensä hengiltä?

Mutta miksi vesiä ei kunnosteta? Suurin syy on rahan puute, mutta taustalla on muutakin. Arvokkaita lintuvesiä suojeltiin 1980-luvun alussa suojeluohjelmalla ja seuraavalla vuosikymmenellä Naturalla.

Osa lintuvesistä on niin tiukasti suojeltuja, että luonnonsuojeluun tähtäävät kunnostukset voivat olla jopa mahdottomia, tai ainakin äärimmäisen hankalia toteuttaa.

Suojelupykälät estävät suoraan kunnostukset ympäristökeskuksen arvion mukaan muutamilla yksittäisillä kohteilla. Suojelu on kuitenkin huomioitava aina, ja siitä muodostuu suuri päänvaiva.

Jokaisella suojelulla kohteella on yksilöllinen listaus, mitkä lajit ja luontoarvot on suojeltu. Tiukan suojelun vuoksi kunnostus on suunniteltava erittäin huolellisesti, etteivät suojelluiksi määritellyt luontoarvot vaarannu. Se nostaa kustannukset helposti yli kipurajan.

– Esimerkiksi Natura-alueelle ei noin vain voi mennä kunnostamaan, vaan se vaatii hyvin suunnitelmallisen otteen ja aika paljon selvitystä, sanoo ylitarkastaja Esa Pynnönen Hämeen ELY-keskuksesta.