Aivovammainen laskee ikänsä eri tavalla kuin muut – "Ensimmäinen elämäni päättyi Alpeille, siitä alkoi toinen"

Hämeenlinnalaiset Jukka Stolt ja Sami Ylämurto elävät aivovamman kanssa. Toipumisen taipale on vaikea ja pitkä, mutta urheilu on pitänyt miehet hengissä.

Aivovamma
Sami Ylämurto ja Jukka Stol Military run -juoksutapahtuman lähtöviivalla.
Jukka Stolt (vas.) ja Sami Ylämurto valmiina 14 kilometrin Military Run -lenkille. Aivovammat saaneet miehet eivät usko, että eläisivät ilman urheilua.Lauri Rautavuori / Yle

Kivivyöry pudottaa kiipeilijän 20 metrin korkeudesta Alpeilla. Diagnoosi: erittäin vaikea aivovamma. Työmatkalainen kolaroi bussin kanssa Intiassa. Diagnoosi: erittäin vaikea aivovamma.

Kiipeilijä on nimeltään Sami Ylämurto ja kolariin joutunut Jukka Stolt. Hämeenlinnalaismiesten päitä halkovat onnettomuuksista muistuttavat isot arvet.

Ylämurto kertoo täyttävänsä pian viisi vuotta. Stoltilla ikää on enemmän, hän sanoo olevansa syksyllä jo 12.

– Ensimmäinen elämäni päättyi Alpeille. Siitä alkoi toinen, vaikeampi elämä, jota on kohta viisi vuotta täynnä, Ylämurto selittää.

– Meille on tyypillistä kaksi ajanlaskua, täydentää Stolt.

Sekä Stolt että Ylämurto käyttävät itsestään termiä aivovammainen. Sana kalskahtaa hieman halveeraavalta.

– Mielestäni se on ihan hyvä termi. Valitettavasti se on yhtä kuin haukkumasana. Tästä pitäisi pystyä puhumaan kuin mistä tahansa vammasta, Stolt sanoo.

Minulle sanottiin, etten koskaan kävele tai asu yksin

Jukka Stolt

"Jouduin opettelemaan juoksemisen uudestaan"

Molempien miesten elämän piti päättyä onnettomuuteen. Vastoin ennusteita he ovat kuitenkin elossa ja voivat lähtökohtiin nähden hyvin.

– Kun nähtiin että se pirulainen jääkin henkiin, minulle sanottiin, etten koskaan kävele tai asu yksin. Nyt juoksen Military Runin ja asun yksin, Jukka Stolt hymähtää.

Molemmat miehet todellakin osallistuivat lauantaina perinteiseen Military Run -juoksutapahtumaan Hattulassa. Parolan panssariprikaatin varuskuntamiljöössä juostava 14 kilometrin lenkki on esteineen hyvin haastava.

Jukka Stoltia eivät juoksuradan haasteet huoleta. Isommistakin hän on selvinnyt. Onnettomuuden jälkeen juoksupolulle ei ollut mitään asiaa.

– Jouduin opettelemaan juoksemisen uudestaan. Se oli niin vaikeaa. Viesti ei vain mennyt aivoista perille kehoon, mutta nyt se menee, kertoo 12 vuotta sitten vammautunut Stolt.

Sami Ylämurto taas vietti onnettomuuden jälkeiset kaksi vuotta sairaalassa. Sen jälkeen liikunta on taas maistunut, jopa kiipeily. Siis se laji, jonka takia mies aivovammansa sai.

– Tuskin olisin tässä ilman urheilua. Tämä on minulle niin suuri henkisen voiman lähde, Ylämurto puhuu.

Stolt on samaa mieltä, niin kuin ovat miesten lääkäritkin: liikunnalla ennen ja jälkeen onnettomuuden on ollut valtava vaikutus toipumiseen.

Jukka Stolt ja Sami Ylämurto lähtöviivalla Military Runille.
Jukka Stolt (vas.) vetää hyväntekeväisyysprojektia "seinähullut seinällä". Projektin tavoite on antaa vertaistukea muille Hämeenlinnan alueen aivovammaisille sekä kerätä rahaa. Hattulan Military Runiin osallistuminen oli osa projektia.Lauri Rautavuori / Yle

Aivovamma teki köyhäksi

Toipumisesta huolimatta vuodet onnettomuuden jälkeen ovat raskaita. Aivovamma on musertava diagnoosi henkisesti, mutta Sami Ylämurron se vei jopa taloudelliseen kurimukseen.

Hänestä tuli onnettomuuden jälkeen nuori eläkeläinen, jolta katosivat työn lisäksi asunto ja auto. Ylämurron mukaan hän joutuu jopa kerjäämään, kun raha ei riitä ruokaan.

Stolt putosi taloudellisesti joustavammalle patjalle. Hän oli onnettomuushetkellä yrittäjä, jolla meni hyvin. Aivovamman jälkeen hän myi firmansa, eikä rahasta tarvitse suuremmin huolehtia.

Rahahuolia tai ei, aivovamman tuomien haasteiden alla nujertuu helposti. Mikä on pitänyt Jukka Stoltin ja Sami Ylämurron toipumisen tiellä?

– Seurakunta ja tämä, Ylämurto sanoo ja kohottaa rinnallaan lepäävää ristiä.

– Neljä asiaa: kolme lastani ja koirani Maatu. Aivovamma on alussa suurempi juttu läheisille kuin vammautuneelle, joka on pihalla kuin lumiukko, Stolt vastaa.