Toimittajalta: Terveisiä Kansallisbaletin gaalasta – oliko epäasiallisesta käytöksestä hyllytetty baletinjohtaja Kenneth Greve sittenkin ihan jees mies

Ylen kulttuuritoimittaja Jonni Aromaa seurasi hämmentyneenä, kuinka balettigaalassa jaettiin Kenneth Greve -stipendi, vaikka miehestä ei pitänyt näkyä jälkeäkään koko illassa.

Kenneth Greve
Jonni Aromaa
Jonni AromaaAntti Haanpää / Yle

Ihan ensiksi täytyy kiittää Suomen kansallisbaletin tanssijoita. He vetivät hienosti läpi balettigaalan, jonka piti alunperin olla Kansallisbaletin taiteellisen johtajan Kenneth Greven läksiäisjuhla. Toisin kävi. Tanskalainen Greve hyllytettiin maaliskuun lopulla epäasiallisen käytöksen vuoksi, ja tanssijat ilmoittivat sen jälkeen ykskantaan, etteivät he tanssi gaalassa, jonka nimi on Kiitoksin, Kenneth.

Olen varma, että monella naistanssijalla oli ennen lauantain esitystä ristiriitainen olo, vaikka tapahtuman nimi muutettiin Tanssin tähden -gaalaksi, ja ohjelmasta siivottiin pois otteet Greven koreografioista. Esimiestehtävistä vapautetun Greven epäasiallisen käytöksen kohteena ovat olleet nimenomaan naiset, ja ainakin jotkut heistä olivat todennäköisesti lauantai-iltana lavalla. Gaalassa esiintyi periaatteessa koko Kansallisbaletti Balettioppilaitosta myöten.

Itse seurasin iltaa paikoin hämmentyneenä.

Ensimmäinen kosketukseni Greveen tapahtui kymmenen vuotta sitten, kun hänet esiteltiin medialle Kansallisbaletin uutena taiteellisena johtajana. Muistan hyvin, miten Kansallisoopperan hallituksen silloinen puheenjohtaja Sirkka Hämäläinen ja talon pääjohtaja Päivi Kärkkäinen vaikuttivat tyytyväisiltä valintaansa. He kävivät katsastamassa Greven paikan päällä Tanskan kuninkaallisessa baletissa Kööpenhaminassa. Siellä nimittäin sattui olemaan silloin myös koreografi Jorma Uotinen, jonka teoksessa Greve tanssi.

Itse muistan ensitapaamisesta salskean, itsevarmuutta uhkuvan kaverin, joka vaikutti voittajalta.

Ymmärrän hyvin, että yksi maailman hienoimmista miestanssijoista, Rudolf Nurejev, ihastui Greveen ja poimi nuoren lahjakkaan tanssijan 1980-luvun lopulla Pariisin oopperaan, jonka johtajana Nurejev toimi.

Miksi Greveen ei olisi ihastunut myös Suomen kansallisoopperan johto. Siitäkin huolimatta, ettei Grevellä ollut kokemusta johtamisesta.

Itse sain vihiä melko pian Greven ensimmäisen kauden alussa epäkohdista, jotka liittyivät hänen johtamistyyliinsä. Ongelmat koskivat muun muassa tanssijoiden epäasiallista kohtelua ja työtaakkaa. Tein aiheesta jutun.

Greve oli luvannut nostaa Kansallisbaletin tasoa, mutta menetelmät eivät ehkä olleet aina parhaasta päästä.

Mietin lauantai-iltana Kansallisbaletin gaalassa, olisiko Greve joutunut koskaan lähtemään, ellei maailmalla olisi syntynyt #metoo-kampanjaa, Yle tehnyt paljastusta elokuvaohjaaja Aku Louhimiehen epäasiallisista työtavoista, Kansallisooppera- ja baletti saanut uuden pääjohtajan ja baletti uuden taiteellisen johtajan.

Greven seuraajan, ruotsalaisen Madeleinen Onnen valinta baletin uudeksi taiteelliseksi johtajaksi julkistettiin viime syksynä. Greve olisi jatkanut johtajana heinäkuun loppuun asti.

On päivänselvää, että Helsingin Sanomien (siirryt toiseen palveluun) maaliskuussa tekeillä ollut juttu Greven epäasiallisesta käytöksestä laukaisi lopulta tilanteen.

Greven lähtö oli nolo. Kansallisooppera- ja baletti tiedotti hänen hyllyttämisestään maanantaina 26.3. mutta Greve oli paennut perheensä kanssa ulkomaille jo perjantaina kesken työpäivän.

Sivuun pantu baletinjohtaja palasi myöhemmin Helsinkiin keräämään tavaransa.

Hän liikkui Kansallisbaletissa tanssijoiden työajan ulkopuolella.

Yli-ihmisyys, virtuositeetti ja painovoiman kumoamisen illuusio liittyvät baletin lumoon. Siinä on aikamoinen kakku opeteltavaksi.

Tanssin tähden -gaalassa jäin ihailemaan kahden suomalaistanssijan lavaolemusta.

Tähtitanssija Salla Eerola ja ensitanssija Frans Valkama ottivat persoonallaan suvereenisti lavan haltuuunsa. Sellaista on nautinto katsoa.

Greven kaudella Kansallisbaletin taso nousi, kun hän palkkasi ryhmään nuoria, nälkäisiä tanssijoita Suomen ulkopuolelta.

Lyhyillä määräaikaisilla sopimuksilla olevat ulkomaalaiset tanssijat alkavat tuskin kovin helposti valittaa.

Baletti on kurinalainen ja hierarkkinen taidemuoto, jossa opetetaan jo varhain, että vaikeneminen on kultaa. Tanssijalla on kaunis nilkka ja suu supussa, kuten eräs balettitanssija asian kiteytti.

Kaikki pelkäävät jotain, sillä hierarkia määrittää tanssijan paikan kokonaisuudessa.

On parempi olla hyvää pataa baletinjohtajan kanssa. Aina sekään ei riitä.

Hankalan tanssijan maine kiirii nopeasti eteenpäin. Baletin maailma on kuitenkin lopulta vain pieni ankkalammikko maailmankaikkeudessa.

Yhtä asiaa en ymmärrä.

Miksi Kansallisoopperan ja -baletin hallituksen puheenjohtaja Leena Niemistö halusi jakaa lauantain gaalassa muutaman tuhannen euron Kenneth Greve -stipendin.

Mitä hän sillä halusi viestittää? Että Greve on pohjimmiltaan hyvää tarkoittava mies, joka haluaa auttaa ja tukea baletin nuoria lahjakkuuksia, vaikka hänet siirrettiin syrjään epäasiallisen käytöksen vuoksi?

En ollut ainoa, joka katosi Kansallisbaletista Helsingin iltaan hölmistyneenä ja ihmeissään.