Tutkimus: Koiran sukulainen murskasi luita yhdellä puraisulla

Pari miljoonaa vuotta sitten eläneet koirat jättivät tutkijoiden iloksi kakkakasoja, jotka todistavat valtavasta puruvoimasta.

paleontologia
Koiranpentu kaluaa isoa luuta.
Koiranpennulle tämä on viikkojen puuha, mutta Borophagus parvus olisi tehnyt luusta hetkessä selvää.CC0

Naudan sääriluussa tai vastaavassa riittää koiralle mieluisaa kaluamista pitkäksi aikaa, mutta sen muinainen sukulainen olisi haukannut luun kerralla palasiksi ja nielaissut sen saman tien. Nykyisistä eläimistä vain täplähyeenan leuat ja kalloluut ovat kyllin vahvat moiseen haukkapalaan.

Borophagus parvus -koira oli noin 24 kilon painoinen villikoira, joka eli 2–15 miljoonaa vuotta sitten nykyisessä Pohjois-Amerikassa.

Lajin fossiileista tiedetään, että kallo ja leuat olivat monella tavoin samankaltaiset kuin täplähyeenalla. Ne viittaavat erittäin vahvaan purentaan, mutta varsinaista näyttöä tutkijoilla ei siitä ollut.

Todiste saatiin Kaliforniasta löytyneistä 14 kivettyneestä ulosteläjästä, jotka ovat arviolta kahden miljoonan vuoden takaisia, kertoo tuore yhdysvaltalaistutkimus. Se on luettavissa eLife-verkkolehdestä (siirryt toiseen palveluun).

Täplähyeena sulattaa luut jauheeksi

Tutkijat selvittivät ulostefossiilien eli koproliittien koostumuksen mikrotomografian avulla. Kolmiulotteiset röntgenkuvat paljastivat, että viisi prosenttia koproliitin kokonaismäärästä koostui luiden säleistä ja kappaleista. Luut olivat peräisin useista eläinlajeista.

– Harvoinpa paleontologi pääsee tutkimaan kallon alueen toimintoja takapään tuotoksesta, lohkaisi Buffalon yliopiston anatomisti Jack Tseng LiveScience-sivuston (siirryt toiseen palveluun) haastattelussa.

Koproliitti osoitti, että Borophagusin ruoansulatus poikkesi sittenkin odottamattoman paljon täplähyeenojen ruoansulatuksesta. Kun täplähyeena nielee luun, se sulaa niin perusteellisesti, että ulosteessa on jäljellä vain luujauhoa.

Täplähyeena seisoo ruohikossa.
Täplahyeenalla on todella tehokkaat leuat ja ruoansulatus. Tämä eläin kuvattiin Tansaniassa.A. Peach / CC BY 2.0

Kuka ehti, se söi

Koproliitti todisti ruokavalion lisäksi myös elintavoista, jollaisia meidän kotikoirillamme ei ole: Borophagus parvus ei ulostanut sinne tänne, vaan laumalla näyttää olleen yhteisiä käymäläalueita. Havainnon perusteella laji oli sosiaalinen ja paikkaan sitoutunut.

Kyky murskata ja niellä luita liittyi näihin ominaisuuksiin, arvioi tutkimusta johtanut paleontologi Xiaoming Wang Los Angelesin luonnonhistoriallisesta museosta.

Laumana eläimet saivat kaadettua suurta riistaa, mutta lauma toisaalta kilpaili siitä, kuka pääsi saaliinjaolle. Siinä kisassa ei ollut aikaa jäädä pureskelemaan, vaan saaliista kannatti repäistä mahdollisimman suuri pala luineen kaikkineen ja niellä se saman tien, jotta pääsi haukkaamaan uudelleen, Wang selittää.

Niin ikään laumana metsästävät hyeenat toimivat juuri tällä tavoin.

Kivettynyt kakka on tutkijoille aarre

Muinaisten eläinten ja ihmisten tutkijoille koproliittilöydöt ovat riemastus, sillä niistä voi selvittää paljon kakkijan elämästä, ei vain hänen tai sen syömästä ruoasta, vaan myös sairauksista ja varsinkin loisista. Hyvällä onnella koproliitissa on säilynyt jopa kylliksi DNA:ta tutkijoiden käyttöön.

Vaikka uloste kivettyy suhteellisen nopeasti, se maatuu vielä nopeammin, joten koproliittilöydöt eivät ole yleisiä. Harjaantumaton silmä ei edes huomaa niitä, sillä kivetyttyään ne yleensä muistuttavatkin kiveä. Hajustakaan ei ole enää paljastamaan alkuperää.

Poozeum-sivustolla (siirryt toiseen palveluun) on virtuaalinen koproliittikokoelma. Maailman suurin yksityiskokoelma – 1 277 kivettynyttä ulostetta – puolestaan on päässyt Guinnessin Suureen ennätyskirjaan (siirryt toiseen palveluun).

rekonstruktio neandertalilaisten luolasta
Kroatilainen Crapinan museo esittelee neandertalilaisten elämää.Johannes Krause / Max Planck -instituutti

Vanhin löydetty ihmisen uloste on 50 000 vuoden takaa nykyisestä Etelä-Espanjasta. Neljä vuotta sitten löytynyt neandertalilaisen koproliitti osoitti yllättäen, etteivät neandertalilaiset olleetkaan niin kovia lihansyöjiä kuin oli oletettu. Ruokavaliossa oli aimo annos myös marjoja, pähkinöitä ja kasviksia.

Ulosteessa oli myös todisteita sellaisesta kiho- ja koukkumatojen määrästä, että loisten oli täytynyt tehdä isäntänsä olo todella tukalaksi, tutkimus (siirryt toiseen palveluun) kertoo.

T. rexin ruokana oli toisia dinosauruksia

Yksi dinosaurusten ajalta löydetyistä eläinten koproliiteista kertoo, mitä suuri lihansyöjäsaurus oli popsinut: muiden dinosauruslajien poikasia.

Valtava läjä löytyi Kanadasta alueelta, jossa ravintoketjun huipulla oli ollut Tyrannosaurus rex, joten kyseessä lienee juuri kuninkaaksi kutsutun otuksen jätös.

Tuonkin havainnon tehnyt yhdysvaltalainen paleontologi Karen Chin (siirryt toiseen palveluun) on koproliittitutkijoiden kärkeä. Saaliin pehmytkudoksen löytyminen tyrannosauruksen ulosteesta oli uskomatonta ja yksi uran tähänastisista kohokohdista, Chin kertoo.

Lahonnutta puuta ja äyriäisiä

Chinin tuorein tutkimus (siirryt toiseen palveluun) antaa näyttöä siitä, että monet täysin kasvissyöjiksi luullut dinosauruslajit olivatkin sekasyöjiä.

Luufossiileista sellaista on jokseenkin mahdoton nähdä, mutta Chin ja hänen tutkijaryhmänsä käyttivät todisteina lukuisia koproliitteja. Niistä löytyi paitsi suuria määriä puiden kuitua, niin myös paljon merkkejä äyriäisistä.

Chin ei usko niiden päätyneet vahingossa dinosaurusten kitaan, kun ne söivät lahoavia puunrunkoja, joissa äyriäiset piileksivät. Hän arvelee, että dinosaurukset ahmivat niitä tarkoituksella lisääntymiskauden ravinnelisäksi. Hypoteesi vaatii lisätutkimuksia, Chin myöntää.