Näyttelijä Maija Karhi on kuollut – oli perustamassa naisten omaa teatteria

Maija Karhi oli valovoimainen ja räiskyvä näyttelijä, joka teki uransa teatterissa.

Maija Karhi
Maija Karhi
Maija KarhiHeidi Korsman-Hirvonen / AOP

Turussa vuonna 1932 syntynyt Maija Karhi (-Kärävä) kuoli tänään maanantaina lyhyen sairauden jälkeen sairaalassa Helsingissä. Hän oli 86-vuotias.

Karhi pääsi Teatterikouluun kesken lukion. Hän kuuluu siihen näyttelijäpolveen, joka sahasi nuorena teatterin ja elokuvanteon välissä.

Karhin ensielokuva oli Roland af Hällströmin Suomalaistyttöjä Tukholmassa vuodelta 1952. Elokuva kertoi kolmesta nuoresta naisesta, jotka lähtivät paremman elämän toivossa Tukholmaan, mutta kohtasivat siellä pian suurkaupungin vaaroja.

Karhi oli mukana myös Matti Kassilan elokuvassa Kuriton sukupolvi(1957), jossa yritettiin kuvata silloista nykynuorisoa ja sen elämäntyyliä. Esimerkiksi Karhi oli elokuvan teon aikana jo reippaasti yli 20-vuotias, kuten moni muu elokuvan nuorisoa esittävistä näyttelijöistä.

Karhi päätyi myös 1950-luvulla suosittuihin sotilasfarsseihin, komppanian päällikön kotiapulaiseksi Esko Töyrin ohjaamaan Vääpelin kauhuun (1957).

Elokuvanäyttelijänä hän pokkasi Jussi-palkinnon parhaasta naispääosasta Erik Blombergin elokuvasta Kun on tunteet vuonna 1954 ja naissivuosa-Jussin vuonna 1963 Veikko Itkosen viimeiseksi jääneestä elokuvasta Vaarallista vapautta.

Tulisieluinen, räiskyvä ja valovoimainen Karhi teki elämäntyönsä teatterissa. Ura alkoi Mauno Mannisen johtamassa Intimiteatterissa vuonna 1953 ja päättyi Kansallisteatteriin, josta Karhi jäi 1990-luvulla eläkkeelle, mutta jatkoi siellä näyttelemistä freelancerina vielä sen jälkeen.

Aina positiivinen Karhi oli mukana perustamassa Raivoisat ruusut -teatteria, jossa eri-ikäiset naisnäyttelijät halusivat toimia ilman miehistä teatterikoneistoa.

Ryhmä aloitti toimintansa Helsingissä 1980-luvun lopulla Shakespearen näytelmällä Raivoisat ruusut – kronikka vallasta.

Toiminta päättyi vuonna 2001, kun ryhmä ei saanut enää julkista tukea.