Sähköshokkeja ja vallan väärinkäyttöä – Yksi lensi yli käenpesän murtaa myytin kesäteatterin kepeydestä

Ryhmäteatteri pohtii tänä kesänä Suomenlinnassa valtaa ja vastarintaa.

Ryhmäteatteri
Ryhmäterapiaistunto osastolla
Jaani Lampinen / Yle

”Tämä osasto on yhteiskunta pienoiskoossa, ja me määrittelemme täällä kuka on terve ja kuka ei.”

Näin toteaa psykiatrisen sairaalan suljetulla osastoa johtava hoitaja Ratched näytelmässä Yksi lensi yli käenpesän.

Osaston pienoisyhteiskunnassa valta on harvoilla, alistetut laitetaan kyttäämään toisiaan, demokratia on näennäistä ja pullikoijat pistetään ruotuun vaikka sähköshokein.

Minna Suuronen
Hoitaja Ratched (Minna Suuronen) jakaa lääkkeitä Billy Bibbitille (Samuli Niittymäki).Jaani Lampinen / Yle

Pikkurikollinen Randle P. McMurphy venkoilee itsensä psykiatriseen sairaalaan arvioitavaksi väistellessään tuomiota rötöstelystä. Auktoriteettikammoinen kapinanlietsoja luulee pääsevänsä sairaalassa helpommalla kuin työsiirtolassa, mutta joutuu välittömästi törmäyskurssille raudanlujan osastonhoitaja Mildred Ratchedin kanssa.

Sen paremmin McMurphy kuin hoitaja Ratchedkaan ei taivu toisen tahtoon. Lopulta yksi hukkuu ja yksi pelastuu. Kapinointi maksaa, mutta Yksi lensi yli käenpesän väittää, että hinta voi olla sen arvoinen.

Kesäteatterit suosivat useimmiten ohjelmistoissaan kepeää ja musiikkipitoista, farssia ja komediaa. Ken Keseyn menestysromaaniin ja Milos Formanin siitä ohjaamaan elokuvaan pohjautuva Yksi lensi yli käenpesän on siinä valossa rohkea valinta.

Ohjaaja Juha Kukkonen uskoo, että ihmiset osaavat ja haluavat ajatella myös hellekeleillä.

– Miksi ei kesällä voisi tehdä myös jotain vakavampaa? Ryhmäteatteri on ottanut riskejä ennenkin ja ne ovat palkinneet. Toivottavasti niin käy nytkin. Kyllä tästä näytelmästä löytyy myös hurttia huumoria ja lämmintä meininkiä, vaikka perussävy on traaginen.

Robin Svartström
McMurphylle (Robin Svartström) tulee yllätyksenä, että sairaalasta ei pääse välttämättä pois, toisin kuin vankilasta.Serag Abdulmutaleb / Yle

"En yritä olla Suomen Jack Nicholson"

Vuonna 1975 valmistunut Formanin elokuva nähtiin aikoinaan ohjaajan kotimaassa Tšekkoslovakiassa niin kiusallisena poliittisena allegoriana, että se kiellettiin.

Traaginen komedia löysi tsekkiviranomaisten nikottelusta huolimatta yleisönsä. Jack Nicholsonin tähdittämä filmi pokkasi parhaan elokuvan, parhaan miespääosan, parhaan naispääosan, parhaan ohjauksen ja käsikirjoituksen Oscarit. Suomessa se oli 1970-luvun lopun suuri sukupolvikokemus. Vuoden 1972 jälkeen valmistuneiden elokuvien joukossa se on yhä kolmen kärjessä suomalaistilastoissa.

Ryhmäteatterin toteutus on puitteiltaan varsin uskollinen ikoniselle elokuvaversiolle. Tekijöitä ei kuitenkaan hirvitä mahdollinen vertailu teoksen tunnetuimpaan versioon.

McMurphya esittävän Robin Svartströmin mielestä Yksi lensi yli käenpesän on niin täynnä herkullisia hahmoja, ettei tulkinnoissa ole tarpeen jäljitellä ketään.

– Teen roolin ihan omalta pohjalta. En ajatellut lanseerata itsestäni Suomen Jack Nicholsonia.

Ohjaaja Juha Kukkosen mielestä Yksi lensi yli käenpesän on niin tärkeä teksti, että se ansaitsee useamman taideteoksen. Vaikka Kesey kirjoitti kirjansa lähes kuusikymmentä vuotta sitten, ovat sen teemat aina valitettavan ajankohtaisia.

– Vallan väärinkäyttö ei ole uusi asia, mutta nyt on taas sellainen aika historiassa, jolloin siihen on erityisesti syytä puuttua. Kun väärinkäytöksiä tapahtuu, ihmisillä pitää olla siviilirohkeutta vastustaa niitä, ja olla solidaarisia toisiaan kohtaan.

Ohjaaja Juha Kukkonen
Ohjaaja Juha Kukkosen mielestä näytelmän keskeinen viesti on, että ihmisarvo kuuluu kaikille. - Kuka tahansa voi joutua tilanteeseen, jossa mieli murtuu. Ihminen on kuitenkin aika hatara tekele.Jaani Lampinen / Yle

Kenellä on valta ja kuka sen antaa?

Jäykkään hymyyn jähmettynyt, mutta sisäisesti hymytön hoitaja Ratched on mahdollisesti yksi länsimaisen kulttuurihistorian vastenmielisimpiä roolihenkilöitä.

Suoratoistopalvelu Netflixillä käynnistyy tänä vuonna hänestä kertova sarja, joka huipentuu Yksi lensi yli käenpesän tapahtumiin. Hahmon kiinnostavuutta kuvaa, että Netflix joutui käymään tuotannosta kovan kisan kahden muun suoratoistofirman kanssa.

Yksi lensi yli käenpesässä hoitaja Ratched esittäytyy rakenteellisen väkivallan rautaisena työhansikkaana, joka puhuu edistyksestä ja osallistamisesta, mutta ei anna piiruakaan periksi missään. Säännöt ovat ja pysyvät, vaikka ne olisivat miten järjettömiä.

Robin Svartström
Potilaat varoittavat McMurphya hoitaja Ratchedin haastamisesta. - Me ollaan syrjäytyneitä. Ei jänis ala sutta haastaa, se kaivaa kuopan ja piiloutuu.Jaani Lampinen/Yle

Kansallisen audiovisuaalisen instituutin sivuilta löytyvässä artikkelissa (siirryt toiseen palveluun) hoitaja Ratchedia kuvaillaan ”miehuutta kuohivien matriarkkojen mytologiasta periytyväksi” hyytäväksi byrokraatiksi.

Ryhmäteatterin Minna Suuroselta löytyy kuitenkin ymmärrystä hahmoaan kohtaan. On pakko löytyä.

– Jos ajattelisin häntä kaikkien vihaamana, vastenmielisenä ihmisenä, en voisi esittää roolia. Olisin sen ihmisen vieressä seisomassa, ja arvostelemassa. Pitää pystyä kokemaan, että henkilöllä, jota esittää, on oikeutus toimilleen.

Suuronen toivoo, että Ryhmäteatterin esitys herättäisi katsojat miettimään kuka ja miten valtaa käyttää, ja miten vallankäyttö perustellaan. Ja onko valta oikeastaan siellä, missä se ilmeisimmin näyttäisi olevan?

– Siihenhän törmää lähes päivittäin, että joku ottaa aseman, ja ilmoittaa, että tämä on nyt näin. Tässä näytelmässä hoitaja Ratched on ilmeinen vallanpitäjä, mutta voi myös ajatella, että ehkä McMurphy onkin se, joka pitää valtaa.

Vaikka hoitaja Ratched pitää osastoaan tiukoissa suitsissa, on jossain joku vielä vahvempi. Näkymätön käsi on perustanut sairaalan, päättänyt, kenet sinne laitetaan ja asettanut Ratchedin siihen asemaan, jossa hän on.

– Pitääkö joku järjestelmää yllä, vai pitävätkö nämä ihmiset itse sitä yllä? Sekin on mielenkiintoinen kysymys. Pitääkö järjestelmä yllä hierarkiaa, vai pitävätkö ihmiset, Suuronen pohtii.

Robin Svarström ja Robert Kock
Ystävyys McMurphyn kanssa ja nähdyksi tuleminen muuttaa Päällikkö Bromdenin (Robert Kock) kohtalon.Serag Abdulmutaleb/Yle

"Näytelmä käsittelee rohkeutta vastarintaan"

Etenkin tarinan alussa on vaikea sanoa, onko McMurphy anarkisti, hullu, vai pelimies. Ehkä niitä kaikkia, arvelee roolihahmostaan Robin Svartström.

– Ennen kaikkea hän on todella auktoriteettikammoinen henkilö, ja oman edun tavoittelija. McMurphy reagoi hyvin voimakkaasti epäoikeudenmukaisuuteen.

Tarinan teeman kannalta olennaisinta on kuitenkin muutos, joka miehessä tapahtuu.

– Näytelmän aikana hänen suhtautumisensa epäoikeudenmukaisuuteen laajenee myös muihin ihmisiin. Aluksi hän ajattelee vain itseään, mutta suhde muihin potilaisiin herättää hänestä myös empaattisen puolen.

Lopulta McMurphy oikeastaan uhraa itsensä ystävänsä, Päällikkö Bromdenin vapauden puolesta.

– Ehdottomasti tässä näytelmässä on kyse myös solidaarisuudesta, ihmisarvosta ja erilaisuuden hyväksymisestä, summa Svartström.

Ohjaaja Juha Kukkosen mielestä yksi näytelmän keskeisistä viesteistä on se, että vääryyksiin on puututtava, kun sellaisia havaitsee. Vaikka siitä koituisi itselle vaikeuksia, vaikka hinta olisi itselle todella kova.

– Yksi lensi käenpesän käsittelee monia asioita, mutta myös rohkeutta vastarintaan. Kuka tahansa voi sortua käyttämään valtaansa väärin, ja kun sellaista tapahtuu, ihmisillä pitää olla siviilirohkeutta vastustaa. Vallassa ollessa pitää kantaa myös vastuu.

Robert Kock on Ryhmäteatterin esityksen Päällikkö Bromden
- Toisesta päästä pannaan sisään ihminen, ja toisesta päästä tulee ulos koko mallinnusprosessin tulos, ja se on just sitä mitä ne haluaa. Se kone meidät läpikotaisin kaluaa, lataa mykäksi kuviteltu Päällikkö Bromden.Jaani Lampinen / Yle