Rysky Riiheläisen kolumni: Turvallisuutemme nojaa yhä enemmän Yhdysvaltoihin, mutta ei sitä ääneen sanota - Keskustele

Suomen suhteet Venäjään ja kansainvälinen järjestys ovat heikenneet Suomesta riippumattomista syistä. Vastaavasti suhteemme Yhdysvaltoihin turvallisuusratkaisuissa on lujittunut, kirjoittaa Janne "Rysky" Riiheläinen.

turvallisuuspolitiikka
Janne Riiheläinen
Janne RiiheläinenJyrki Lyytikkä / Yle

Pienelle maalle on maailman myllerryksissä yleensä jätetty mahdollisuudeksi lähinnä valita miten reagoida tapahtumiin. EU-jäsenyys ja oma aktiivisuutemme antavat toki Suomelle liikkumatilaa, mutta sitä tilaa on yhä vähemmän.

Vajaa kaksi vuotta sitten Suomi kirjoitti kahdenvälisen julistuksen (siirryt toiseen palveluun) Yhdysvaltojen kanssa puolustusyhteistyöstä. Hieman aiemmin myös Ruotsi oli tehnyt saman (siirryt toiseen palveluun). Ruotsilla ylipäätään on ollut paljon pidempi ja syvempi suhde Yhdysvaltoihin, mukaan lukien salaiset turvatakuut (siirryt toiseen palveluun) kylmän sodan aikana.

Nyt allekirjoitettu aiejulistus on nimenomaan kolmikantainen eli Suomen ja Ruotsin läheiseen puolustusyhteistyöhön kytkettiin olennaisena osana nyt myös Yhdysvallat. Julistuksella on toki poliittista voimaa (siirryt toiseen palveluun), mutta sinällään se ei mitään takaa. Käytännössä julistus antaa maiden virkakoneistolle luvan istua yhteisiin pöytiin tekemään asioita yhdessä. Ruotsi ja Yhdysvallat ovat jo monissa näistä pöydistä yhdessä istuneetkin. Nyt mukaan toivotetaan myös Suomi.

Yhdysvaltain puolustusministeri James Mattis varoitti viime syksynä Ruotsia liittymästä ydinasekieltosopimukseen. Tämän kolmikantajulistuksen allekirjoittaminen suurieleisesti viestinee siitä, että Ruotsi on käytännössä päättänyt olla allekirjoittamatta sopimusta. Suomi ilmoitti alunperinkin jäävänsä sopimuksen ulkopuolelle. SDP tosin vaati (siirryt toiseen palveluun) siihen liittymistä.

Ruotsissa vaihtunee syksyn valtiopäivävaalien jälkeen hallitus ja tilanne jäänevät porvarihallituksen ratkaistavaksi. Ensi vuonna saattaa sitten Suomen demaripääministeri joutua omalta osaltaan pyörittelemään asiaa. Ydinaseet kun kuitenkin kuuluvat kiinteästi siihen Yhdysvaltain ja Naton sotilaalliseen rakennelmaan, johon olemme yhä tiiviimmin sitoutuneet.

Suomi valmistautuu kaikenlaisiin kriiseihin, sota mukaan lukien

Aiejulistuksen yhteydessä kuultu määrittely (siirryt toiseen palveluun) sen teknisestä luonteesta kertoo poliitikkojen haluttomuudesta puhua selväsanaisesti turvallisuuspoliittisesta tilannekuvasta ja johtopäätöksistä. Suomen toimet oman turvallisuutensa kohentamiseksi kertovat kuitenkin karusti, että Suomi valmistautuu kaikenlaisiin kriiseihin, sota mukaan lukien. Nämä asiat ovat siis periaatetasolla hyväksytty eduskunnassa melko lailla yksimielisesti ulko- ja turvallisuuspoliittisen sekä puolustuspoliittisen selonteon hyväksymisen yhteydessä. Osa tätä varustautumista ovat yhä läheisemmät suhteet Yhdysvaltoihin, mutta sen ääneen sanomista vältellään. Kaiken epämääräisyyden takia ei ole mikään ihme, jos moni hämmästyy Yhdysvaltain tankkien möyriessä Niinisalossa (siirryt toiseen palveluun) tai puolustusministerin marssiessa Pentagonin pihalla perin liittolaisen oloisena.

Presidentti Niinistön muovaama ulko- ja turvallisuuspoliittinen neljän pilarin toimintamalli koostuu uskottavasta puolustuskyvystä, kahdenvälisistä yhteistyöverkostoista EU:n, Ruotsin, Naton ja Yhdysvaltojen kanssa, hyvistä ja selkeistä suhteista Venäjään sekä kansainvälisestä ulottuvuudesta YK:ssa ja muissa vastaavissa rakenteissa. Viime aikoina suhteet Venäjään ja kansainvälinen järjestys ovat heikenneet Suomesta riippumattomista syistä. Niinpä kahta muuta pilaria on vahvistettu. Kultaranta-keskusteluissa muuten pohditaan ensi kesänä, mitä olisi tehtävissä kansainvälisen yhteistyön ja sääntöpohjaisuuden tukemiseksi.

Valkoisessa talossa istuu myös valtionjohdon mielestä nyt tuulella käyvä ukko.

Läheisempi suhde Yhdysvaltoihin sisältää kuitenkin riskejä. Niitä tuottaa muun muassa presidentti Trumpin tempoileva toiminta ja heikko ymmärrys kansainvälisestä politiikasta. Presidentti Niinistö kirjoitti vastikään (siirryt toiseen palveluun) Iranin ydinsopimukseen liittyen, että: ”Presidentti Trumpin vetäytyminen sopimuksesta synnyttää myös yleisen luottamuskysymyksen.”

Minä tulkitsen kärjekkäästi tämän tarkoittavan, että Valkoisessa talossa istuu myös valtionjohdon mielestä nyt tuulella käyvä ukko. Kansainvälisessä politiikassa ei tosiaan ole tapana kaataa merkittäviä järjestelyjä hallintojen vaihtuessa. Yleistyessään tällainen toimintatapa johtaisi ennakoimattomuuteen, joka taas johtaisi epäluottamukseen ja kovaotteisuuteen. Tätä kuvaa hyvin se epätietoisuus, joka syntyi kun Yhdysvallat asetti mielestään myös eurooppalaisia yrityksiä koskevia pakotteita irtisanoutuessaan Iranin ydinsopimuksesta.

Vallitseva tulkinta näyttää ainakin vielä olevan, että Trump on tilapäinen ja rajattu häiriö. Silti Saksan liittokansleri Merkel vastikään painotti (siirryt toiseen palveluun) jälleen EU:n tarvetta pärjätä ilman Yhdysvaltoja. Suomikin on ollut aktiivisesti mukana pyrkimyksissä vahvistaa EU:n turvallisuutta tuottavia ulottuvuuksia.

Suomella on siis käynnissä turvallisuuspoliittisia prosesseja, jotka voivat pahimmillaan olla keskenään ristiriitaisia. Toisaalta Suomi lähentyy yhä edelleen Yhdysvaltoja. Toisaalta Euroopan omat turvallisuusjärjestelyt ovat seurausta ja ehkä tulevaisuudessa myös syitä atlanttisten suhteiden heikkenemiseen.

Ennen keikuimme presidentti Niinistön kuvailun mukaan (siirryt toiseen palveluun) Nato-aidalla, nyt saattaa olla jonkin aikaa luvassa keikkumista lännen sisällä olevan aidan päällä. Tarkkana saa olla tässäkin.

Janne "Rysky" Riiheläinen

Kirjoittaja on joensuulainen bloggari, joka on aktiivinen turvallisuuspolitiikan keskustelija. Riiheläinen on vapaa toimija, joka ei ole sidottu mihinkään asemaan, organisaatioon tai ajatussuuntaan.