Räyhänhenki on mellastanut suomalaisissa kodeissa – selityksiä yliluonnolliselle keksitään nykyäänkin

Perinteentutkija Pasi Klemettinen kuvaa “Karjalan räyhänhenget” -kirjassaan suomalaisia pahoja henkiä ja niistä tehtyjä kertomuksia.

Aamu-tv
Suomen tunnetuimmat räyhähenget
Suomen tunnetuimmat räyhähenget

Näkymätön kulkija joka kirskauttaa saranoita tyhjässä huoneessa, liikkuvat esineet ja ovien avautuminen ilman kosketusta – nämä olivat Suomessa vielä 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa räyhänhenkien eli poltergeistin merkkejä.

Suomalaisen kirjallisuuden seuran perinteentutkija Pasi Klemettinen on kirjoittanut “Karjalan räyhänhenget” -kirjan, jossa hän on kuvannut suomalaisia pahoja henkiä ja niistä tehtyjä kertomuksia. Innostusta kirjan kirjoittamiseen antoivat lapsuudessa kerrotut tarinat, Klemettinen kertoo aamu-tv:n haastattelussa.

Pohjois-Karjalan alueella useat tarinat on kerrottu tarkkaan sijainnin tai talon nimen mukaan.

– Itä-Suomessa on puhuttu uutisellisesta tyylistä. On kerrottu tietystä paikasta ja tietyistä ihmisistä ja tuotu aitouden tunnetta, Klemettinen kertoo.

Paholainen oli tavallinen hahmo kansan keskuudessa, sillä siihen pystyi liittämään ja sen tekemisillä selvittämään muuten selittämättömiä ilmiöitä.

– Toisaalta siinä on ollut koko ajan vahvasti uskonnollinen puoli mukana, eli suurin osa väestöstä on uskonut vakaasti näihin paholaisiin ja piruihin.

Ylöjärven noitatapaus kesti viikkoja ja käsiteltiin käräjillä

Kuuluisin suomalainen räyhänhenki on mainittu 1880-luvun asiakirjoissa. Ylöjärvellä paikallisen perheen, Martinien kotiin tuli koko aluetta kuohuttanut tapaus. Esineet, kuten puukko, liikkuivat ilmassa ja muut esineet siirtyivät luonnonlakien vastaisesti.

– Oikeudessa oli 15 silminnäkijää jotka kertoivat näistä ilmiöistä. He luettelivat kahdeksan tapausta, joita he kokivat yhdessä Martinien talossa, Klemettinen kertoo aamu-tv:ssä.

Klemettisen mielestä on käsittämätöntä, että vielä 1880-luvulla ihmisiä syytettiin noituuden harjoittamisesta. Paikalta etsittiin todisteita yliluonnollisesta toiminnasta ja esimerkiksi salaluukkuja, joita ei kuitenkaan löytynyt. Asiakirjoissa pohdittiin Klemettisen mukaan myös sitä, kuuluuko Martinien talon yliluonnollisten asioiden tutkinta oikeuslaitokselle.

Vuosien ajan perinteentutkijat ovat selvittäneet outojen ilmiöiden todistajakertomuksia. Aikanaan tarinankerääjien saama vastaanotto on voinut olla vihamielistä. Klemettinen kertoo, että pahoista hengistä on jäänyt leima. Paholaisen tekemisten oletettiin olevan seurausta jostakin pahasta teosta ja siksi rangaistuksien odotettiin lähtevän ajan myötä. Yleisesti kirousta yritettiin parantaa taioilla tai esineillä.

Selityksiä yliluonnollisille tapahtumille etsitään nykyäänkin. Kummittelu, esimerkiksi menneiden omaisten näyttäytyminen, ovat Klemetin mukaan uusia selityksiä yliluonnollisille ilmiöille.

– Se on yleisinhimillinen kiinnostus yliluonnolliseen. Se usko tai toivo siihen, että tämän aineellisen maailman jälkeen olisi vielä jotain muuta. Kyllä edelleen tänä päivänä nämä ilmiöt ovat olemassa, mutta niistä vain selitetään eri tavalla, Klemettinen pohtii.