Aki Palsanmäen kuparipannu on totta, mutta televisiossa siitä tulee ei-fiktiota – reportaasi Hirvaskankaan oudosta mutta sympaattisesta tosi-tv-huutokaupasta

Huutokauppakeisari Aki Palsanmäki on sinut häntä seuraavien kameroiden edessä, mutta Terhi Kokkonen lähetettiin pois Vain elämää -kuvauksista kesken leikin. Mistä on kyse?

tosi-tv
Suomen huutokauppakeisari, Aki Palsanmäki
Yle

Kapean metsätien päässä avautuu maalaismaisema. Aurinko porottaa. Koivikko kahisee lempeässä kevättuulessa.

Nurmikentän takalaidalla seisoo matkailuautoja. Yhden eteen on pystytetty retkipöytä ja kaksi tuolia. Leiriytyjät jutustelevat mukavia keltaliivisen liikenteenohjaajan kanssa.

Iltapäivän idylli on särkymätön, kunnes kenttä alkaa täyttyä autoista. Liikenteenohjaajalla riittää nyt töitä.

Portit avautuvat viereiseen, tv:stä tuttuun pihapiiriin. Kioskissa grillataan makkaraa. Kahvi höyryää pahvimukeissa.

On täydellinen päivä huutokaupoille.

Televisioitava kuparipannu vaikuttaa todellisuuteen

– Sataviisi! Sataviisi euroa ensimmäinen! Sataviisi euroa toinen... Satakymmenen!

Huutokaupan aluksi myytävän kuparipannun hinta nousee lopulta sadanviidenkymmenen euron tienoille. Huutokauppayrittäjä Aki Palsanmäki lienee tyytyväinen, vaikka vastaavasta pannusta on hänen tiluksillaan maksettu moneen otteeseen useita satoja euroja.

Nettihuutokaupasta sellaisen saisi parillakympillä, ehkä halvemmallakin.

Kulttimainetta nauttivien kuparipannujen mukana maksetaan muustakin kuin vanhasta käyttöesineestä. Kyljessä ovat isäntäväen nimikirjoitukset, ja lisäksi kaupantekoa saa pällistellä myöhemmin televisiosta.

Markku ja kuparipannu
Markku Saukko ja kuparipannuyksilö, josta maksettiin pitkälle toista sataa euroa.Yle

Kansanhuvia muistuttava hintanokittelu alleviivaa todellisuuden ja televisioviihteen häilyvää rajapintaa: vuonna 2013 alkanut, maan suosituimpiin viihdeohjelmiin lukeutuva Suomen huutokauppakeisari ammentaa todellisuudesta, mutta samalla se muokkaa sitä. Kamerat vaikuttavat ostopäätökseen.

Uuraisten Hirvaskankaalla Palsanmäen huutokauppa on täyttä totta, mutta televisioviihteenä siitä tulee ei-fiktiota.

Palsanmäen paikalle riittää tunkua

Tuotantoyhtiöille ei-fiktion eli kansankielellä tosi-tv:n suosio on lottovoitto. Yhden draamajakson hinnalla tehdään keskimäärin kahdesta kolmeen jaksoa tosielämästä ammentavaa tv:tä.

– On myös formaatteja, joita tehdään samalla rahalla kuin draamasarjoja. Voi kuvitella vaikkapa Amazing Racen hintalappua, sanoo toimitusjohtaja Ilkka Hynninen tuotantoyhtiö Aito Mediasta, joka tuottaa Suomen huutokauppakeisarin lisäksi monia muita suosittuja ei-fiktioita.

Suosio näkyy viihteeseen panostavan Nelosen tilastoissa. Viisi kanavan katsotuinta lähetystä huhtikuussa olivat kaikki ei-fiktiota.

Nelosen viisi katsotuinta lähetystä huhtikuussa 2018
Yle Uutisgrafiikka

Suomen huutokauppakeisarin kaltaiset ammattikuntia seuraavat dokumentaariset ei-fiktiot ovat peruja dokumenttielokuvien suosion laskusta.

– Huomattiin, että jos löydetään kiinnostava paikka ja hyvät päähenkilöt, niin merkityksellinen tarina voidaan kertoa sarjamuotoisesti, Hynninen kertoo.

Hynninen oli itse aikanaan mukana löytämässä Aki Palsanmäkeä ruutuihin parinkymmenen varteenotettavan ehdokkaan joukosta. Välitön mies on kuin luotu viihdeohjelman tähdeksi.

– Akin salaisuus on se, että hän on asiantunteva mutta kansanläheinen ja aito ihminen. Se välittyy ruudun toiselle puolelle, eikä sitä pysty feikkaamaan, Hynninen kehuu.

Seuraavaksi myydään vanha kamera. Tätä on kuulemma käyttänyt Axl Smith.

Aki Palsanmäki

Ajan henki on tuottajan mukaan sellainen, että tunkua kameroiden eteen riittää.

– Koekuvauksissa on pystyttävä erottamaan ne, jotka ovat tarinankerronnan arvoisia. Ettei kysymys ole pelkästään halusta tulla esiintymään televisioon.

Ilkka Hynninen, Aito Media
Ilkka Hynninen on monia suosittuja ei-fiktiota tuottavan Aito Median toimitusjohtaja.Antti Lähteenmäki / Yle

Totta vai tarua? Ehkä jotain siltä väliltä

Tunnelma Palsanmäen huutokaupoilla on huipussaan. Ihmiset seuraavat kaupankäyntiä kuin... no, tosi-tv:tä. Ainahan huutokaupassa riittää jännitettävää, mutta Hirvaskankaalla kansa elää tarinan mukana.

Hersyvästä huumoristaan tunnettu Aki Palsanmäki lyö bensaa liekkeihin.

– Seuraavana myydään vanha kamera. Tätä on kuulemma käyttänyt Axl Smith, Palsanmäki vinoilee ja saa niskalenkin nauravasta yleisöstä.

Huutokauppkeisarin kuvaukset
Ennen huutokaupan alkua on mahdollisuus tarkastella myytäviä tuotteita lähemmin.Yle

Dokumentaarinen fiktio on tosi-tv:tä tosimmillaan, mutta nähtäväksi jää, päätyykö hirtehinen vitsi televisioon. Viihdeohjelman teko on lopulta aina palapelin kokoamista: tv-ruuduille pääsevät vain tuotantoyhtiön kiinnostavina pitämät kohtaukset. Taito on saada huippuhetkistä rakennettu kokonaisuus näyttämään tuiki tavalliselta arjelta.

– Kyllä tämä on meidän ihan oikeeta elävää elämää, kun ohjelmaa kuvataan. Suuhun ei sanoja laiteta. Sitten kun räiskyy niin räiskyy, ja sitten kun hymyilyttää niin hymyilyttää, Palsanmäki toteaa Ylen haastattelussa.

Osa Palsanmäen elävästä elämästä tapahtuu joka tapauksessa kameroiden edessä. Tuotantoryhmä tekee parhaansa, jotta päähenkilö päätyisi mielenkiintoisten tilanteiden eteen.

Hirvaskankaalla kuvausryhmä esimerkiksi bongaa kaksi sopivaksi katsomaansa huutokauppakävijää. Haastattelun päätteeksi tuotanto ehdottaa, josko käytäisiin moikkaamassa itse keisaria. Sitten matkataan Palsanmäen pakeille heittämään ylävitosia.

Suomen huutokauppakeisarin kuvaukset
Väkeä riitti täyttämään sisätilojen lisäksi huutokaupan edustan.Yle

Onko tapahtumasarja totta vai tarua, saattaisi kriittinen katsoja kysyä.

– Kun realityä tehdään, niin tarvitaan ohjaaja, joka katsoo ennalta kuvauspaikat ja esimerkiksi sen, missä seisotaan valojen takia ja niin pois päin. Mutta ei minun tarvitse näytellä mitään, vaan ihan oma itseni olen ohjelmassa ja sitten, kun lähden maitokaupassa käymään, Palsanmäki toteaa.

Myös Hynninen vakuuttaa, ettei dokumentaarisessa tosi-tv:ssä anneta ohjeita siitä, kuinka ihmisten tulisi tilanteisiin reagoida.

– Olennaista on, että tapahtumat ovat päähenkilölle tosia. Puitteisiin voidaan joskus vaikuttaa ohjelmaa tehdessä, tuotantoyhtiön toimitusjohtaja sanoo.

Terhi Kokkonen kapinoi tarinaa vastaan

Helmikuussa kohistiin Terhi Kokkosen kohtalosta Vain elämää -ohjelman kuvauksissa. Tuotantoyhtiö lähetti muusikon kotiin kesken kuvausten.

Myöhemmin selvisi, että Kokkonen oli itsekin harkinnut leikin keskeyttämistä. Lopulta päätöksen teki kuitenkin tuotantoryhmä. Kysymys oli siitä, ettei Kokkonen ollut valmis paljastamaan itsestään sellaisia asioita, joita ohjelman tekijät häneltä vaativat.

– Kuvittelin, että se on minun käsissäni, minne vedän sen rajan, mitä puhun, Kokkonen kertoi Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen haastattelussa (siirryt toiseen palveluun).

Vain elämää on käypä esimerkki ei-fiktiivisestä televisioviihteestä, tosi-tv:stä, jonka olosuhteet ovat tuotannon järjestelemiä.

Vietiinpä muusikko kartanoon esittämään toisten musiikkia ja puhumaan syvällisiä, pariskunta vieteltäväksi paratiisisaarelle, tai tavis suljettuun taloon valvovan silmän alle, periaate on sama: tuotannolla on näppinsä pelissä kaikessa, mitä paikan päällä viihteen nimissä tapahtuu.

Terhi Kokkosen mukaan Ultra Bra -ajat olivat intensiivisiä ja intohimoisia.
Terhi Kokkonen ei ollut valmis paljastamaan itsestään sellaisia asioita, joita Vain elämää -ohjelman tekijät häneltä vaativat.Pekka Tynell / Yle

Lienee tuotantoyhtiön moraalista kiinni, kuinka keinotekoisesti tarinaa rakennetaan draaman kaarta mukaellen. Maailmalla on esimerkiksi raportoitu tapauksista, joissa repliikkejä on leikelty irti asiayhteyksistä. Toisaalta bisnes on riippuvainen katsojamääristä, ja tällä hetkellä myy aitous.

Kokkonen on kertonut, ettei ongelmana ollut mikään yksittäinen asia, vaan yleinen näkemysero. Toukokuun lopussa Scandinavian Music Group julkaisi kappaleen:

En osaa nauraa, kun sitä toivotaan / Oon kivi erämaan / Kun mua käsketään itkemään

Kappaleen lyriikka ei ole todistus Vain elämää -sarjan käytännöistä, mutta Kokkonen kyllä kirjoitti sanat konfliktin jälkeen, konfliktia käsitelläkseen. Toisaalta samoissa kuvauksissa mukana ollut Happoradio-yhtyeen Aki Tykki kertoi viime viikolla Iltalehdelle, että hänen mielestään käsikirjoitus koski lähinnä esiintymisjärjestystä.

– Ketään ei patisteltu mihinkään, mutta Terhi koki sen eri tavalla, Tykki sanoi Iltalehdelle (siirryt toiseen palveluun).

Suomen huutokauppakeisarin kuvauksissa Aki, Heli ja Markku käyskentelevät ennen huutokaupan alkua kansan seassa juttelemassa mukavia. Uutiskuvaaja päästetään lähelle.

Kaikki ei kuitenkaan ole täysin avointa edes Hirvaskankaalla. Ennen kuin yleisö on päästetty sisään, päädyn lähelle ohjaajaa tilanteessa, jossa ei tapahdu mitään. Päätän kysyä, millainen rooli ohjaajalla on tämänkaltaisessa tuotannossa.

Tunnelma muuttuu kuin salamaniskusta. Ohjaaja vetoaa vaitiolosopimukseensa ja sanoo, ettei voi lausua asiasta yhtään mitään. Tuotanto vakuuttaa myöhemmin, että haastattelu olisi onnistunut, jos se olisi sovittu etukäteen.

Kuin turistikaupassa olisi

Niin paljon ihmisiä. Palsanmäen huutokaupoilla käynti on suosittua perjantai-illan viihdettä.

Lapsiperheiden puheista on aistittavissa, että tapahtuman televisiointi on ollut iso osa kotona käytyä keskustelua. Jännitystä on ilmassa, kun kamerat käyvät lähellä.

Kioskin tiskillä olo on kuin turistikaupassa. Myynnissä on keisarin anekdootilla varustettuja huppareita, mukeja ja muita matkamuistoja.

Suomen huutokauppakeisarin kuvaukset.
Kahvia, makkaraa ja fanituotteita.Yle

Taas uusi vinkkeli outoon mutta sympaattiseen rinnakkaistodellisuuteen. Hirvaskankaalla kysymys on rahan, ei-fiktiivisen televisioviihteen ja toden suloisenkatkerasta liitosta.

On aika lähteä kotiin.