Suomalaiskaupungit muuttuvat lavastussuunnittelijan käsissä joksikin ihan muuksi – luvassa Fingerporia ja Las Vegasia

Aamu-tv
Kari Kankaanpää ja Sattva-Hanna Toiviainen
Tähtihetkessä puhuttiin lavastussuunnittelijan työn saloista.

Suomessa kuvataan kesäaikaan runsaasti elokuvia juuri kesäaikaan. Lavastussuunnittelijoilla on täysi tohina päällä fantasiamaailmojen, epookkielokuvien ja nykyaikaan sijoittuvien elokuvamaailmojen suunnittelussa.

Lavastussuunnittelija Sattva-Hanna Toiviainen työskentelee tällä hetkellä Turussa kuvattavan Fingerpori-elokuvan parissa. Suosittuun sarjakuvaan perustuva elokuva sijoittuu fiktiiviseen kaupunkiin.

– Se on tosi erilainen työ, kun pitää tavoitella sarjakuvan maailmaa. Täytyy siirtää kolmiulotteista maailmaa kaksiulotteiseen ja päinvastoin. Yritimme löytää selkeitä suoria viivoja ja välttää kaaria. Värien ja pintojen miettiminen on tärkeää, että saadaan sarjakuvien selkeys esille. Teimme myös sen ratkaisun kuvauspaikkojen suhteen, että ei käytä pittoreskeja ja kauniita rakennuksia 50-luvulta taaksepäin. Elokuvan estetiikka on peräisin 1950–1980-luvuilta.

Rovaniemi puolestaan muuntuu arktiseksi viihdekaupungiksi romanttisessa komediassa Aurora, kertoo lavastussuunnittelija Kari Kankaanpää.

– Rovaniemellä korostettiin 1950–1970-luvun menoa. Ajatuksena on Las Vegas arktisella alueella. Pyrimme siihen, että se on jotakin muuta kuin tuttu Rovaniemi. Tärkeää on, miten se näyttäytyy päähenkilön Auroran silmin.

Kuva elokuvasta Musta jää
Trilleri Musta jää on yksi Sattva-Sanna Toiviaisen lavastamia elokuvia.Sandrew Metronome

Historiallisessa elokuvassa lavastussuunnitelija pääsee kitkemistöihin

Lavastussuunnittelijan työ ei ole vain suunnitella lavasteita vaan myös hoitaa kuvauspaikka ajanmukaiseen kuntoon. Erityisesti epookkielokuvissa työtä on erityisesti peittämisessä ja piilottamisessa,

– Jos kuvataan tiettyä aikakautta, niin monessa kuvauspaikassa pitää peittää esimerkiksi sähkökaappeja ja pistorasioita ja tietotekniikkaa. Lavastajan työ saattaa muuttua peittämiseksi ja poistamiseksi, se on aika turhauttavaa. Studiossa asiat ovat paljon paremmin, kun voi luoda studioon sisältöä ja maailmaa, sanoo Toiviainen.

Nykyaikaan sijoittuvassa elokuvassa on myös aina historia läsnä ja usein korostetaan jonkun ajan vaikutelmaa.

– Elokuvan maailmasta pitää tehdä mielenkiintoisen näköinen, se ei ole vain tätä päivää. Tunnelmaa voidaan ammentaa tietyltä aikakaudelta, kaikkeen haetaan näkökulmia. Tärkeää on esimerkiksi, miten roolihahmon asunto peilaa sitä hahmoa.

Mustavalkoisessa elokuvassa on omat niksinsä

Nykypäivään sijoittuvan elokuvan kuvaaminen voi olla hyvinkin isotöinen projekti. Toiviainen muistelee mieluisena haasteena Vuosaari-elokuvan lavastamista.

– Se oli todella iso työ lavastuksellisesti, vaikka se voi näyttää katsojasta aika dokumentaariselta. Me teimme ison studiolavastuksen elokuvaan.

Lehdistökuva elokuvasta Hymyilevä mies - kuvassa näyttelijät Jarkko Lahti ja Eero Milonoff.
Mustavalkoinen Hymyilevä mies -elokuva innosti lavastussuunnittelija Kari Kankaanpäätä hyödyntämään tekstuureja, kiiltoja ja valoja ja varjoja.Kuokkasen Kuvaamo, © Elokuvayhtiö Aamu 2016

Oma juttunsa on myös siinä, tehdäänkö värielokuvaa vai mustavalkoelokuvaa. Viime vuosina mustavalkoisuus on taas noussut trendinä esiin. Esimerkiksi Cannes-palkittu, 1960-luvulle sijoittuva Hymyilevä mies kuvattiin mustavalkoisena. Elokuvassa pääsi leikkimään pinnoilla, kiilloilla, tekstuureilla, ja varjolla ja valolla, kertoo Kankaanpää.

– Se oli ensimmäinen mustavalkoelokuvani. Teimme paljon taustatyötä ohjaajan Juho Kuosmasen ja kuvaaja J-P Passin kanssa. Esimerkiksi nyrkkeilykehän köydet oli punaiset, koska punainen näyttää hyvältä mustavalkoisena. Uskomattomat jutut menivät läpi. Räikeän värinen modernikaan ei haitannut, mustavalkoelokuvassa ne näyttävät hyvältä.