Ei enää pelkkä äitien etuoikeus – ylioppilaan antama lyyra on vanhemman arvomitali

Perinteen mukaan nuori hankkii lyyran vanhemmalleen. Osa vanhemmista pelaa varman päälle ja ostaa itse.

ylioppilaat
Ylioppilaslakin lyyra.
Perinteen mukaan vanhempi on saanut yhden lyyran jokaiselta ylioppilaaksi valmistuneelta lapseltaan. Useampi lyyra on ollut tapana juottaa toisiinsa kiinni riviksi.Arja Lento / Yle

Vanhempainlyyran uusimpia trendejä ovat lyyran malliset nappikorvakorut, kaulakoru ja kravattineula. Materiaaleissa hopea ja valkokulta lisäävät suosiotaan. Tapakasvattaja Helena Valosen mukaan on luonnollista, että perinnettä uudistetaan.

– Vaikka on tullut erilaisia koruja, se perimmäinen idea lyyrasta on edelleen olemassa. Se on tärkeintä, Valonen sanoo.

Perinteinen vanhempainlyyra on kultainen rintakoru, jonka nuori laittaa ylioppilaspäivänä vanhempansa rintaan vasemmalle puolelle. Sen jälkeen vanhemmalla on ollut tapana käyttää sitä perhejuhlissa.

Isänlyyraa voisi kantaa kunniamerkin tapaan.

Helena Valonen

Alun perin kyseessä on ollut äidinlyyra, mutta nykyään lyyria annetaan lahjaksi myös isille sekä isovanhemmille. Esimerkiksi isälle on kravattineulaa ja isoäidille on vähän pienempi mummolyyra, sanoo Tuija Alenius joensuulaisesta Timanttiset-koruliikkeestä.

Tapakasvattaja Valonen ehdottaakin, että isä voisi kantaa lyyraa kunniamerkin tapaan. Lyyra annetaan edelleen useimmiten äidille.

Perinteisen kultaisen lyyrarintakorun rinnalla suosiotaan lisäävät hopeinen lyyra sekä kaulakorulyyra.

– Osa pitää hopeista modernimpana. Toiset taas haluavat noudattaa vanhaa traditiota ja ostavat kultaisen. Se ei ole koskaan muodista pois, Valonen sanoo.

Vanhempainlyyra on akateeminen arvomitali

Valosen mukaan äidinlyyran perinne juontaa aikaan, jolloin vain harva kirjoitti ylioppilaaksi.

– Silloin ylioppilaat olivat rikkaista taloista. He kävelivät ylioppilaslakki päässä pellon pientareella koko kesän. Ne ajat ovat aikaa sitten ohi, Valonen sanoo.

Joka vuosi on äitejä, jotka pelaavat varman päälle, kun lapsi ei kuitenkaan muista itse ostaa.

Tuija Alenius

Myöhemmin äidinlyyra oli erityisen suuri ylpeyden aihe perheissä, jotka saivat ensimmäisen ylioppilaansa. Tänäkin päivänä vanhempainlyyra on eräänlainen akateeminen arvomitali, sanoo Valonen.

Perinteen mukaan nuori hankkii lyyran vanhemmalleen – ja näin se useimmiten menee tänäkin päivänä, vahvistaa Timanttiset-koruliikkeen Tuija Alenius.

– Joka vuosi on myös äitejä, jotka pelaavat varman päälle, kun lapsi ei kuitenkaan muista itse ostaa.

Valonen ei halua olla tapakasvattajana tiukkapipo. Hänen mielestään perinteen kuuluukin elää, ja eri sukupolvet lisäävät siihen oman mausteensa. Hopeiset korvislyyrat ovat aivan samalla tavalla osa lyyraperinnettä kuin kultainen rintakoru.

– Tilaisuudet ja traditiot ovat niin nuorekkaita kuin ihmiset itse päättävät, sanoo Valonen.