Ostin ensimmäisen autoni vastahakoisesti Belgiassa – jäin dieselauton ja ruuhkien vangiksi

Savon kokoisessa Belgiassa istutaan ennätyksellisissä ruuhkissa. Autoilun takana on kiero logiikka. Mitä enemmän autolla ajaa, sitä halvempaa se on, kirjoittaa Ylen Brysselin-kirjeenvaihtaja Petri Raivio. Voit keskustella aiheesta jutun lopussa.

Belgia
Kirjeenvaihtaja Petri Raivio.
Stina Tuominen / Yle

– Sinulla ei siis ole aiemmin ollut autoa?

Käytettyjen autojen kauppias varmisti hämmästyneen oloisena takapenkiltä, kun olimme lähdössä koeajolle.

Vannoin, että ei ole ollut, vaikka ajokortti on ollut taskussa jo parikymmentä vuotta. Autolle ei ole ollut käyttöä. Tarvittaessa sen on saanut lainattua. Onko se nyt niin ihmeellistä?

Belgiaan muutettuani hankkiuduin kuitenkin pian olosuhteiden pakosta autokauppaan. Ajattelin, että automiehenä pääsen paremmin kiinni belgialaiseen sielunmaisemaan.

Belgiassa on 5,8 miljoonaa autoa, joista yksi olisi nyt minun.

Toisaalta mietin, että suhteellisen vähän käytetystä autosta voisi saada melkein omansa takaisin vielä parin vuoden kuluttua Suomessa, jossa hinnat ovat korkeammat.

Valitsin dieselin: Pienempi kulutus, pienemmät hiilidioksidipäästöt. Maapallo kiittää.

Vuotta myöhemmin istuin ennennäkemättömässä ruuhkassa Brysselin kehätiellä, joka on normaalistikin pahamaineinen. Radiossa kerrottiin, että Belgiassa oli enemmän liikenneruuhkia kuin koskaan aiemmin.

Seisovia jonoja oli 1 294 kilometriä maassa, joka vastaa pinta-alaltaan suunnilleen Pohjois- ja Etelä-Savoa. Belgian päästä päähän on noin 300 kilometrin matka.

Vuosi 2017 oli Belgian historian ruuhkaisin. Tieverkon kapasiteetti on tullut vastaan.

Uutisissa pohditaan, mitä asialle voitaisiin tehdä. Pitäisikö puuttua esimerkiksi työsuhdeautojärjestelmään, joka suorastaan kannustaa auton hankintaan?

Autoedun verotus on niin kevyttä, että työnantajalle on monin verroin halvempaa tarjota työntekijälle työsuhdeauto kuin korottaa hänen palkkaansa vastaavalla summalla.

Toinen pulma liittyy Belgian jakautuneisuuteen. Belgian pääkaupunki Bryssel on pääosin ranskankielinen, mutta sijaitsee keskellä hollanninkielistä Flanderia.

Flaamit eivät kovin mielellään muuta Brysseliin, vaan käyvät siellä töissä kotikaupungeistaan ja -kylistään Flanderista. Usein autolla.

Tehtyäni autokaupat uutisissa alkoi näkyä pian huolestuttavia otsikoita. Saksalaiset kaupungit harkitsevat täyskieltoa dieselautoille pienhiukkasten aiheuttaman kehnon ilmanlaadun takia.

Käytettyjen dieselautojen hinnat kääntyivät jyrkkään laskuun. Belgiassakin alettiin hiljalleen kiristää ruuvia. Bryssel ilmoitti äskettäin kieltävänsä dieselit kokonaan vuoteen 2030 mennessä.

Huomasin miettiväni autoni arvoa päivittäin.

Minulle alkoi valjeta, miksi belgialaiset suostuvat istumaan ruuhkissa päivästä toiseen. Auton omistaminen synnyttää kieron logiikan: mitä enemmän ajaa, sen halvempaa ajaminen on.

Rakkineen arvon aleneminen, vakuutuksen hinta ja muut kiinteät kustannukset ovat suunnilleen samat riippumatta siitä, miten paljon ajaa. Mitä nopeammin auton arvo putoaa, sitä kalliimmaksi kilometri tulee, jos ajaa vähän. Ja belgialaisten autoista 57 prosenttia käy dieselillä.

Auton omistaminen on johtanut käytännössä siihen, että liikun entistä vähemmän esimerkiksi junalla. Kun auton kerran omistaa, sillä ajaminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Kaupan päälle tulee vielä huono omatunto.

Parissa vuodessa autoni mittariin on kertynyt noin 25 000 kilometriä. Se tarkoittaa reilua kolmea tonnia hiilidioksidia ilmakehään. Jos valmistajan lukemiin on luottaminen, typen oksideja on päätynyt ilmaan vajaat neljä kiloa.

Tarkoitukseni on hankkiutua autosta eroon heti kun tilanne sallii. Jos siitä enää mitään saa.