"Ääriliike vai ihmisoikeuksien asialla?" Pridesta on kiistelty Kokkolassa jo viikkoja, eikä tapahtuma aiemminkaan ole levinnyt ilman vastustusta

Sateenkaariyhteisön tapahtuman vastaanotto ei riipu kunnan koosta tai sijainnista, vaan kulttuurin avoimuudesta.

Pride-paraatit
Sateenkaarilasit nurmikolla.
Noora Haapaniemi / Yle

Kokkolassa järjestetään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia edistävä pride-tapahtuma ensimmäistä kertaa kesäkuun puolivälissä. Taustalla on joukko yksityishenkilöitä, sillä Seta ei toimi alueella.

Yhteistyötahojen saaminen mukaan on ollut vaikeaa: monet yritykset ja osa kulttuurilaitoksistakin on jättänyt tukematta tapahtumaa ja vedonnut neutraaliin kantaan. Samaan vetosi kaupunginhallituksen puheenjohtaja maakuntalehdessä (siirryt toiseen palveluun)perustellessaan sitä, miksi hän esitti, ettei pridelle myönnettäisi tukea.

Maakunta- ja paikallislehtien mielipidesivuilla ja tekstaripalstalla on myös käyty kiivastakin keskustelua priden hyväksyttävyydestä.

Viime vuonna Tornio–Haaparannassa ensi kertaa järjestetyn BorderPriden tuottajalle Kiti Kalliomäelle vastustus on tuttua. Kielteistä viestiä tuli lehtien mielipide- ja tekstaripalstoilla ja sosiaalisessa mediassa, henkilökohtaista vihapostia tippui tasaiseen tahtiin.

– Se piti vain kääntää ajatukseksi, että tämän takia sitä tehdään. Vaikka posti olisi miten henkilökohtaista, pitää muistaa että on heitä, jotka eivät uskalla olla avoimesti sitä mitä ovat. Heidän takiaan tätä on valmis tekemään, sanoo Kalliomäki.

Sateenkaaren värinen sateenvarjo ja ihmisiä.
Ensimmäinen Kainuu Pride vuonna 2016 nostatti vielä melko vähän kielteistä palautetta.Laura Tolonen / Yle

Ensimmäinen tapahtuma on vaikein

Tornion ja Haaparannan yhteisen tapahtuman erikoisin puoli oli Kalliomäen mielestä se, että Ruotsin puolella vastustusta ei ollut, ja yhteistyö niin viranomaisten kuin yrittäjien kanssa oli saumatonta. Suomessa yrittäjiä oli vaikea saada mukaan ja kanssaihmisten vastustus jatkui aina tapahtumaan asti: Haaparannan kunnalta varastettiin sateenkaarilippuja, ja niiden polttamisesta julkaistiin kuvia. Kulkuetta häiriköitiin Kalliomäen mukaan jopa radikaalisti.

Setan hallituksessa istuva Kalliomäki on seurannut myös Kokkola Priden alla käytyä keskustelua ja pitää sitä todella voimakkaana. Hän näkee vastustuksen taustalla tiedon puutetta ja pelkoa.

– Ihmiset joilla ei ole tietoa tai jotka eivät halua ottaa sitä vastaan, ajattelevat, että pride on ääriliikkeiden asia. Jokaisen pienen paikkunnan pitäisi järjestää pride, koska se avaa silmiä – päättäjienkin.

Toista BorderPridea valmistellaan elo-syyskuun vaihteeksi Meri-Lapissa paremmin odotuksin. Useammat suomalaisetkin yritykset ovat innostuneet mukaan, ja alun yhteistyökumppaneista on pidetty kiinni. Kalliomäki näkee taustalla hitaan lämpenemisen ja muutosvastaisuuden kulttuurin, joka usein leimaa pienten piirien paikkoja. Esimerkiksi yliopistokaupungeissa asukaskunta vaihtuu, ja sen mukana näkemykset tuulettuvat ja suvaitsevuus lisääntyy.

Osalle pride edustaa ääriajattelua

Oulussa järjestettiin priden edeltäjä, Vapautuspäivät eli Vaparit, jo 1997, ensimmäinen North Pride puolestaan vuonna 2010. Ilman vastustusta ei Oulussakaan selvitty, muistelee Martu Väisänen, yksi ensimmäisen Priden järjestäjistä.

– Ainahan huutelua on ja mielensäpahoittajia. He ovat niitä, joilla on kaikki ihmisoikeudet kunnossa ja jotka eivät ymmärrä, että tässä tehdään töitä, että saataisiin kaikille ihmisoikeudet. Huutelu kertoo ennakkoluuloista, omasta pahasta olosta ja siitä, ettei ole tutustuttu asioihin.

Oulu Pride 2018:n tuottaja Väisänen muistuttaa, että yksi tapahtuman tarkoitus onkin jakaa asiallista tietoa. Lisäksi tarkoitus on toki myös pitää hauskaa ja tarjota osallistujille mahdollisuus tavata muita vertaisiaan.

– Pienillä paikkakunnilla on ihmisiä yhä kaapeissa. Pridejen merkitys on vielä valtava: ne tarjoavat turvallisen paikan, jossa ihminen voi olla oma itsensä ja huomata, ettei olekaan yksin.

Sadat ihmiset marssivat Oulun North Pride -kulkueessa.
Ihmisiä marssimassa Oulu Pridessa 2012.Kirsi Karppinen / Yle

Oulussa pride on sittemmin pidetty myös vuonna 2012, ja seuraavaa puuhataan heinäkuulle. Myös Väisäsen mukaan aika on muutamassa vuodessa muuttunut, ja yhteistyökumppaneita on nyt selvästi helpompi saada.

Esimerkiksi Oulun kaupunki tukee tapahtumaa tuhansilla euroilla. Osa tuesta on suoraa avustusta ohjelmistoon, lisäksi kaupunki antaa tapahtumalle ilmaiseksi tiloja käyttöön. Väisäsen mukaan kaupungin viesti on ollut, että hyvinvointi on sitä, että pidetään vähemmistöistä hyvää huolta.

Toki nihkeyttä on ilmassa nytkin, ja kieltäviä vastauksia yrityksiltä tulee yhä.

– Kaikki eivät uskalla lähteä mukaan, sillä osan mielestä pride edustaa jotain ääriajattelua, sanoo Väisänen.

Kainuussa ensimmäisen kerran saama tuki yllätti

Kajaanissa ensimmäinen Kainuu Pride järjestettiin toissakesänä. Päätös syntyi toukokuun puolivälissä ja ensimmäinen Kainuu Pride näki päivänvalon heinäkuun alkupuolella. Idean äiti, Helsingissä asuva, entinen kainuulainen Mira Haataja yllättyikin siitä, miten paljon niin vähässä ajassa saatiin aikaan.

Haataja pohti etukäteen, millaisia aaltoja tapahtuma mahtaa nostattaa – hänen kokemuksensa mukaan kun Kainuussa omia mielipiteitä ei aina tuoda esille, ei hyvässä eikä pahassa.

– Pride on kuitenkin näkyvä brändi, ja toivoin, että se herättää keskustelua.

Pieni yllätys Haatajalle oli se, miten paljon tukea yksityisin voimin ponnistettu tapahtuma sai. Kaikki suuret taidelaitokset teatterista taidehalliin ja museoon lähtivät mukaan. Syntyi paikallisen leipomon oma leivos, ripustettiin sateenkaaripyykkiä, tehtiin kirjastoon sateenkaarihylly. Tapahtuman kulut saatiin katettua yritysten tuella.

Vannetanssija Noora Limnell eli "Noora Deelia" Kainuu Pride -juhlassa.
Kainuu Pride

Kielteistä palautetta tuli sitäkin jonkin verran, vihapostiksi luokiteltavaa Haatajan mukaan ei lainkaan. Pride oli mediassa esillä runsaasti, mutta esimerkiksi mielipidekirjoituksia oli vähän.

– Sain henkilökohtaisia viestejä, että tapahtuma on turha ja väärä. Myös uskonnollissävytteistä palautetta tuli: että se loukkaa perhearvoja. Silti tällainen palaute oli vähäistä.

Kainuun Seta perustettiin uudelleen ensimmäisen Priden jälkeen, ja viime vuonna tapahtuma järjestettiin Kajaanissa toistamiseen. Tuolloin paikallislehdessä virisi kirkkoherran kielteisestä kirjoituksesta keskustelu ja jälkipuinti, jonka Haataja yhä muistelee olleen raskas monille.

Seksuaalipakolaisten viestit liikuttivat

Haataja sanoo kuitenkin saaneensa paljon viestejä siitä, kuinka Pride on tehnyt alueella hyvää. Erityisesti keskustelu on auttanut nuoria, jotka miettivät identiteettiään. Tapahtuma on tehnyt heille näkyväksi sitä, etteivät he ole yksin.

– Kaapista tulleet muuttavat asioita. Toivotaan, että ihmiset näkevät, että sehän oli kiva juhla eikä kaupunki räjähtänyt, nauraa Haataja.

Haataja sai ensimmäisen priden jälkeen viestejä myös seksuaalipakolaisiksi kutsumiltaan ihmisiltä eli heiltä, jotka olivat aikanaan muuttaneet Kainuusta ilmapiiriä pakoon.

– Niissä kirjoitettiin, että "voi kun tämä olisi tapahtunut silloin kun minä olin nuori". Viestien lukeminen oli surullista ja liikuttavaa.

Moni vähemmistöön kuuluva kokee yhä, että isommilla paikkakunnilla on helpompi hengittää.

– Toisaalta joka paikasta löytyy ahdasmielisiä – ja toisaalta kuka vain voi yllättää, summaa Haataja.

sateenkaarilippu
AOP

Rovaniemellä pride otti tulta heti

Suomen pohjoisin, vakiintunut Pride järjestettiin Rovaniemellä tänä vuonna jo kuudetta kertaa. Idea syntyi aikanaan kaveriporukassa, mutta ensimmäisenkin priden viralliseksi järjestäjäksi ryhtyi Rovaniemen Seta.

Tapahtumaa viisi vuotta tuottanut Mari Mäki kuvaa vastaanottoa alusta asti hyväksi. Ylioppilaskunnan aktiivina Mäki tunsi paljon ihmisiä, ja priden rakentaminen verkostojen varaan toimi kivuitta. Yhteistyökumppaneita löytyi opiskelijajärjestöistä, poliittisista nuorisojärjestäjistä, yrityksistä ja julkisyhteisöistä.

Alussa yhteistyö tosin haettiin sieltä, missä arveltiin maaperän olevan lähtöjään vastaanottavaista ja mukaan yritettiin saada erilaisia tekijöitä. Toisaalta tavoitteena oli alusta asti mainstreamin matalan kynnyksen tapahtuma positiivisessa hengessä, ilman mielenosoitustunnelmaa.

Osallistujaodotukset ylittyivät: ensimmäisiin iltabileisiin arvioitiin tulevan 70–100 ihmistä, tuli yli 350. Ensimmäisen Arctic Pride olikin Mäen mukaan isoin askel, henkinen päänavaus:

– Että hei: tämä on mahdollista, tätä voi tehdä täällä – korkealla profiililla ja kunnolla.

Sittemmin pride on vakiinnuttanut paikkansa Rovaniemellä, ja porukkaa tulee ympäri Suomen ja ulkomailtakin. Yhteistyökumppanit ovat pysyneet ja niiden piiri laajentunut. Kaupunki on mukana, samoin seurakunta, vaikka haasteita ja vastaääniäkin on matkan varrella mahtunut.

Urheilusektorin saaminen mukaan oli pitkään nihkeää, mutta viime vuonna lentopallojoukkue Perungan Pojat lähti mukaan prideen näyttääkseen tukensa kanadalaisvahvistukselleen, jonka sopimus toisaalla Euroopassa peruuntui homouden vuoksi. Mäki pitää PerPon liikkua päänavauksena koko urheilupuolelle.

PerPon lentojoukkue kantaa Arctic Pride -lakanaa
Lentopallojoukkue Perungan Pojat treeneissä Rovaniemellä 2. maaliskuuta 2017. Jarmo Honkanen / Yle

Kyse on Mäen mukaan oikeiden ihmisten löytämisestä: arvoliittolaisten eli yritysten, kansalaisjärjestöjen ja julkisten toimijoiden, joilla on yhteistä rajapintaa tai jokin kulma, jolla tulla mukaan – ja ripaus rohkeuttakin tarvitaan.

– Kaikilla pitäisi olla jokin kulma: sitä joko on niin pro, että haluaa edistää asiaa tai sitten tunnustaa, että meillä tässä on ongelma ja tulee siksi mukaan. Usein se, joka uskaltaa ensimmäisenä lähtee murtamaan tabuja, voi myös näyttäytyä positiivisessa valossa.

Ei susirajaa, vaan kulttuuriraja

Mäki ei muista ArcticPriden alkuvaiheesta edes vastustavaa mielipidekirjoittelua saati mitään vihapostiksi luokiteltavaa. Järjestyshäiriöitäkään ei ollut. Hän ei näe pridejen leviämisessä “susirajaa”, eikä kaupungin koko ole ratkaiseva. Rovaniemi on opiskelijakaupunki ja tulijoiden ansiosta monen kulttuurin sulatusuuni, jossa konservatiivisuus ei hallitse, sanoo Mari Mäki:

– Vastaanotto riippuu paikkakunnan kulttuurista ja siitä, millaiset voimat siellä vaikuttavat ja miten vahvoina. Jos Pride herättää voimakasta vastustusta, tapahtumaa tarvitaan, ja sitä suuremmalla syyllä se pitää järjestää.

Mäki uskoo, että suuri yleisö ei ole asiasta välttämättä mitään mieltä – ja niin saa olla. Hän kannustaa silti tukemaan tapahtumaa vaikka vain menemällä katsomaan kulkuetta, sillä yleensä ääripäät kuuluvat kovimmin.

– On ihan fine ajatella, ettei tämä koske minua. Kyse on kuitenkin vähemmistöjen puolustamisesta, ja niin kauan kuin asioissa on korjattavaa, ne pitää nostaa esiin.

Mari Mäen mielestä Pridet voidaan hyvin lopettaa siinä vaiheessa, kun kaikkien oikeudet ovat samalla viivalla. Jos tapahtuma nostaa kuohuja jo ennakkoon, työtä riittää.

– Vastareaktio tapahtumaan kertoo siitä, että ongelma on olemassa, ja se on aika iso.