Artturi Verho sairastaa kivuliasta ihosairautta eikä pysty aina edes kävelemään – siitä huolimatta hän on tuore MM-mitalisti

Loimaalainen Artturi Verho on pystynyt yhdistämään kilpaurheilun ja sairautensa, vaikka jalkapohjiin tulee kivuliaita rakkuloita.

ihotaudit
Artturi Verho kuntosalilla.
Artturi Verho kuntosalilla.Kimmo Gustafsson / Yle

LoimaaArtturi Verho laskeutuu polvilleen ja konttaa painojen luo Mellilän kuntosalilla. Polvillaan liikkunen on 22-vuotiaan miehen tapa säästää herkkiä jalkapohjia.

– Tämä on varmaan yleisin liikkumismuotoni, paitsi julkisilla paikoilla. Polvissani on paksu iho ja niillä on menty hiekat ja asvaltit. Tämä lattia ei tunnu missään, Verho toteaa ja paukuttaa polvellaan lattiaa.

Loimaalainen penkkipunnertaja Artturi Verho sairastaa synnynnäistä ihosairautta, jossa rasitus aiheuttaa hänelle kivuliaita rakkuloita jalkapohjiin. Hän pystyy seisomaan ja jopa hyvinä päivinä ottamaan juoksuaskeleita, mutta toisinaan jalat ovat niin kipeät, että edes kenkiä ei voi laittaa jalkoihin.

– Jos olisin tänään kävellyt aamukuudesta iltakymmeneen, en varmasti kävelisi huomenna.

Iholiiton mukaan (siirryt toiseen palveluun) perinnöllisiä ihon rakkulasairauksia sairastaa Suomessa arviolta 200 potilasta. Sairauksia kutsutaan yleinimityksellä EB, epidermolysis bullosa. Rakkulasairauksilla on eritasoisia muotoja.

Verho ei anna sairautensa haitata.

Artturi Verho on oppinut liikkumaan polvillaan.
Polvillaan liikkuminen on Artturi Verhon yleisin liikkumismuoto pyörätuolin ohella.Kimmo Gustafson / Yle

"Terve mies pyörätuolissa"

Painot kolahtelevat, kun Artturi Verho penkkipunnertaa 85 kilolla sarjoja. Hänellä on käynnissä peruskuntokausi.

Toukokuun puolivälissä tangossa olevat painot olivat hieman isommat. Mies kilpaili klassisessa penkkipunnerruksessa MM-kisoissa Vantaalla, ja 117,5 kiloa riitti pronssille alle 59-kiloisten alle 23-vuotiaden sarjassa. Verho yritti omaa ja sarjansa Suomen ennätystä, 122,5 kiloa, mutta se ei tällä kertaa noussut.

– Harjoituksissa olen nostanut 125 kiloa, Verho kertoo.

Verho kilpaili aiemmin vammaisurheilussa, mutta Venäjällä järjestetyt EM-kisat vuonna 2013 muuttivat tilanteen. Venäläiset eivät tunnistaneet Verhon ihosairautta, joten he heittivät hänet ulos kisoista.

– Siitä tuli slogan: terve mies pyörätuolissa. Kesti hetken käsitellä asiaa, mutta pidän sitä nykyään lähinnä vitsinä.

Enää Verho ei halua vaihtaa takaisin vammaisurheiluun, vaikka arvelee antavansa kilpakumppaneilleen viidestä kymmeneen kiloa tasoitusta. Hän ei saa jaloista samaa voimahyötyä tai aikaan samanlaista kaarta kuin kanssakilpailijat.

Siitäkin huolimatta Verho arvelee, että kovalla työllä 130 kiloa voisi olla realistinen nosto. Omalla harjoitusennätyksellään, 125 kilolla, olisi jakanut kullan tämän vuoden SM-kisojen avoimessa alle 59-kiloisten sarjassa.

Positiivisuus elämänohjeena

Mellilän vanhan meijerin tiloihin tehty kuntosali on Artturi Verholle tuttu. Siellä hän aloitti 12-vuotiaana voimailun.

– Meitä oli neljä kaveria. Minä taidan olla ainoa, joka on jatkanut tähän asti, Verho kertoo hymyillen.

Voimailun lisäksi Verho on harrastanut nuorempana pyörätuolikoripalloa. Mies arvelee sen vahvistaneen käsien ihoa ja auttaneet myös penkkipunnerruksessa.

Artturi Verho penkkipunnertaa.
Artturi Verho penkkipunnertaa.Kimmo Gustafsson / Yle

Positiivisuus näkyy Verhon olemuksesta. Miehen itsensä mukaan hänellä ei ole vaihtoehtoja. Synnynnäinen sairaus on pitänyt hyväksyä, ja myös löytää rajat tehdä asioita.

– Kiitos kuuluu myös vanhemmilleni. He ovat antaneet mahdollisuuden kokeilla, eivätkä vain istuttaneet minua sohvalle, Verho pohtii.

Positiivisuus näkyy myös Verhon Youtube-kanavalla (siirryt toiseen palveluun) ja Facebook-profiilissa (siirryt toiseen palveluun). Julkaisemillaan videoilla hän kertoo sairaudestaan ja urheilustaan. Erään tutun mukaan Verho oli jo pienenä poikana aina iloinen, vaikka jalat olivat toisinaan todella kipeät.

Artturi Verhon polvi.
Verhon polvissa on paksua ihoa.Kimmo Gustafsson / Yle

Verho kertoo, että häntä katsotaan toisinaan pitkään. Näin käy esimerkiksi silloin, kun hän ajaa autonsa invapaikalle ja kävelee hakemaan pyörätuolin takalaatikosta.

– Silloin saatan kysyä, että onko kommentoitavaa. Tai sitten totean, että tiedän olevani hyvännäköinen, Verho naurahtaa.

Mies myöntää, että nuorempana tuijottelu sattui. Varttuessa itsetunto kasvoi, mutta ei tuijottaminen silti ole mukavaa.

Olkaa positiivisia, uskokaa itseenne ja haaveilkaa unelmianne.

Artturi Verho

Positiivisena pysyminen ei Verhon mukaan ole kuitenkaan vaikeaa.

Mikä on elämänohjeesi?

– Olkaa positiivisia, uskokaa itseenne ja haaveilkaa unelmianne. Tie voi olla pitkä ja kivinen, mutta pitää uskoa tulevaan. Kenenkään elämä ei ole ruusuilla tanssimista, tai jos on, niin hyvin pienen osan.

Julma, mutta reilu

Kevät on ollut Artturi Verholle mieleenpainuva muutenkin kuin MM-pronssin ansiosta. Verho valmistui Pajulahden urheiluopistosta Lahdesta liikunnanohjaajaksi ja lisensoiduksi personal traineriksi. Työnhaku on edessä.

– Siinäkin olen positiivinen. En tiedä onko edessä pitkä ja kivinen tie, mutta en halua luovuttaa. Päinvastoin, tungen itseäni melkein joka paikkaan.

Millainen personal trainer olet? Julma, mutta reilu?

– Tarvittaessa, Verho naurahtaa.

– Olen aika vaativa, mutta soveltava. Pyrin kuuntelemaan asiakasta ja huomioimaan hänen tarpeensa.

Urheilu-ura menee nyt siviilielämän ehdoilla. Mikäli työ- ja asumiskuviot loksahtavat kohdalleen, Verho saattaa kilpailla jo syksyllä. Oman painosarjansa viisinkertainen Suomen mestari aikoo vielä ensi vuoden kilpailla nuorissa, sitten kutsuvat avoimet sarjat.

Artturi Verho harjoittelee Mellilän kuntosalilla.
Kimmo Gustafsson / Yle